Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Werckmeister ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
955
Verelä—Verenkiertoelimet
956
opintoja, harjoitettuansa 1652 kaunopuheisuuden
professoriksi Tarttoon, mutta samalla
rahastonhoitajaksi Upsalaan, jonne jäi. V. 1662 hän tuli
silloin perustetun Ruotsin muinaisjäännösten
professorinviran haltiaksi, 1666 valtakunnan
antikvaariksi ja muinaistutkimuskollegin asessoriksi.
V. oli innokas muinaisuuden tutkija ja joutui
useihin kiihkeiliin tieteellisiin kynäsotiin, esim.
Schefferusta vastaan Upsalan temppelin paikasta;
erittäinkin on hänelle ansioksi luettava, että hän
käänsi huomionsa islantilaiseen
tarinakirjallisuu-teen. Hänen teoksistaan mainittakoon „Gothrici
et Rolfi Vestrogotliise regum historia" (1664),
„Hervarar Saga pä gamnial Götska med
uttolk-niiig" (1672), „Manuductio ad Runographiam
Scandicam antiquam recte intelligendam" (1676).
K. G.
Verelä ks. V ä r ä 1 ä.
Verenkierto. Koska ruumiissa tapahtuu
kes-keymätön ravintoaineiden kemiallinen
muuttuminen ja koska tämä muuttuminen suoriutuu
jokaisessa ruumiin elävässä solussa, on selvää, että
myös ravintoa ruumiissa kuljettavan veren
täytyy olla alituisessa liikkeessä voidakseen
tyydyttää jokaisen solun ravinnontarvetta ja samalla
näistä soluista poistaa yllämainitun kemiallisen
muuttumisen tuloksena syntyneitä kuona-aineita.
Tätä veren liikehtimistä ruumiissa sanotaan v :ksi.
V:n keskuselimenä on sydän (ks. t.) ja sitä
avustavat muut v.-elimet (ks. t.). V:n olennaisena
tarkoituksena on tuoda verta jokaiseen ruumiin
osaan, joissa se ohutseinäisissä hiussuonissa
kulkien antaa kudokselle tuomiaan ravintoaineita
sekä ottaa vastaan niiden erittämiä aineita.
Sen-lisäksi v. pitää huolta siitä, että verestä poistuvat
siihen joutuneet kuona-aineet, minkävuoksi veren
Verenkierron kaavakuva. —
Valtiuioverta kuljettavat
verisuonet ovat poikittaisesti
viivattuja, laskimoverta kuljettavat
mustia. Ylemmän
onttolaski-\[ mon a ja alemman
onttolaski-mon b kautta tulee veri ruumiin
eri osista oikeaan eteiseen A,
josta se joutuu oikeaan
kammioon B. Tämä painaa veren
keuhkovaltimon ,c kau’ta
keuhkoihin, jossa veri kulkee
hius-sunniverkon E kautta, happeutuu
ja keräytyy keuhkolaskimoihin
d. Nämä kuljettavat sen
sydämen vasempaan eteiseen C, josta
se joutuu vasempaan kammioon
D. Vasen kammio painaa veren
aorttaan e, josta se joutuu
yläruumiiseen (valtimo f), maksaan
(valtimo g), suolFstoon (valtimo
h) ja alaruumiiseen (valtimo i)
Sen jälkeen joutuu veri
hius-suoniverkkojen I ja H kautta
ylempään ja alempaan
onttolas-kimoon Suoliston hiussuonet G
yhtyvät porttilaskimoksi h, joka
hajautuu maksassa
hiussuoni-verkoksi, yhtyy maksavaltimon
g haarojen kanssa ja laskee
maksnlaskimoiden 1 kautta
alempaan onttolnskimoon.
