Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wesergebirge ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1028
Vesi
1024
höyry on lähes kaksi kertaa niin kevyttä kuin
ilma. Huomattavan jyrkkä laajeneminen tapahtuu
myös v:n muuttuessa jääksi; 1 gramma täyttää
tällöin l,o«o88 cm3 ja on jään ominaispaino 0° :ssa
siis vain 0,91 674. Näistä seikoista johtuu useita
tärkeitä luonnonilmiöitä. Kivien ja maa’ajien
hienoihin rakoihin tunkeutunut v. särkee ja
murentaa niitä jäätyessään. Järvissä ja merissä
pysyy jää vettä keveämpänä sen pinnalla, estäen
jäätymistä tunkeutumasta kautta vesimäärän;
samaan suuntaan vaikuttaa 0° :isen veden keveys
4° :isen suhteen. — Sulattamaan 1 gramman
0° :ista jäätä 0° .iseksi v:ksi tarvitaan 80
gramma-kaloria lämpöä (sulamislämpö) ; sama lämpömäärä
vapautuu kun 1 g vettä jäätyy. Tämä
huomattava lämpöilmiö vaikuttaa tietenkin jarruttavasti
kumpaankin tapahtumaan, tehden m. m.
siirtymisen vuodenajasta toiseen vähemmän äkkinäiseksi.
Muuttamaan 1 gramman 100° lämmintä vettä
samanasteiseksi kaasuksi tarvitaan 539 kaloria
lämpöä, joka taas vapautuu kaasun tiivistyessä
v:ksi (höyrystymislämpö). — V:n kriitillinen
lämpötila on + 370°; sen yläpuolella ei siis
minkään paineen avulla saada vesihöyryä tiivistymään
nesteeksi. Mainittua lämpöastetta vastaava
kriitillinen paine on 195.5 ilmakehää.
Luonnossa v. esiintyy kaikissa kolmessa olomuo
dossaan. Auringon lämpösäteilyn vaikutuksesta
se on maapallollamme alituisessa kiertokulussa.
Merien ja järvien pinnoista, jotka täyttävät 4/B
koko maapallon pinta-alasta, se haihtuu
suunnattomissa määrissä kaasuna ilmaan, joka voi
sisältää vesikaasua sitä enemmän, kuta korkeampi
ilman lämpötila on. Kun vesihöyryllä
kyllästetty ilma taas jostakin syystä jäähtyy, eroaa
ylimääräinen kosteus asianhaarain mukaan
neste-pisaroina, lumikiteinä tai jäärakeina; täten
syntyvät pilvet putoavat sateena alas maanpinnalle.
Maaperän laadusta riippuen imeytyy osa
(keskimäärin n. V3) vettä siihen, n. 1/3 haihtuu takaisin
ilmaan. Viimeinen kolmannes juoksee pitkin
maanpintaa, joutuu jokiin, järviin, meriin ja
kiertokulku alkaa uudelleen.
Suuren liuotuskykynsä vuoksi ei v. luonnossa
milloinkaan esiinny täysin puhtaana, vaan se
sisältää aina erilaisia aineita siihen liuenneina.
Näiden aineiden laatu ja runsaus riippuu v: 11
esiintymispaikasta. Senmiikaan erotetaan
luonnossa esiintyvää vettä seuraavat päämuodot. 1.
Meteorivesi 1. suoraan ilmakehästä tuleva
v., sadevesi. Tulee maanpinna’le joko
kasteen, sumun, sateen, lumen tai rakeitten
muodossa. Tämä v. on puhtainta mitä luonnossa
tavataan; kuitenkin sisältää sekin liuenneina sekä
ilman aineosia että sen epäpuhtauksia. Siinä 011
siis säännöllisesti happea, typpeä ja hiilidioksidia,
ammoniakkia, typpihappoa, typpihapoketta,
rikkihappoa (varsinkin tehdasseuduilla) ja orgaanisia
aineita. Puhtaimmillaan se on pitkäin sateitten
jälkeen. 2. Pohjavesi (ks. t.), lähdevesi
(ks. Lähde). Kaivovesi kullakin seudulla
vastaa laadultaan pääasiassa saman seudun
lähdevettä. 3. Pintavesi (joki-, virta-, järvivesi).
