Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wetzlar ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1115
jään ilmehikkyyden, tarkka anatomia
monipoi-mulliseu puvun tieltä. Taustana hänen
pyhimys-kuvissaan on tav. etäisyyteen häipyvä kaupunki
tai maaseutunäköala vuorineen, linnoineen,
jokineen ja merineen. Hänen teoksensa olivat jo
hänen eläissään hyvin halutuita, ja nykyään niitä
tapaa useimmissa Euroopan museoissa. F. L.
Weyer [vdijar] (Wier), Johann (1516-88),
saks. lääkäri, ensimäinen noitajuttujen
vastustaja; kirjoitelmallansa ,,De praestigiis daemonum
et incantationibus ac veneficiis" (1550), jossa
hän kääntyi keisarin ja ruhtinasten puoleen, hän
koettaa saada heidät vakuutetuiksi noitajuttujen
järjettömyydestä ja turmiollisuudesta; joutui
lämän johdosta papiston vihoihin. [K. Binzin
elämäkerta.]
Weyler, Valeriano (s. 1839), Teneriffan
markiisi, esp. kenraali, aloitti sotilasuransa
Cubassa, missä otti kunniakkaasti osaa
taisteluun 1868 puhjennutta kapinaliikettä vastaan;
taisteli sittemmin Espanjassa karlisteja vastaan.
V, 1895 W. lähetettiin ylipäälliköksi Cubaan,
missä hän ei, niinkuin oli toivottu, voinut
kukistaa kapinaa; oli 1901-02 sotaministerinä.
Weymouth-mänty ks. Mänty.
Weyprecht Jväiprelit], Karl, itäv.
meriupseeri ja polijoisnavantutkija, tuli upseeriksi
1861, otti osaa Lissan taisteluun 1866, matkusti
useita kertoja Itämailla ja Ameriikassa. Teki
1871 yhdessä J. v. Payerin (ks. t.) kanssa
alustavan tutkimusmatkan Huippuvuorille ja Novaja
Zemljahan sekä 1872-74 päämatkan, joka johti
Frans Josefin maan löytämiseen; löydetty alue
tutkittiin ja kartoitettiin. Paluumatkalla oli
tut-kimuslaiva »Admiral Tegetthoff" jätettävä
kiinto-jäähän, jolloin miehistön (23 henkeä) oli
suoritettava 96 päivää kestävä, vaarallinen ja
vaivalloinen matka päästäkseen Novaja Zemljahan.
W. esitti 1875 laajan suunnitelman
tutkimusasemien perustamiseksi napamaiden tutkimista
varten, mutta ei ehtinyt nähdä suunnitelmansa
toteutumista. — Julkaissut: „Die Metamorphosen
des Polareises" (1879), »Praktiselle Anleitung zur
Beobachtung der Polarlichter und der magnetischen
Eischeinungen in hohen Breiten" (1881) y. m.
K-o E-n.
Weyse Jväizo], Christoph (1774-1842),
saks. säveltäjä, Gaden opettaja, toimi
Kööpenhaminassa enimmän osan elämäänsä. Sävelsi
6 oopperaa, sinfonian, sonaatteja y. m., mutta
etenkin kirkkomusiikkia. Julkaisi kokoelman
tansk. kansansävelmiä. Sai professorin arvonimen
1816. I. K.
Vezir (myös V e z i e r) ks. V e s i i r i.
Vhael (V h a e 1), B a r t h o 1 d u s (1667-1723),
suom. pappi ja kirjailija, syntyisin Oulusta, tuli
opettajaksi Oulun kouluun 1689, jolloin myös
vihittiin papiksi, ja Vaasan koulun
vararehtoriksi 1692; nimitettiin 1694 Riiassa majailevan
Pohjanmaan rykmentin pastoriksi sekä Riian
linnankonsistorin jäseneksi; v:sta 1699 Ilmajoen
kirkkoherrana; 1704 valtiopäivämiehenä. Pakeni
sodan jaloista 1714 Ruotsiin, mutta joutui 1717
Yli-Torniossa käydessään venäläisten vangiksi ja
vietiin Turkuun, josta pian vapautui. Kenraali
Golitsyn nimitti hänet 1717 Vaasan
kirkkoherraksi ja 1719 Pohjanmaan rovastiksi. Rauhanteon
jälkeen V. palasi 1721 entiseen virkaansa
Ilmajoelle. Kuoli ollessaan Tukholmassa valtiopäivillä.
