Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verenvuoto nenästä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
961
Verenvuoto nenästä—Verestsagin
962
on auennut, mutta jokaisessa haavassa huomaa,
että verta tihkuu esille kaikista haavan osista
hitaasti ja tasaisesti (h i u s s u o n i v u o t o).
Jos ihminen menettää enemmän kuin V 3:n
verestään (V39:n ruumiinpainostaan), s. o. noin
2 litraa verta, on verenvuoto hengenvaarallinen.
Äskensyntyneille lapsille voi jo 60-70 g:n ja
vuoden vanhoille lapsille 250 g:n suuruisen
veri-määrän kadottaminen olla kuolettava. Paitsi
ruumiin ulkopintaa vahingoittavissa vammoissa
vuotaa verta ulospäin niissä verenvuodoissa,
jotka esiintyvät ruumiiu ulkopinnan
yhteydessä olevissa elimissä. Näistä mainittakoon
verenvuoto keuhkoista (v e r i y s k ä) ; verenvuoto
mahassa (verioksennnus), verenvuoto
suolistosta, veriset ulostukset, joihin kaikkiin on
syynä sairaloiset muutokset ja niistä johtunut
verisuonten aukeaminen mainittuihin elimiin.
Verenvuoto lakkaa itsestään siksi, että verellä
on ominaisuus hyytyä ja siten tukkia vuotava
suoni. Tätä taas edistää suonessa oleva
ominaisuus vetäytyä kokoon ja siten pienentää siinä
olevaa aukkoa. Runsaan verenvuodon kautta
vähenee myös paine suonissa eikä se enää jaksa
voittaa veren hyytymisen ja suonenseinän
kokoon-vetäytymisen aiheuttamaa estettä. Kun paine taas
kohoaa, esim. sairaan vähitellen virkistyessä, voi
syntyä jälkivuotoja. Verenvuodon asettamiseksi
käytetään erilaisia keinoja. Tärkein ja
vaikuttavin 011 verisuonen sitominen, jolloin vuotavan
suonen pää sidotaan tahi ommellaan langalla
kiinni, mutta erinäisissä tapauksissa, niissä tämä
ei ole mahdollista, käytetään v e r t a-a s e 11
a-via aineita (ks. t.). H. L.
Verenvuoto nenästä (epistaxis) on
seurauksena, paitsi nenää ja nenäoutelon yhteydessä tai
läheisyydessä olevia kudoksia kohdanneesta
väkivallasta, erinäisistä sairaloisista muutoksista sekä
nenäontelossa että ruumiissa yleensä. Sellaisia
ovat kasvannaiset nenässä sekä sydän-,
verisuoni-ja veritaudit, munuaistaudit, keripukki ja
äkilliset infektsionitaudit. Myöhemmässä lapsuuden
iässä huomaamme verenvuotoa nenästä voimatta
näyttää toteen mitään erityistä syytä.
Lukuunottamatta niitä tapauksia, jolloin itse nenässä
on sairaloisia muutoksia, vuotaa veri aivan nenän
ulkoaukon läheisyydestä väliseinäruston
etuosassa olevista, usein laajentuneista verisuonista.
Tästä tulevan vuodon saa helposti asettumaan
painamalla joitakuita minuutteja nenän
sivuseinää väliseinää vastaan sillä puolella, josta verta
vuotaa. Usein uudistuvissa vuodoissa voi lääkäri
polttamalla laajentuneita verisuouia saada
vuodon lakkaamaan. Erinäisissä tapauksissa voi
verenvuoto nenästä olla hengenvaarallinenkin,
vaikka se yleensä on jotensakin vaaraton.
H. L.
Verenvuototauti ks. Hemofilia.
Verenvähyys 1. vähäver isyys merkitsee
tav. samaa kuin lieikkoverisyys, siis jotakin ane
mian muotoa, s. o. tautia tai tilaa, jossa veren
hemoglohiininpitoisuus on alentunut. V.
sananmukaisessa merkityksessä, siis verimäärän
vähentyminen (oligemia), esiintyy suurten
verenvuotojen jälkeen, sekä jos ruumis on menettänyt
suuressa määrin muita nesteitä tai pitempään aikaan
ei ole saanut riittävästi nestettä. Fysiologisten
keittosuolaliuosten infusioneilla on edullinen
vaikutus tällaisissa tapauksissa. Valitettavasti ei
31. X. I ainettu % 19.
vastaiseksi ole keksitty varmaa ja tarkkaa
menetelmää verenpaljouden määräämiseksi. J. Ignts.
Veren väriaine, verenpuiia 1. hemoglobiini,
ks. t. ja Veri.
Verenyskiminen ks. Verensylkemi n e n.
Verestsagin [a’-], Vasilij Vasiljevits
(1842-1904), ven. taidemaalari, pääsi 1859
upseeriksi sotalaivastoon, mutta alkoi jo samoihin
aikoihin harjoittaa opinnoita Pietarin
taideakatemiassa sekä sittemmin Pariisissa Görömen
johdolla. Oltuaan sekä taiteilijana että
sotilaanakin mukana kenraali
Kaufmannin retkellä 1867
Bukaran emiiriä vastaan
sekä tehtyään vielä
matkan Intiaan ja
Keski-Aasiaan alkoi hän
saavuttaa mainetta
taiteilijana. Ja varsinkin
Turkin sodan jälkeen 1877
hänen teoksensa herättivät
huomiota Venäjän
ulkopuolellakin, eivät tosin niin
paljon itse
maalauksellisten ansioittensa kuin
siveellisen tarkoitusperänsä
vuoksi. Hän alkoi näet
kuvaamalla räikeän
realistisesti sodan hirmuja
taistella itse sotaa ja sen epäinhimillisyyttä
vastaan. Hänen huomattavimpia tällaisia
tendenssi-kuviaan ovat „Sodan apoteoosi" —
pääkallopyra-midi, jonka yllä korpit leijailevat,
»Voitonmerkit" — venäläisten kaatuneitten päät, jotka
tuodaan Bukaran emiirille, »Kapinallisten
rangaistus" — englantilaiset sitovat Intian
kapinanjoh-tajat tykkien suihin, »Tyyntä Sipka-solassa" —
vartijat jäätyvät pakkasessa paikoilleen y. m.
Niihin saattaa lisäksi lukea sen 15 numeroa
käsittävän sarjan maalauksia, joka kuvaa Napoleonin
sotaretkeä Venäjälle 1812. Mutta hänen
tuotantonsa käsittää myöskin lukuisia muunlaisia
maalauksia, maisemia, laatukuvia, kansantyyppejä
sekä Venäjältä että varsinkin Itämailta, missä
hän oli paljon matkustellut. Ne herättävät kum-
V. V. Verestsagin.
Verestsagin, „Sodan apoteoosi"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