on kuljettava myös eritys- ja hengityselimien
(kiduksien t. keuhkojen) katitta. Toisilla eläimillä
(esim. kaloilla) v. 011 järjestynyt
renkaanmuotoi-seksi järjestelmäksi, jossa sydämestä lähtenyt
veri kulkee kidusten kautta ruumiin eri osiin
palaten taasen takaisin sydämeen. Korkeimpain
eläinten v:ssa sitävastoin erotetaan kaksi
kiertokulkua, n. s. iso ja pieni kiertokulku, joista
edellisen tarkoituksena on lähettää veri sydämestä
ruumiin kaikkiin osiin ja kuljettaa se näistä
takaisin sydämeen. Tällöin 011 kuitenkin veren
kokoumus siten muuttunut, että sitä ei ilman
muuta voida lähettää uudelleen ruumiiseen, vaan
se joutuu sitä ennen pieneen kiertokulkuun, joka
sen kuljettaa keuhkoihin puhdistettavaksi ja
sieltä takaisin sydämeen. Sydämessä kulkiessaan
voi veri, joka tulee isosta kiertokulusta, joutua
suorastaan pieneen kiertokulkuun ja päinvastoin
pienestä kiertokulusta tuleva isoon. Tällä tavoin
011 asianlaita lämminverisillä eläimillä, joilla
sydän 011 neliosainen 1. nelilokeroinen jakautuen
kahteen eteiseen ja kahteen kammioon. Tällaisesta
v:sta antaa tähän liittyvä kuva kaavamaisen
esityksen. Matelijoilla ja sammakkoeläimillä
sitävastoin 011 sydän kolmilokeroinen, siinä on kaksi
eteistä, joista töine 1 ottaa vastaan ison, toinen
pienen kiertokulun veren, mutta ainoastaan yksi
kammio, joka lähettää veren niinhyvin isoon
kuin pieneenkin kiertokulkuun. Tällätavoin
järjestyneelle v:lle 011 ominaista siis se, että
happi-köyhä ja happirikas veri jossakin määrin sekaan
tuu sydämessä. Verisuonta, jolla iso kiertokulku
alkaa, nimitetään aortaksi; se on ruumiin
suurin valtimo. Pieni kiertokulku alkaa
keuhkovaltimolla. Iso kiertokulku päättyy kahdella
laskimolla, ylemmällä ja a 1 e m 111 a 1 1 a
onttolaski molla (ks. Verisuonet), ja
pieni kiertokulku kahdella tai neljällä
keuhko-laskimolla. Aortta alkaa vasemmasta
kammiosta, keuhkovaltimo oikeasta,
onttolaski-mot laskevat oikeaan, keuhkolaskimot vasempaan
eteiseen. Ison kiertokulun valtimoissa kulkee
happirikas valtimoveri, joka myös virtaa pienen
kiertokulun laskimoissa. Pienen kiertokulun
valtimoissa samoin kuin ison kiertokulun
laskimoissakin kulkee hiilihaponpitoinen laskimoveri.
Tämä eroavaisuus ison ja pienen kiertokulun
verisuonien veren välillä johtuu siitä, että Ison
kiertokulun hiussuonissa eli kapillaareissa
tapahtuu hapen siirtyminen verestä kudoksiin ja
hiilihapon tulo sen tilalle, jotavastoin pienen
kiertokulun keuhkoissa olevissa hiussuonissa poistuu
verestä hiilihappo ja happi asettuu sen tilalle,
(ks. Keuhkot ja H e n g11 y s.) Y. K.
Verenkiertoelimet. Täyttäessään
elintoimintaansa ruumiin jokainen solu tarvitsee ravintoa.
Tämän ravinnon ruumis ottaa ympäristöstään
osittain kiinteässä ja nestemäisessä osittain
kaasumaisessa muodossa. Eläimillä, joiden
ruumis on joko yhden tai ainoastaan muutamain
solujen muodostama, saavat nämä solut sanotun
ravinnon suorastaan itseensä, mutta niillä
eläimillä, joiden ruumis 011 lukemattomain solujen
muodostama, on tämä ravinnon-otto siten
järjestetty, että jotkut elimet (ruuansulatus- ja
hengityselimet) toimivat varsinaisina ravinnon
vastaanottajina ja muodosteli joina. Näistä elimistä
kuljetetaan sitten ravinto ruumiin muihin osiin
v:n avulla. V:iin lasketaan kuuluviksi: 1.sydän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
