Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesiheinikköjen jako ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1033
Vesiheinikköjen
jako—Vesijarru
1034
eläimillä, kuten rataseläimillä, madoilla ja
vaippaeläimillä, jotka heimokehityksensä kuluessa
ovat muuttuneet sessiilisiksi. Huolimatta
nimestään alustaan kiintyneetkin eläimet viettävät
nuoruutensa vapaina. Kuten enimmät todelliset
vesieläimet ne tyhjentävät kypsät
sukupuolituot-teensa veteen, missä hedelmöitys tapahtuu, ja
munista kehittyy toukkia, jotka jonkun aikaa
uiskentelevat vapaasti, ottaen osaa planktonin
muodostukseen, ennenkuin ne kiinnittyvät niihin
esineisiin, niissä ne täysmuotoisina tavataan.
Vesielämä tekee myös mahdolliseksi suvuttoman
lisääntymisen silmikoimalla, hyvin yleinen ilmiö
juuri alustaan kiintyneillä muodoilla. Tärkeänä
seurauksena silmikoimisesta on tav. yhteiskuntien
muodostus, esim. sienieläimillä, hydro- ja
koralli-polyypeillä, sammal- ja vaippaeläimillä.
Lukuisia erikoisia mukautumisia ravinnouottamisessa,
suojehiskeinoissa, aistimissa y. m. suhteissa
osoittavat ne syvän veden eläimet, jotka asuvat
valtamerien pimeissä, tasakylmissä ja ravintoköyhissä
syvyyksissä samoin kuin ne, joiden asuma-alueena
on rantavyöhykkeen ylin osa, missä vaihtelut
elämänehdoissa muodostuvat moninaisemmiksi
kuin missään muussa meren osassa.
Makean veden eläimistä huomautettakoon vain
tässä väliaineessa -elävien alkueläinten kyvystä
koteloitua ja siten säilyä veden kuivuessakin.
Saman tarkoitusperän, lajin säilymisen
ympäröivän veden haihtuessa kuiviin tai jäätyessä,
saavuttavat makean veden sienieläimet lepoitiöillään
(gemmnlce) ja sammaleläimet n. s.
statoblasteil-laan, ripsimadot, rataseläimet ja vesikirput y. m.
kidusjalkaiset äyriäiset lepo- eli talvimunillaan.
Tavallinen ilmiö on myös kehityksen
lyhentyminen, josta jokiäyriäinen verrattuna sen läheiseen
meressä elävään sukulaiseen, hummeriin, tarjoo
kuvaavan esimerkin.
[C. Keller, „Das Leben des Meeres" (1895);
K. Lampert, „Das Leben der Binnengewässer"
(1910); K. Kräpelin, „Biologian alkeet" (1910).]
K. M. L.
Vesiheinikköjen jako. Lainsäädäntömme
yleisen periaatteen mukaan ovat vesialueet isoajakoa
toimitettaessa jääneet edelleen yhteisiksi (ks.
Vesialueenj ako). Siitä huolimatta on usein
havaittu tarpeelliseksi osakasten kesken jakaa
vesialueeseen kuuluvat heinikkomaat ja kaislikot.
Nämä jaot ovat tavallisesti tarkoitetut
ainoastaan toistaiseksi voimassa oleviksi eivätkä ole
olleet sittemmin toimeenpannun vesialueen
lopullisen jaon esteenä. Samoin on usein
suonkuivaus-liatikkeella tai järvenlaskulla kuivatulla alueella
heinikkomaat ensin väliaikaisesti jaettu
ennenkuin lopullista vesijätönjakoa on voitu panna
toimeen. Maanmittausohjesääntö 15 p:ltä toukok.
1848 sisälsi nimenomaisen säädöksen
väliaikaisesta v. j:sta, mutta määräsi samalla, että
tuollainen jako myöskin voitiin toimittaa
lopullisena, jossa tapauksessa se oli tehtävä kuten
isostajaosta oli säädetty. Voimassa olevaan
jako-lainsäädäntöömme ei ole otettu säädöstä
erityisestä v. j :sta, vaan on siinä määrätty, että
vesialueen jaossa järvirelnit ovat otettavat etuna
huomioon ja seuraavat aluetta. Isoajakoa tai
halkomista toimitettaessa voidaan vesialue sekä
vesi-peräinen maa jättää toistaiseksi jakamatta.
