Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vesijättö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1041
Vesijättö—Vesikasvit
1012
ja ryynejä 1,355 ton., tiiliä 1,141 ton.,
metalliteollisuuden tuotteita 937 ton., väkirehua 732 ton.,
öljyjä ja valaistusaineita 652 ton.); sam. v.
lähetettiin V:n asemalta (rautateitse)
62,104 ton. tavaraa (suurimmat määrät:
puutavaraa 52,362 ton. [siinä hirsiä ja propsia
23,789 ton., halkoja 8,959 ton., lankkuja ja
lautoja 6,090 ton., muita puutavaroita 13,524’ton.],
paperiteollisuuden tuotteita 6,323 ton., voita
516 ton., lihaa 388 ton., maitoa 207 ton.,
metalliteollisuuden tuotteita 262 ton.). V:n asemalle
saapui (rautateitse) 1913 11.407 matkustajaa ja
lähti 9.673 matkustajaa. — V:n satamassa
sijaitsee Lahden höyrysaha ja sulfaattiselluloosätelidas
(om. Aug. Fellmanin kuolinpesä) ja lähistöllä
Hansenin tiilitehdas, Frigrenin saha ynnä
hiivatehdas ja viinapolttimo, sekä Tornatorin
rullatehdas. -— Lähellä V:n satamaa, sen
pohjoispuolella sijaitsee Niemen lastauspaikka ja
satama-asema (Vesijärvi-Niemi) Loviisan radan
pohjoisimmassa päätekohdassa. L. Il-nen.
Vesijättö ks. Vesijättöinä a.
Vesijättömaa, vesistöä perkaamalla tai
muutoin syntyneen veden laskeutumisen, maan
kohoamisen taikka veden uoman siirtymisen kautta
pysyväisesti kuivaksi jäänyt, aikaisemmin veden
alaisena pohjana ollut maa-alue. Järven ja
virran laskemista m. m. vesijätön saamiseksi
koskevat yleisen lain säännökset ovat 23 p. heinäk.
1902 annetun Vesioikeuslain IV luvussa.
Vesijätön jako, vesijättömaan jako; tätä
koskevat säännökset ovat jakolaitoksesta 26 p:nä
lokak. 1916 annetun asetuksen 13:nuessa luvussa.
Vesikaari ks. Sateenkaari.
Vesikaasu, eräs teknillisiä tarkoituksia
varten kaasugeneraattoreissa valmistettu kaasulaji.
Kaasugeneraattori (kuva 1) on tulenkestävästä
aineesta tehty, pysty kuilu-uuni, jossa
kivihiili tai koksi ovat arinalla b. Hiilet
tulevat kuiluun a, suppilon f kautta, kuona
poistetaan tietä c, d. Putkea o myöten puhalletaan
ilmaa arinan ja hehkuvan hiilikerrokseu läpi ja
putkea p myöten johdetaan puserrettua
vesihöyryä. Tällöin palaa osa hiiltä kokonaan
hiilihapoksi synnyttäen lämpöä. Kun hiilikerros on
tarpeeksi korkea ja ilmaa johdetaan rajoitetussa
määrässä, palaa hiili vain osaksi muodostaen
hiilimonoksidia, joka johtuu kanavan e kautta
pääjohtoon m ja sieltä polttopaikkoihin.
Muutamissa generaattoreissa (kuva 2) on arina (f)
kalteva, porrasmainen. Tavallinen
generaattori- 1. il makaa su, jonka valmistuksen
lUschof keksi 1839, sisältää seuraavia aineita
tilavuusprosenteissa laskettuna:
Kuva 1.
Uuvu 2.
Koksista Kivihiilistä
valmistettu valmistettu
Hiilimonoksidia .... 27,6 23,?
Vetyä ... .... fl,« tij
Metaania....... 0,a ],»
Hiilidioksidia..... 4,o 5.3
Happea........ 0,6 —
Typpeä........ 6<J,o 62.»
