- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
993-994

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verollepano ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

993

Verollepano

994

rakennukset, viljelykset, orjat, karja ja kaikki
muu irtain omaisuus ja merkittiin luetteloihin
sekä määrättiin vero. Veronkannon
helpottamiseksi muodostettiin verovelvollisista kansalaisista
yhteisöjä, symmorVa, jonka jäsenet olivat
vastuuvelvollisia toistensa puolesta koko yhteisön
veromäärästä, joten rikkaammat joutuivat usein
maksamaan köyhempien puolesta Veron. — Vanhassa
Persian valtakunnassa oli niinikään
Herodo-toksen mukaan maat mitattu ja sen mukaan
verot määrätty. Myöhemmin Khosreviu (531-579)
hallitessa toimitettiin uusi v., jossa maat
mitattiin ja irtain omaisuus myöskin arvioitiin ja
lueteltiin. Veron suuruus, joka aikaisemmin oli
Vs-Va sadosta, määrättiin silloin 1 dirliamiksi
(n. 1 mk.) garibin kylvöalalta (3,600
neliökyynä-rää). Sama määrä maksettiin veroa 4
persialaisesta tai 6 tavallisesta taatelipalmusta taikka
6 öljypuusta. — Rooman valtakunnassa oli
kansalaisten aikaisemmin suoritettava omalla
kustannuksellaan sotapalvelusta ja päivätöitä
valtiolle, jota vastaan saivat yksityisomistukseensa
2 jugerumia ja myöhemmin enemmänkin maata
(ager rotnanus) sekä vapaasti viljellä yhteismaata
(ager publicus), jonka nautintaan ottoa Licinius
Stolon lailla (367 e. Kr.) rajoitettiin ja
määrättiin siitä suoritettavaksi vuokraa, jonka
suuruus säädettiin 1l10:ks\ pellon sadosta ja 1/5:ksi
puiden hedelmistä. Valtakunnan uusissa
maakunnissa toimitettiin kohta verokykyisten
henkilöiden ja tilusten luetteleminen (census), joka aika
ajoittain uusittiin. Verojen tasaisempaa jaoitusta
varten ja yhdenmukaisemman verollepanon
aikaansaamiseksi valtakunnan eri osissa Diokletianus
(284-305) sääti maa- ja henkilöveron
(jugatio et capitatio) laskettavaksi pääasiallisesti
samojen perusteiden mukaan kaikkialla
valtakunnassa. Sen mukaan tuli maaveron yksiköksi
j u g u m, joka käsitti maan hyvyyden mukaan
suuremman tai pienemmän alan, tav. 25
jugerumia (jugerum = 0,j->2 ha) maata vastaten arvossa
1,000 aureusta. Syyriassa esim. vastasi 1 jugum
5 jugerumia viinitarhaa, 20 jugerumia I luokan,
40 jugerumia II luokan tai 60 jugerumia III
luokan viljelysmaata, 225 kpl. I luokan tai 400 kpl.
II luokan öljypuuta. Henkilövero käsitti karjan
ja orjat sekä vastasi niinikään arvoltaan
1,000 aureusta 1 veroyksikkö (caput). Veron
suuruuden arvellaan olleen 10 aureusta (n. 150 mk.)
verovksiköltä. Myöhempien veronvähennysten
johdosta veron suuruus vaihteli kuitenkin paljon
eri maakunnissa. — Frankkien valtakunnassa
suoritettiin jo aikaisin sotapalvelusta ja
päivätöitä valtiovallalle t a 1 o 1 u v u n mukaan, kuten
Kaarle Suuren sotapalvelussäädös (Heerbann
v:lta 807) osoittaa. Läänityslaitoksen kehittyessä
itsenäiset pikkutilalliset joutuivat vuokraajiksi 1.
lampuodeiksi ja saivat suorittaa moninaisilla
eri nimillä ja usein mielivaltaisten perusteiden
mukaan veroja ja päivätöitä lääninlierralle 1.
..hoviin". — Englannissa suoritettiin
ll:nnellä ja 12:nnella vuosis. sotaveroa
(dane-geld) 1 shilling talolta (hidc). Niinikään
vanhat maakirjat (Domesday survey) v:lta 1086 ja
(Hundred rolls) Edvard I:n (1284-87) ajoilta
osoittavat, että lampuotiverot hoviin suoritettiin
taloluvun mukaan osittain rahassa, osittain
maan-tuotteissa ja päivätöissä. — Tanskassa
Valdemar II :n maakirjan (1231) mukaan kannettiin
32 X. .Painettu ’/, 19.