E. II-s.
Vesiherne (UtrioniIaria), pieniä t. pienenpuo-
leisia, juurettomia Len tibulariaeece-heimon
kasveja, joilla on kilpimäiset t.
hienoliuskaiset lehdet ja
leh-Uillä omituiset pyyntirakot,
jotka avautuvat vain
sisäänpäin ja joissa sinne joutuneet
pienet äyriäiset y. m.
pikkueläimet käytetään kasvin
ravinnoksi erityisen käytteen avulla.
Kukka, joka kohoaa vedestä
vanan päässä, on suurehko,
heleänkeltainen, huulimainen ja
kannuksellinen. V:itä on
kaikkiansa n. 200 lajia, monet
niistä epifyyttejä. Meillä on
3 vedessä t. soilla kasvavaa
lajia. Yleisin on maassamme
yleinen v. (U. vulgaris),
joka kasvaa joks. yleisenä soisissa
vesilammikoissa ja ojissa. K. L.
Vesihilpi ks. C a tabrosa a q u a t i e a.
Vesihuokonen 1. vesirako, kasvit., ks.
V e s i t t ä j ä.
Vesihyasintti (Pontederia 1. Eichhornia
crassi-pes) ks. Eichhornia.
Vesihämähäkki ks. Hämähäkit.
Vesihöyry ks. Höyry ja V e s i.
Vesiiri (arab. wazir), muhamettilaisissa
valtioissa korkeimpien virkamiesten, varsinkin
ministerien arvonimi. Suurvesiiriksi nimitetään pää
ministeriä. H. Il-a.
Vesijako 1. V e s i j a k a a, 8,g km pitkä,
3,s km leveä järvi Padasjoen pitäjässä,
pituussuunta luodepohjoisesta-kaakkoetelään. V. laskee
kahteen eri vesistöön (ks. Bifurkatsioni)
samaten k’iin läheinen L u m m e n e k i n (ks. t.),
nimittäin itäänpäin Päijänteeseen ja lounaaseen
Kokemäenjoen vesiin (Hauhon reittiin) ; pinta
alasta (16,a km2) lasketaan kuuluvan Kymijoen
vesistöön 8,o km2, Kokemäenjoen vesistöön 8,2 km2.
Vedenpi nnan korkeus 108 m yi. merenp.
Rannat kivisiä, metsääkasvavia ja harvaanasuttuja.
V :oon laskee osa Luinmeneen vesistä
Vehkajär-ven kautta. V. laskee Kokemäenjoen
vesistöön Palsaukosken kautta Palolampeen.
siitä Nerosjärveen j. n. e. nauhon reittiin:
Kymijoen vesistöön taas Myllyjärven,
Miestämän järven, Arrakosken, Vierunkosken,
Ylä-järven, Kirkkojärven ja Padasjoen kautta Päi
jänteeseen. [K. Hult, „Anteckningar 0111 trakten
mellan Lummene och Vesijako" (Geogr.
före-ningens tidskrift 1889, sivv. 54-62, 77-97, 145-147
ja 184 202) ; E. Blomqvist, ,,Lisiä Suomen hydro
grafiaan" II, Kymijoki ja sen vesistö, teksti
siv. 65.] L. Il-ncn.
Vesijarru (Frouden dynamometri) on
rakenteeltaan tappien varassa kieppuvan
keskipakopumpun tapainen, jonka siivet ovat
mahdollisimman epäedullisesti muodostetut, jotta niitten vas
tustus olisi suuri. Jarrutettavan koneen
pyörittäessä siipiä vastustaa vesi näitä ja pyrkii
pyörittämään jarrun pesäkettä mukanaan; tämän
estää pesäkkeeseen sovitetun vivun päässä oleva
kuormitus. Vastustusta voidaan vaihdella
laskemalla pesäkkeeseen enemmän tai vähemmän vettä.
Lämmennyt vesi lasketaan pois. Jarrutettu työ
hevosvoimina N ilmoitettuna saadaan kertomalla
vivun pituus I- (m:inä) vivun päässä olevalla
kuormituksella K (kg) ja kulmanopeudella
Yleinen vesiherne,
oikealla alhaalla
yksityinen
pyynti-rakko.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
