Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Verollepano ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
993
Verollepano
996
mitassa, mutta jos pellossa oli raunioita tni
kallioita, oli annettava tanko tai pari lisäksi
tilaisuuden mukaan. Tämän tavan mukaan
laskettiin siis veroluku peltoalan perusteella ja
näin saatujen verolukujen mukaan o’i sitten eri
paikkakunnilla suoritettava v e r o-o soitusten
mukaan hyvin erilainen vero, ja kun v:ssa ei
tarkemmin tarkastettu tiluksia, oli siitä seurauksena,
etteivät veroluvut eri paikkakunnissa olleet
oikeassa suhteessa tilusten hyvyyteen ja
tuotta-vaisuuteen. Pohjois-Ruotsissa 1700- ja
1800-luvuilla toimitetuissa v rissa rajoitettiin jo tiloille
annettavaa metsämaata tav. 500-4,500 tynnyrin
alaan aina hyvyyden mukaan manttaalia kohden.
Väster- ja Norrbottenin verollepanotavassa 1873
luokitetaan pellot ja niityt heinän laadun
mukaan 4 luokkaan. Polijavero lasketaan
heinäkuormalta (ä 10 sentneriä = 425 kg) siten, että
I luokassa oli 6 äyriä, II luokassa 4 äyriä,
III luokassa 3 äyriä ja IV luokassa 2 äyriä.
640 äyriä vastaa 1 manttaalia. Metsämaata
annetaan manttaalia kohden maan hyvyyden mukaan
5,000-20,000 neliöreiviä (440-1,763 ha)
viljelys-rajan yläpuolella ja korkeintaan 1,200 ha sen
alapuolella.
Suomessa rannikkoseuduilla seurattiin
aikaisemmin Ruotsin vanhoja v.-tapoja (ks. M a
r-kanmaa, Veromarkka, Äyrin m a a,
Veroluku). Ensimäinen täydellinen v.-tapa
säädettiin Suomelle 1690, n. s. Uudenmaan
v.-tapa, jota sitten seurasivat 1749 n. s. P o h j a
n-m a a n v.-tapa sekä 1828 Viipurin läänin
v.-tapa. Näitä sanotaan metodisiksi 1.
säännöllisiksi v e r o n p a n o t a v o i k s i
erotukseksi 1775 ja seur. annetusta savo karjalaisesta
1. n. s. määrätyn tynnyrinalan
v.-tavasta. Edellisten mukaan mitataan tilukset
ensin ja luokitetaan sitten kukin tiluslaji (pelto,
niitty, kaskimaa, suomaa ja muu metsämaa)
maanlaadun ja arvattujen
keskimääräisten m i n i m i s a t o j e n (siemen poisluettuna)
tai tuottavaisuuden mukaan muutamiin
(korkeintaan 6:een) hyvyysluokkaan, joiden veron
suuruus on määrättynä joko viljassa tai rahassa
tynnyrin alalta. Niinpä Uudenmaan v:n mukaan
polijavero teki esim. I luokan pellosta 2
tynnyriä, II luokan 1 tynnyriä, III luokan 1 1I2
tynnyriä ja IV luokan 1 tynnyri viljaa
tynnyrinalasta; Viipurin läänin v:ssa taas lasketaan esim.
I luokan pellolle ja pellon tekomaalle 6
kopeekkaa, II luokan 5 kopeekkaa, III luokan 4 kopeek
kaa, IV luokan 3 kopeekkaa, V luokan 2
kopeekkaa ja VI luokan 1 kopeekka tynnyrinalalta. Näin
saadusta veroviljamäärästä sai Uudenmaan v:n
mukaan hallan vahinkojen takia vähentää
enintään puolet ja tilan etäisyyden vuoksi
kauppakaupungeista vielä lisäksi aina */» sekä Vii
purin läänin v:n mukaan hallan vahinkojen
ja etäisyyden johdosta yhteensä enintään 3/i0
tuplamäärästä, jonka jälkeen jäännösverovilja.
joka Uudenmaan v:ssa käsitti kaiken puh
taan tulon, tai rahamäärä laskettin
manttaaliksi siten, että 12 tynnyriä veroviljaa tai
27 taalaria taikka Viipurin läänin v:n mukaan
15 ruplaa vastasi 1 manttaali a.