Kolmella viimeisellä aineella ei ole
lämmityn-arvoa. Jos generaattorissa syntynyt kaasu
johdetaan sen suoranaisessa läheisyydessä olevaan
uuniin, johon ilmaa samalla johdetaan, palamista
varten, niin on generaattorin yhteyteen
rakennettu regeneraattori, jossa palaneet
kuumat kaasut johdetaan edeltävästi lämmittämään
polttokaasuja. Lämpöä säästäviä muita laitteita
ovat n. s. rekuperaattorit.
Tavallista v:ua muodostuu, kun
vesihöyryä joluletaan generaattoreissa hehkuvien
kivihiilien tai koksin läpi. Se sisältää n. 45-51
tilavuusprosenttia vetyä, 45-41 tilavuusprosenttia
hiilimonoksidia, 2-6 tilavuusprosenttia hiilidioksidia,
1 -0,2 tilavuusprosenttia metaania ja 7-2
tilavuusprosenttia typpeä. — V. keksittiin Ameriikassa.
Sitä käytetään sellaisenaan
lämmitystarkoituk-siin tai öljyllä karburoituna (ks. K a r b u r e
e-r a t a) valaistustarkoituksiin. Kilosta koksia
saadaan n. 1 kuutiometri v:ua; uuden
Dellvvik-Fleischerin menetelmän mukaan, jossa käytetään
kovin puserrettua ilmaa, saadaan kilosta koksia
2 kuutiometriä v:ua. Tavalliseen lämmitykseen
on v. liian kallista. Sitä käytetään vain silloin,
kun tarvitaan erikoisen korkeata lämpötilaa. Sen
liekki on paljon kuumempi kuin valokaasun,
vaikka jälkimäisen kalorimetrinen lämpö taas
on kuutiometriä kohti kyllä puolta suurempi.
V:ua käytetään hitsaukseen, rautalevyjen, putkien,
y. m. yhteenjuottamiseen. -— Viime vuosisadan
viime kymmenluvulla alettiin
Pohjois-Amerii-kan Yhdysvalloissa käyttää valokaasuna n. s.
karbureerattua v :u a. Karbureeraamiseen
käytetään kaasuöljyjä, joita saadaan vuoriöljyn
tai ruskohiilitervan puhdistuksen ohella. Tällaista
v:ua valmistettaessa muodostetaan
generaattorissa vuorotellen v:ua ja ilmakaasua, johon
seokseen sitten erityisessä kaasuttajassa kaasuöljyistä
muodostunut öljykaaäu johdetaan. V:n liekki oii
sininen, vähän valaiseva, karbureeraamisen
jälkeen se muuttuu valaisevaksi. — N. s.
puoli-vesikaasun (Dovvsonkaasu 1. sekakaasu)
muodostuminen riippuu johdetun vesihöyryn
määrästä. Se sisältää hiilimonoksidia n. 26,8 voi. %.
vetyä 18,i voi. %, metaania 3,5 voi. %,
hiilidioksidia 4.9 voi. % ja typpeä 46.3 voi. %. Sitä
valmistetaan kaasumoottorien käyttöalueeksi
koksista, antrasiitista ja aivan nykyään sitä on
onnistuttu valmistamaan myös ruskohiilestä ja
’urpeestakin. vrt. S e k a k a a s u. S. 8.
Vesikammo ks. V e s i k a u h u.
Vesikapasiteetti (ks. Kapasiteetti), se
näärä vettä, jonka maanäyte huokoisuutensa
tähden korkeintaan voi imeä itseensä. Se määrä
011 sitä suurempi prosentti huokosten
yhteenlasketusta tilavuudesta kuta pienemmät huokoset ovat.
mutta ei koskaan yhtäsuuri kuin koko tämä
tilavuus, tehden hienossa hiekassa 65 %, keskikar
keassa hiekassa 47 % ja karkeassa 23 %.
Vesikasvit, hydrofyytit, kaikki
normaa-lisesti vedessä kasvavat kasvilajit, joista toiset
ovat vapaasti kelluvia t. uiskentelevia, toiset alus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
