Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Veronmaksaja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1007
Verorupla—Verotus
1008
rättiin verona kruunulle suoritettavaksi.
Myöhemmin nämä tuotteet merkittiin maakirjoihin
eri veronosoitusten mukaan suoritettavana osana
maaverosta. Kun vero tavallisesti määrättiin
niissä tuotteissa, joita eri paikkakunnilla
pääasiallisesti valmistettiin, ja myöskin siihen
nähden mitä yleinen tarve vaati, olivat veroparselit
vanhempina aikoina lukuisat ja monenlaiset.
Niin luetellaan asetuksissa 1500-luvulta
kolmattakymmentä eri parselia. Kun nämä eri seuduissa
suoritettiin eri määrillä, riippuen eri perusteista,
ja siis veronosoitus oli monenlainen, johtui tästä
veronlaskemiselle suuria haittoja (ks.
Veron-osoitus). Vasta sitten, kun verorupla v. 1840
määrättiin veroluvuksi ja uusi osoitus veroruplalle
annettiin keis. julistuksessa maaliskuun 5 p:ltä
1841, vähenivät luonnossa maksettavat
veroparselit ainoastaan jyviin, kauroihin, taliin ja voihin.
Nykyään käsittää verorupla keis. asetuksen
mukaan heinäkuun 16 p:ltä 1886 luonnontuotteissa
ainoastaan jyviä ja kauroja. R. E-s.
Verorupla ks. Maavero.
Verorälssi, verorälssitalo, yksi laji
niitä rälssitaloja, joiden vakinainen vero ei mene
kruunulle eikä tilanomistajalle, vaan muille
yksityisille henkilöille, ks. M a a n 1 u o n n o t, palsta
1472.
Verorästi on asianmukaisesti määrätyn
veronkannon aikana suorittamatta jätetty vero.
Toisinaan määrätään varsinaisen veronkannon
päätyttyä erikoinen rästikanto. Niinpä voidaan
kruununverorästit suorittaa erikoisessa
rästikannossa, mikä lain mukaan on toimitettava
vähintään kuukauden kuluttua varsinaisesta
veronkannosta. Ellei v:jä rästikannonkaan aikana
suoriteta, joutuvat ne ulosmitattaviksi.
Verostavapautumistaistelu. V :ksi sanotaan
yhteisellä nimellä kaikkia sellaisia pyrkimyksiä,
joiden tarkoituksena on saada verotettavat
vapaiksi heille määrättävistä tai määrätyistä
veroista. Kokonaiset väestöluokat voivat
vaikutusvaltaisessa asemassa pakottaa lainsäätäjää
myöntämään itselleen vapautuksen muuten
yleisestä verosta (ks. Verovapaus). Yksityiset
henkilöt voivat n. s. verokavalluksen kautta
väärillä ilmoituksilla, veronalaisia esineitä
salaamalla, salakuljetuksella, lahjomisella y. m. tavoin
kokonaan tai osaksi vapauttaa itsensä säädetyistä
veroista. V:n vahingollisuus ilmenee siinä, että
muut verotettavat saavat kantaakseen paitsi omaa
osuuttaan myöskin niiden verot, jotka ovat
päässeet verosta vapautumaan. Mikäli v:t esiintyvät
verokavalluksina, koettavat valtiot ja kunnat
taistella niitä vastaan tehokkaalla tarkastuksella ja
säätämällä sakkoja ja muita rangaistuksia.
Verosubjekti. V:lla tarkoitetaan
finanssi-opissa sitä, joka lain mukaan on velvollinen
veroa maksamaan. Tätä käsitettä käytetään
vastakohtana veronmaksaja sanalle, kun
tahdotaan painostaa veronmaksun oikeudellista puolta
(ks. Veronmaksaja, Veronalainen ja
Verotettava).
Verot ks. Vero.
Verotalo ks. Maanluonnot.
Veiotariffi. V:t ovat luetteloita, joihin on
merkitty samaan luokkaan kuuluvien esineiden
veroyksiköt ja veromäärät. V :t ovat käytännössä
varsinkin tullin alalla.