Määrätyn tynnyrinalan v:n mukaan, jota nyk. vielä
noudatetaan muualla Suomessa paitsi Viipurin
läänissä, mitataan ja luokitetaan niinikään talon
tilukset, mutta manttaalia ei lasketa niinkuin
edellisissä tavoissa, vaan manttaalia kohden on
määrätty m i n i m i ja maksimi tynnyrinala,
joka alkujaan oli 600-1,200, mutta myöhemmin
Keski- ja Pohjois-Suomessa 1,700 jopa 3,600
tynnyrin alaa ja vieläkin enemmän, tilusten
hyvyyden ja viranomaisten harkinnan mukaan, mikä
vaillinaisten ohjeiden takia voi käydä
mielivaltaiseksikin. Maanmittari tekee ensin
veronpano-ehdotuksen 1. ehdottaa manttaalin ja kuvernööri,
kuulusteltuaan asianosaisia ja kruununvoutia,
antaa sitten päätöksen, joka alistetaan senaatin
lopullisesti tutkittavaksi. Manttaalilta
suoritettava vero lasketaan kuitenkin manttaalia
vastaavan veröruplaluvun perusteella veronosoituksen
mukaan (ks. Maavero).
V e n ä j ä 1 1 ä oli aikaisemmin veroyksikkönä
aura (solia), josta tataarien vallan aikana
suoritettiin veroa 5 kopeekkaa (n. 5 ruplaa) sekä
lisäksi henki- ja muuta veroa myllyistä,
teollisuuden tuotteista y. m. omaisuudesta.
Kirkonmiehet ja kirkonomaisuus olivat kuitenkin vapaat
veroista. Novgorodin vallan alueella oli auraD
ohella myöskin sen kolmannes 1. olsja
veroyksikkönä sekä Pohjois-Karjalassa jousi (luk.). Jousi
ja kaupunkitalo (dvor) vastasi kumpikin alkujaan
1 obsjaa. Ammattiväliueet, kuten parkkiamme,
nuotta, kauppapuoti, paja tai 4 jalkatyömiestä
vastasi 1 auraa. 1 lotja taas 2 auraa ja suoritti
sen mukaan veroja. Kaupunkitalolta
(Käkisalmessa) lienee vero ollut 9 tenkaa ja obsjalta
7 tenkaa. Tenkoja meni 216 novgorodilaiseeii rup
laan (ä 100 nyk. rupi.), joka vastasi 15 riunaa ja
6 tenkaa. Moskovalainen rupla oli puolet novgoro
dilaisesta ruplasta. Obsjan maa-alaan voitiin kvl
vää 4 korobjaa (n. 8 hl) 1. vakkaa (ä 2 tsetvertiä)
ja siis auranalaan 24 tsetvertiä. Auran alalta
maksettiin 1400-luvulla veroa 1 uusi riuna.
Moskovan vallan alueella oli veroyksikkönä auran ohella
myös vijtj, joka käsitti 8 desjatinaa (ä l,o*ss ha)
hyvää, 9 desjatinaa keskulaista ja 10 desjatinaa
huonoa maata, paikoin enemmän ja paikoin
vähemmän. Uuden ajan alkupuolella laskettiin
kuntien (mir) omistuksessa olevilla raskaammin
verotetuilla 1. ,,mustilla mailla" auranalalle maan
hyvyyden mukaan 400-600 tsetvertin kylvö ja
yksityisomistuksessa oleville 1. perintö- ja
lievemmin verotetuilla ..valkoisilla mailla" 800
tsetvertiä ja enemmänkin. Läänityslaitoksen valtaan
päästyä oli lampuotien suoritettava paitsi valtiolle
menevää veroa myöskin lääninherralle 1. hoviin
omistajalle n. s. aprakkaveroa monenlaisissa
tuotteissa y. m. veroja. Auraluvun mukaisen maa
vero-järjestelmän Pietari Suuri muutti 1718
miespuolisilta henkilöiltä ilman eroa talonpoikaan ja
orjaan nähden, suoritettavaksi henkilö- 1.
pää veroksi. Tätä varten toimitettiin kylä
kunnissa aika ajoittain väenlaskuj a. revi
sioneja, veroa maksavien henkilöiden 1. „revi
sionisielujen" luvun selvillesaamiseksi.
Hovien-omistajat 1. läänityslierrat ja kyläkunnat oli
vat velvolliset vastaamaan alueensa veroista,
josta oli seurauksena, että talonpojat yhä lujem
min kiinnitettiin kyliinsä ja herroihinsa, s. o.
joutuivat maaorjiksi. Maaorjuus lakkautettiin
1863 ja tämä verotusjärjestelmä 1883-86.
Kunnollisen katasterin puutteessa on nyk. maa
vero (n. 25 milj. rupi.) epätasaisesti jaettu.
R a k e n n u s vero a kaupungeissa kannetaan
1912 jälkeen 6 rakennuksen tuottamasta puh
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
