Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti / 963-964 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verenvuoto nenästä ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

963

Verevyys—Vergilius

964

minkin enemmän maan- ja kansatieteellistä kuin
puhtaasti taiteellista mielenkiintoa, huolimatta
siitä, että hän täydellisesti hallitsi uudenaikaisen
ranskalaisen maalaussuunnan tekotapaa. Hänen
teoksiaan oli 1880- ja -90-luvuilla useita kertoja
näytteillä Länsi-Euroopassa (m. m. Helsingissä
1899). W., joka taiteilijana seurasi ven.
laivastoa Japanin sodan aikana, sai surmansa
,,Petropavlovskin” räjähdyksessä Petšili-lahdella huhtik.
13 p:nä 1904. [Eugen Zabel, ,,Wereschtschagin”
(1900).] " F. L.

Verevyys (plethora), ruumiissa tai jossakin
sen osassa vallitseva verisuonien täyttymistila
varsinkin sen ollessa runsaanpuoleinen, niin että
näkyvät pinnat siinä esiintyvät tavallistaan
punertavampina.

Werff, Adriaen van der (1659-1722), holl.
taidemaalari, Eglon van der Neerin oppilas,
edustaa kumminkin pääasiallisesti enemmän
ranskalaista kuin alankomaalaista makua. Taulujensa
aiheet hän valitsi Raamatusta tai antiikkisesta
mytologiasta, käsitellen niitä barokin
sovinnaiseen hengettömään tapaan, henkilöpiirustus on
varmaa ja sulavaa, mutta väritys posliinimaisen
sileätä ja luonnon todellisuudesta välittämätöntä.
Työskenteli v:sta 1694 Pfalzin vaaliruhtinaan
Johann Wilhelmin palveluksessa, myöhemmin
hänen hovimaalaajanaan. Edustavin kokoelma
hänen teoksiaan on Dresdenin galleriassa.
F. L.

Verga, Giovanni (s. 1840), it.
kirjailija. Kirjoitti aluksi naturalistisia romaaneja
ranskalaiseen malliin: „Storia di utia peccatriee”
(1865), „I carbonari della montagna”, ,,Eva”,
„Storia di una capinera” (1869), „Tigre reale”
(1875), „Primavera” (1877), „Il come, il quando
ed il perchè" (1882). Oman alansa V. löysi
sisilialaisen kansanelämän kuvauksissa, jotka ovat
parasta hänen tuotannossaan. Niistä
mainittakoon kokoelmat „Medda” (1874), „Vita dei campi”
(1880). V:n myöhemmistä teoksista mainittakoon
romaanit „I Malalavoglia” (1881), „Maestro don
Gesualdo” (1889), „Il marito di Elena”, „Dal tuo
al mio” (1906) y. m. V. on sepittänyt myöskin
muutamia näytelmiä. E. W-s.


H. A. Wergeland.

Wergeland Henrik Arnold (1808-45),
norj. runoilija, s. 17 p:nä kesäk. 1808
Kristianssandissa, k. 12 p:nä
heinäk. 1845 Kristiaaniassa.
Tuli 1825 ylioppilaaksi,
harjoitti teologisia
opinnoita ja suoritti
pappistutkinnon, sai sittemmin
kuninkaalta vuotuisen
eläkkeen ja tuli 1840
valtionarkistonhoitajaksi. Jo
ylioppilasvuosinaan W.
kirjoitti useita teoksia ja
otti innolla osaa ajan
kirjallisiin ja poliittisiin
rientoihin. Hänen runonsa
tältä kaudelta todistavat
harvinaisia, vaikkakin
vielä kehittämättömiä
lahjoja (kokoelma
,,Digte-forste Ring” 1829). V. 1830 ilmestyi valtavan laaja
runoelma „Skabelsen, Mennesket og Messias”, joka
on natsionalistis vapaamieliseen henkeen
kirjoitettu uskontunnustuskirja, esittäen ihmiskunnan
kehityshistoria eri asteittain kohti täydellisyyttä.
Teoksen kimppuun hyökkäsi Welhaven (ks. t.)
ankarassa arvostelussaan, ja tästä sai alkunsa
kiihkeä, Norjan sivistyshistoriassa erittäin
merkityksellinen kirjallinen kiista, johon vähitellen
kaikki ajan polttavat kysymykset kietoutuivat.
W. oli näinä vuosina johtavia poliittisia
henkilöitä kansallisessa puolueessa ja toimi myöskin
väsymättä painetun ja puhutun sanan avulla
kansanvalistuksen hyväksi. Tultuaan ylempänä
mainittuun virkaan hän joutui vähitellen syrjään
julkisesta elämästä, ja tällöin alkoi hänen
runoutensa sitä rikkaampana kehittyä. Hän sepitti
joukon näytelmiä, kertovia runoelmia ja varsinkin
lyriikkaa („Campbellerne” 1838, „Jan van
Huysums Blomsterstykke” 1840, „Jøden” 1842,
„Jødinden" 1844 y. m.).