Verotettava on finanssiopillinen käsite, jolla
ymmärretään sitä henkilöä, jonka lainsäätäjä
sellaisissa tapauksissa, jolloin vero on
siirrettävissä, on tarkoittanut veron lopulliseksi
kantajaksi 1. veronalaiseksi. V:kin voi kuitenkin
toisinaan välttää joutumasta veron lopulliseksi
kantajaksi, joten veronalaiseksi joutuukin toinen
henkilö (ks. Verosubjekti,
Veronalainen, Veronmaksaja ja Veronsiir-to).
Verotulli 1. f i n a n s s i t u 11 i, tulli, jonka
tarkoituksena on yksinomaan tulojen
hankkiminen valtiolle. Vjeja kannetaan sielläkin, missä,
niinkuin Englannissa, suojelustullit on kokonaan
lakkautettu.
Verotus. Saadakseen varoja omien ja muiden
julkisten yhdyskuntain tehtävien täyttämisestä
aiheutuvien menojen peittämiseen ovat valtiot
pakotetut säätämään verotuksella kansalaisilta
otettavaksi osan näiden tuloja ja toisinaan
heidän varallisuuttaankin valtion itsensä ja muiden
julkisten yhdyskuntain käytettäväksi. Tämä
valtion periaatteellinen oikeus verotuksen
toimeenpanemiseen perustuu valtion ja sen alaisten
julkisten yhdyskuntain toiminnan ehdottomaan
välttämättömyyteen. Tätä valtion oikeutta
vastaa kansalaisten velvollisuus verojen
suorittamiseen.
Yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen
varhaisimmilla asteilla oli verotuksella usein
perustuksensa voitetun suhteessa voittajaansa.
Sitä myöten kuin valtiollinen järjestyminen
kehittyi ja verojen ottaminen keskiajan ja uuden
ajan alkupuolella territoriaalivaltioissa
muodostui yleisemmäksi, alkoi käsitys verotuksen
luonteesta oleellisena osana valtiollisessa
järjestäytymisessä syventyä ja selityksiä valtion
verotusoikeuden sekä kansalaisten verovelvollisuuden
perusteista ruvettiin miettimään ja julkaisemaan.
Vakaantuneen suunnan saivat tämäntapaiset
perustelut, sen tunnetun, 1800-luvulla syntyneen
oikeusvaltion opin vaikutuksesta, jonka mukaan
valtio perustetaan sopimuksen kautta, johon
alamaiset sen tuottaman taloudellisen hyödyn vuoksi
yhtyvät. Veroja ruvettiin pitämään maksuna,
hintana, jolla yksityiset ostavat valtioyhteyden
tuottamat edut. Valtion ja veronmaksajain
välillä vallitsi siis edun ja korvauksen suhde,
veron perusteena olivat ne edut, joita valtio
tarjosi. Veron suuruuden määräämisen perustana
pitivät toiset tämän katsantokannan edustajat
niitä etuja, joita valtio soi; kansalaisia oli
verotettava samassa suhteessa kuin kullakin oli etua
ja hyötyä valtiosta. Tätä käsitystä on sanottu
etu- tai hyötyteoriaksi. Toiset taas esittävät,
että verojen suuruus oli määrättävä sen
omaisuuden suuruuden mukaan, jota kukin valtion
turvissa omisti; verot olivat ikäänkuin
vakuutusmaksua valtion suomasta varallisuudentnrvasta.
Tämä käsitys on tunnette vakuutusteorian
nimellä. Tässä selostettu aikaisempi käsityskanta
on kuitenkin vähitellen, vaikka sillä edelleenkin
kirjallisuudessa on useita kannattajin, saanut
väistyä sen alussa esitetyn uudemman perustelun
tieltä, joka nojautuu nykyään yleisesti
omaksuttuun historialliseen eli orgaaniseen
valtiokäsitykseen. Valtiota ei enää tämän käsityksen mukaan
pidetä sopimukseen perustuvana kansalaisten
yhtymänä, vaan historiallisen kehityksen
luomana, kaiken yhteiskunnallisen elämän
välttämättömänä edellytyksenä ja sen korkeimpana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