täystalolta, joka oli arvattu 24 kultamarkan
arvoiseksi, veroa 1 kultamarkka. Yleinen
verollepano toimitettiin 1662-64 arvostelemalla sato
1. tuottavaisuus viljassa (hartkorn)
pääasiallisesti kuitenkin vain sen mukaan kuin
lampuodit suorittivat maksunsa päätilaan 1. hoviin.
Vv. 1681-88 toimitettiin uusi maan
jyvitykseen 1. arvioimiseen perustuva v. Pellot
mitattiin ja luokitettiin hyvyyden
mukaan 4 tai 6 luokkaan. Luokkien mukaan
pantiin 2-16 tynnyrinalalle veroksi 1 tynnyri
ruista tai ohraa (hartkorn), joka sitten tuli
veroluvuksi. Niityt, metsät, turvesuot, laitumet,
myllyt y. m. arvioitiin myöskin ja määrättiin
niille hartkorn-luku. Suoritettavan veron
suuruuteen nähden tehtiin kuitenkin ero etuoikeutetun
(rälssimaan) ja tavallisen talonpoikaisinaan
välillä. Ajan pitkitän näiden verolukujen mukaan
suoritettavat verot kävivät epätasaisiksi, jonka
tähden 1804 määrättiin toimitettavaksi uusi v.,
joka valmistui vasta 1844. Siinä arvioitiin ja
mitattiin ainoastaan pellot ja niityt sekä
luokitettiin maat 24 hyvyysluokkaan. Tämän v:n
mukaan 5 x/7 tynnyrin alaa 24 jyväistä maata
vastasi 1 hartkorn-veroa. Pian kuitenkin
tämäkin v. osoittautui epätasaiseksi, jonka tähden
lain mukaan v:lta 1903 ei euään jälkeen v:n 1904
kanneta valtiolle maaveroja hartkorn-luvun
mukaan, vaan tilojen arvioimiseen perustuvaa
tila-veroa (kiinteistösuostunta, ejendomsskyld) ja
tuloveroa (ks. t.) sekä v:sta 1925 lähtien ei
hartkorn-lukua enään käytetä
kunnallisverojenkaan osittelussa. — Ruotsissa suoritettiin
alkujaan veroja vapaaehtoisina lahjoina
kuninkaalle ynnä sotapalvelusta (ledung) sekä
päivätöitä valtiolle. Rauhanaikana ruvettiin
suorittamaan sotapalveluksen sijasta sotaveroa
(ledings-lame, ks. t.). Merisotapalveluksen suorittamista
varten arvosteltiin keskiajalla tilat
raha-arvolleen markoissa ja määrättiin veroksi V24
arvosta eli 24 markan arvoiselta tilalta 1 markka.
N. s. Helgeandholmin päätöksellä 1282 määrättiin
yleinen maankatselmus ja tarkastus
toimitettavaksi Ruotsissa. Tämän mukaan oli Uppland
laskettava markan- ja äyrin maiksi, niin
että kultakin kuudelta äyrinmaalta oli suoritettava
kolme puntaa (12 tynnyriä) viljaa, yksi vanha
lammas, kuusi äyriä rahaa, 4 ajoa 1.
hevospäivä-työtä (hushästar). Yhden tynnyrin kylvöala
laskettiin yhdeksi äyrinmaaksi. Itä- ja
Länsi-Göö-tanmaa sekä Smäland oli laskettava
kuudenneksiksi, kahdeksanneksiksi ja k a
k-sitoistanneksiksi niin, että jokaisella
kahdeksannekselta oli suoritettava kaksi, kolme
tai neljä tönniä (ä, 3 tynnyriä) aina maan
hyvyyden mukaan. Yksi kahdeksannes laskettiin
viiden äyrin maaksi. Näin määrättyä v:oa ei
kuitenkaan toimitettu kaikkialla. Kustaa Vaasa
antoi 1568 uuden ohjeen maanmittauksen ja
verontasoituksen toimittamista varten, mutta
vasta Kaarle IX :n aikana määrättiin uusi
tarkempi maantarkastus ja v. toimitettavaksi
edellämainitun Helgeandholmin päätöksen
perusteiden mukaan. Nyt oli laskettava 8 tynnyrin
kylvöala yhdeksi markanmaaksi ja 8 äyriä
luettava yhteen markkaan. Äyrinmaa mitattiin 9
kyynärän pituisella tangolla, 18 tankoa pituudelle ja
9 leveydelle 1. siis 13,122 neliökyynärää, mihin
katsottiin voitavan kylvää tynnyri Upplandin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0519.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free