Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vepsäläiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
945
Vepsän kieli
946
Vepsäläinen tanssijatar.
Lönnrot, joka on matkoiltaan julkaissut
matkakertomuksia Saimassa 1845 ja 1846,
Suomettaressa 1848 ja Helsingfors Morgonbladissa 1842.
Muuta kirjallisuutta: Lehrberg, „Untersuchungen
zur Erläuterung der älteren Geschiehte
Russ-lands" (1816); M. A. Castren, „Anmärkningar
om Savolotischeskaja Tschud" (Suomi 1844, Nord.
ltesor oeh Forskningar V) ; XIj. Basilier,
»Vepsäläiset lsaievan volostissa" (Suom.-ugrilaisen
seuran aikakauskirja VIII) ; A. lvolmogorov,
,,Po-jezdka po tsuharii" (Zemlevedenie, 1905);
A. O. Väisänen, »Vepsän mailla" (U. Suometar
1916. n :o 314 ja seur» kertomus yhdessä
E. N. Setälän kanssa tehdystä matkasta 1916).
Kieltä koskevaa kirjallisuutta ks. Vepsän
kieli. E. N. S.
Vepsän kieli, itämerensuomalainen kieli, joka
kuuluu näiden kielten pohjois-itäiseen ryhmään,
liittyen toisaalta karjala-aunuksen kieleen,
toisaalta osoittaen yhtäläisyyttä myös etelä-läntisen
ryhmän kanssa (ks. Suomalai s-u g r i 1 a
i-set kielet. Suomen kieli). Kielialueesta
ja nimestä ks. V e p s ä 1 ä i s e t. V. k :tä on
pidetty jonkinlaisena suomalaisten kielten
„san-skriittina" elikkä miltei kantakielisessä asussa
säilyneenä itämerensuomalaisena kielimuotona.
Tämä aatug on pääasiallisesti johtunut siitä
väärästä käsityksestä, että astevaihtelu, joka v. k :ssä
on tasoittunut, on myöhäinen ilmiö, joten siis
011 luultu v. k:n säilyttäneen oletetun vanhan
vaihtelemattoinuuden. Toiselta puolen tähän
ajatukseen on ollut todellista aihetta siihen
katsoen, että v. k. on vanhasta konsonantismista
säilyttänyt sellaisia jälkiä, jotka johtavat
vanhan äännekannan löytämiseen semmoisissakin
tapauksissa, missä muut tai useimmat muut ovat
kaikki jäljet haihduttaneet; edelleen antaa tähän
aihetta v. k:n rakenteen suuri läpikuultavuus
— osittain kyllä myöhäsyntyistäkin — ja
eräiden todellakin vanhojen piirteiden uskollinen
säilyttäminen. Sitävastoin’on v. k. vokalismin alalli
suuresti kadottanut kantasuomen ominaisuuksia
sekä yleensä myös menettänyt näitä
ominaisuuksia suuren, kaikille kielenelämän aloille ulottuvan
venäläisen vaikutuksen johdosta. Seikkoja, joissa
v. k., säilyttämällä kantakielisen tai
kantakieleen helpommin johtavan ä ä n n e k a n n a n
tai toisen asteen kuin (enimmät) muut
itämerensuomalaiset kielet, tarjoo arvokasta ainesta
kantasuomen rakentamiseen, ovat seuraavat:
1) b, d, <7 suljetun tavun alussa, missä
kantasuomessa on ollut /?, (5, y, esim. sabutan
’saavutan’, lcabah fan ’kavahdan’, k’ädcd ’kädet’,
sagarrn ’saarva’, 2) d, g (yhteydessä toisen
klusiilin tai s:n kanssa t, k) painottoman tavun
vokaalin jäljessä tavun alussa, - missä suomessa
yleisimmin on kato, esim. k’evadcd ’keväät’.
Jlag’e-dad ’lakeat’, Viihuded ’lyhyet’, sönuded ’syöneet’,
magadan ’makaan’, kanad ’kalaa’, punoda ’punoa’,
p’äreg’ed ’päreet’, paing’e,i\e ’paineelle’, sduptan
’salpaan’, häutk’elle ’hautumaan’, paisken ’paiseen’;
3) hl, br, dr, gl, gr, bj, gj, dv, missä suomessa
enimmäkseen esiintyy vokaaliutuminen (vepsän
muodot vastaavat todennäköisesti aikaisempia
pl, pr, tr, kl, kr, pj, kj), esiin. kab-Tlaz ’ketara’,
adr ’aura’, ka g n ’kaula’, kagr ’kaura’, lcabj, kabd’
’kavio’, ragj, ragd’: ragjaJl ’ravia’, oik. ’raajalla’;
4) dn f< ön), niinkuin vatjassa, heikon asteen
yleistys, sen sijaan että esim. suomessa,
pohjois-virossa ja karjalassa vahva-asteiset muodot
vallitsevat, esim. Vidn ’kaupunki’, vadnaz ’vannas’,
vodnaz, vodn ’vuon(n)a’ (kuitenkin Ojattiveps.
länt. vonaine, joka perustuu nn:lliseen vahvaan
asteeseen); 5) zr kantasuomen str:n sijalla, esim.
izr ’ihra’; 6) k (<C_kk) edustamassa tk:n vahvaa
astetta, aina pääpainottomissa tavuissa, mutta
joskus muutenkin, esim. k’erakat ’kerätkää’,
sikJlötien ’varustan sitkaimilla’; 7) s (<ss) ks:a
vahvan asteen jatkajana, painottoman tavun
jäljessä, esim. sormused ’sormukset’, p’ezese
’pesek-sen’; 8) z 7t :11a alkavan tavun jäljessä
vokaalien välissä semmoisissa tapauksissa kuin pahaze
’pahaan’; 9) h:n yleinen säilyminen painottoman
tavun jäljessä ja sanan lopussa, esim. v’eneh’en
’veneen’, porzliad ’porsaat’, k’iv’eh’e ’kiveen’,
v’cneh ’vene’, k’eg’äl’eh ’kekäle’; 10) alkup.
oloihin viittaavan sananalkuisen b:n ja g:n
esiintyminen eräissä tapauksissa, boJl ’puola’, garboJl
’karpalo’; 11) alkup. sananalkuisen ts:n
esiintyminen eräissä tapauksissa, esim. tsapan
’leikkaan’; 12) i-loppuisten diftongien (tai niiden
jatkon) yleinen säilyminen painottomissa tavuissa,
esim. avaizin ’avasin’, reboi ’repo’, noiduida
’noitua’, mu8t’ik’i (<*mustikei) ’mustikki’
(lelimän-nimi); tähän kuuluu myös pitkän i :n säilyntä
painottomissa tavuissa, esim. et’iin ’etsin’ (impf.);
13) kahdenlaatuisen, etisen ja takaisen e:n (ja
Juhlilta kotiin ratsastavia vepsäläisiyttrtjä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