Liuenneiden aineiden laatu on jotenkin sama kuin
lälule-v:ssä, määrä tav. pienempi. Molemmat
vaihtelevat kuitenkin paljon, riippuen maaperän
laadusta, vuodenajasta ja vedenkorkeudesta. Siinä
on vähemmän hiilidioksidia ja se on
pehmeämpää kuin lälide-v., koska osa bikarbonaatteja on
hajaantunut ja saostunut. Sitävastoin on siinä
enemmän orgaanisia aineita, johtuen osaksi siihen
virranneista hylky-v :istä. Ammoniakkia on
vähemmän kuin sade-v:ssä, koska maaperä
absor-beeraa sitä vahvasti. Usein on joki- ja järvi-v.
liittyneistä aineista enemmän tai vähemmän
sameutunutta. 4. Merivesi ks. Meri.
5. Kivennäisvesi ks. t. ja Lähde.
Veden t u t’k i m i n e n. Tutkimuksen
tarkkuus riippuu siitä, mihin tarkoitukseen v. on
aiottu. Tarkimman ja monipuolisimman
tutkimisen vaatii juomavesi (ks. t.). Paitsi itse
vedenottopaikalla tehtyjä haju-, maku-, väri-y. m.
määräyksiä on lähempi tutkiminen kahdenlainen,
kemiallinen ja mikroskooppis-biologinen.
Kemiallisessa analyysissä määrätään ensiksi
kokonais-haihdutusjäännös (1 litrasta) ja
kokonais-hehkutusjäännös. Painonvähennys hehkutettaessa
1. hehkutustappio osoittaa suunnilleen orgaanisten
(mätänevien) aineiden määrää, joka saadaan
selville myös kaliumpermanganaatilla hapettamalla.
Edelleen määrätään kalsiumi, magnesiumi, rauta,
kloori, rikkihappo, ammoniakki, typpihappo,
typpihapoke, hiilidioksidi, sekä vapaa että
kemiallisesti sidottu. Mikroskooppisen tutkimuksen
alaiseksi otetaan sekä itse v. että siitä laskeutuva
pohjasakka. Tällöin huomataan:
kangasjäännök-set, villat, puuvilla, keittiöjätteet, merkit
ulostuksista, eläinloisien munat ja toukat. Erikoisen
bakteeriviljelyksen kautta saadaan selville v:n
sisä’tämät bakteerit, niiden lajit ja runsaus. —
Jotta veden tutkiminen todellakin antaisi
luotettavan ja v:u laatua oikein vastaavan tuloksen,
on v.-näytteen ottaminen, mikäli mahdollista,
jätettävä ammattimiehen tehtäväksi. Se vaatii
nimittäin suurta puhtautta, huolellisuutta ja
kaikenlaisten eri suikkain huomioonottamista.
Veden ,,k o v u u s" ilmenee käytännössä monella
tavoin ja johtuu v :een liuenneista kalsiumi- ja
magnesiumisuoloista, jotka muodostavat
liukenemattomia yhdistyksiä hedelmähappojen ja
saippuan rasvahappojen kanssa, saostuvat
höyrykattiloissa kattilakivenä j. n. e. Erotetaan:
kokona i s k o V u u s, joka riippuu kalsiumi- ja
magne-siumisuolojen kokonaismäärästä; ohimenevä
kovuus, joka katoaa kuumennettaessa ja
johtuu pääasiassa bikarbonaateista, sekä pysyvä
kovuus, joka jää kuumennettaessakin.
Kovuus ilmaistaan asteissa; 1 (saksalainen’
kovuusaste vastaa 10 mg CaO (kalkkia) tai 7,m mg
MgO (magnesiaa) 1 litrassa. 5° vesi on pehmeätä,
10° kovaa, 20° hyvin kovaa. Kovuusaste
määrätään nopeimmin lisäämällä alkoholista
saippua-liuosta; saostamalla rasvahapot estävät Ca- ja
Mg-suolat sen vaahtoamisen, ennenkuin pieni
ylimäärä liuosta on käytetty. — Suomalaiset v:t
ovat enimmäkseen pehmeitä, riippuen
graniittisesta, kalkkikivestä köyhästä maaperästämme.
Seur. sivulla on näytteitä sarjasta v.-analyysejä
(lyhennettyinä), jonka Helsingin
vesijohtolaitoksen kemisti G. K. Bergman 011 tehnyt (Suomen
Kemistiseuran Tiedonantoja 1916, s. 190). Niistä
näkyy sekä v:n alkuperäinen luonne että
puhdis-tusmenettelyn vaikutus siihen (Helsingin
vesijohtovedessä).— Ainemäärät ovat ilmoitetut
milligrammoissa litraa kohti.
V:n käyttö taloudessa on sangen
moninainen. Vesiputouksissa ja niihin perustetuissa
laitoksissa ei tietenkään v:n laadulla ole merki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