Runoilijana W. on ennen kaikkea lyyrikko, ja
tältä alalta ovat parhaat saavutukset hänen
tavattoman runsaassa ja monipuolisessa
tuotannossaan. Hänellä on rehevä mielikuvitus, joka
varsinkin aikaisemmissa teoksissa pyrkii välistä
kovin hurjaan lentoon, herkkä kauneusvaisto ja
syvä ymmärtämys luontoa ja sen elämää kohtaan.
Parhaiten hän onnistuu käsitellessään
muinaisnorjal. aiheita, joissa hänen isänmaallinen
innostuksensa pääsee voimakkaasti
esiinpurkautumaan. — W:n kootut teokset julk. Lassen (1852-57,
9 nid.). [Lassen, ,,H. W. og lians samtid”
(2:nen pain. 1877); Vullum, ,,H. W. i Digt og
Liv” (1881); Koht, „H. W.” (1907).]
E. W-s.

Vergennes [-že´n], Charles Gravier de
(1719-87), kreivi, ransk. valtiomies, oli 1755-68
lähettiläänä Konstantinopolissa, 1771-74
Tukholmassa, missä kannatti Kustaa III:ta v:n 1772
vallankumouksen toimeenpanemisessa. V. 1774 V.
kutsuttiin Ranskan ulkoasiainministeriksi ja
osoitti tässä toimessa huomattavaa kykyä. Hänen
myötävaikutuksellaan syntyi m. m. Ranskan ja
Pohjois-Ameriikan Yhdysvaltain viilinen sotaliitto
1778. Sisällisissäkin asioissa V:llä oli suuri
vaikutusvalta. Hän vastusti alussa sisällisiä
uudistuksia ja erityisesti Turgot’n suunnitelmia, mutta
huomasi lopulta uudistusten välttämättömyyden
ja kannatti raha-asiainministeri Calonnen
uudistusohjelmaa. [Bonneville de Marsangy, ,,Le
chevalier de V., son ambassade à Constantinople”
ja „Son ambassade en Suède”.] J. F.

Vergerio [verdžē´rio], Pietro Paolo
(n. 1498-1565), it. jumaluusoppinut; tutustui
käydessään paavin lähettiläänä Saksassa
uskonpuhdistukseen; tuli 1536 Capo d’Istrian piispaksi,
mutta ilmoitti 1548 olevansa evankelisen opin
kannalla. V. 1553 V. asettui Tübingeniin, missä
sepitti useita kirjoituksia paaviutta vastaan. [Sixt,
,,P. P. Vergerius”; Hubert, „V:s publizistische
Tätigkeit”.]

Vergilius [-gi´-], Publius V. Maro (70-19
e. Kr.), roomal. runoilija, syntyisin
Pohjois-Italiasta Mantuan (nyk. Mantova) lähistöltä
Andes (nyk. Pietola) nimisestä kylästä. V:n isä.
varakas talonpoika, tahtoi pojalleen antaa
huolellisen kasvatuksen ja lähetti hänet ensiksi
Cremonaan sekä sitten Mediolaniumiin (nyk.
Milano). Myöhemmin V. Roomassa puhetaidon
opintojen ohessa mielenkiinnolla harrasti
kirjallisuuden ja filosofian tutkimista. Hän ei
kuitenkaan halunnut astua valtion palvelukseen, vaan
palasi muutaman vuoden kuluttua kotiseudulleen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>