1116
— V:n huomattavin aikaansaannos on suomen
kielioppi, »Grammatica fennica" (ilmestyi lesken
toimesta vasta 1733, uusintapainos 1821), joka
muodostaa suuren edistysaskeleen Eskil
Petrseuk-sen latinan kieleen kahlehditusta kieliopista.
Tunnettu on myös V:n Kaarle kuninkaalle
osoittama liikuttava „Waikia Walitus-Runo —–-
Runo raudalla rakettu" (1714).
Whatman-paperi, eräs hyvä engl.
piirustus-paperilaji.
Wheaton J(li)ui’t9n], Henry (1785-1848),
amer. oikeusoppinut ja diplomaatti; toimi
1827-33 Yhdysvaltain lähettiläänä Kööpenhaminassa,
1835-46 Berliinissä, sittemmin professorina
Har-\vard-yliopistossa. Suuressa arvossa pidetään
hänen kansainvälistä oikeutta käsitteleviä
teok-siansa: »Elements of international law" (1836)
ja »The history of the law of nations in Europe
and America" (1845; aikaisemmin ranskaksi
nimellä »Histoire du progrös du droit des gens
en Europe").
Wheatstone f(h)ui’tst9n], Charles, Sir
(1802-75), engl. fyysikko, otettiin (n. 1816)
oppilaaksi setänsä soittokonetelitaaseen, jonka sai
veljensä kanssa yhdessä haltuunsa 1823. Hänen
taipumuksensa viittasivat kuitenkin enemmän
lukemiseen ja tieteellisten kojeiden valmisteluun
kuin käytännön alalle, minkä tähden hän pian
antautuikin kokonaan tieteen uralle, tutkien
aluksi äänioppia. Tällä alalla hän julkaisi
sointi-kuvioita (ks. Chladnin sointikuviot)
käsittelevän tutkimuksen ja suunnitteli joukon
kekseliäitä kojeita, m. m. kaleidofonin (1827).
V. 1834 W. nimitettiin Lontoon King’s collegen
kokeellisen fysiikan professoriksi, mutta erosi
siitä pian ja eli sittemmin yksityistutkijana
Lontoossa. — Merkitsevimmän tieteellisen työnsä
\V. suoritti sähköopin alalla. Hän määräsi
kokeilemalla sähkön edentymisnopeuden vaskilangassa
ja huomasi, että se suuruudelleen on
verrattavissa valon leviämisnopeuteen. Tulos saattoi hänet
harkitsemaan sähkövirran käyttöä
sanansaattajaksi. Hän keksi neulasähkölennättimen ja otti
siitä yhdessä W. F. Cooken kanssa patentin
(1837). Myöhemmin W. täydellisenti lennätintä
monella eri tavalla. Hän suunnitteli erilaatuisia
merkkien vastaanottajia ja keksi automaattisen
lähettäjäkojeen. Sitäpaitsi W:llä on huomattava
ansio merenalaisten kaapelien käytäntöönottamV
sen valmistustöissä. Sähköjohtajien vastuksen
määräämiseksi hän keksi n. s. W:n sillan
(ks. t.). — Valo-oppiakin W. on
käytännöllis-tieteellisellä älyllään kartuttanut. Ilän keksi
stereoskoopin (1839) ja julkaisi silmää, värejä
ja näkemisen fysiologiaa koskettelevia
tutkimuksia. — W:n tärkeimmät keksinnöt on julkaistu
Philosophical transactions, Proceeding of the
royal society, Comptes rendus ja British
association reports nimisissä aikakauskirjoissa.
Ilänen kootut teoksensa Lontoon Physical society
julkaisi 1879. V. S:n.
Wheatstonen silta /(h)ui’tstanin■],
sähkövastuksen määräämiseksi käytetty, galvaanisen
pariston P (ks. kuvaa) ja galvanometrin G sisältävä
johtolankaylidistys. Johdon pisteet A ja C ovat
yhdistetyt toisiinsa langoilla ABC ja ADC, sitä
paitsi kulkee viimemainittujen lankojen välillä
johto BD, jonka toista päätä D voidaan siirtää
pitkin asteikolle jännitettyä, tasapaksua uus-
W«yer—Wheatstonen silta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
