Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Whitworth ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1123
Viapori
1124.
Bastionit Fersen ja Hjärne. Kaleeritokka.:
ja ,,Pohjanmaa" (asiakirjoissa tavallisesti:
„Turu-ma", „Udetna", ,,Hemema", „Pojama"), jotka
olivat suunnitellut erikoisesti Suomen saaristoa
varten.
Kun Viipurin menettämisen jälkeen uusien
linnoitusten rakentaminen Suomeen kävi
välttämättömäksi, suunnitteli Ruotsin merivoimien
hallitus jo 1722 Helsingin ulkopuolella olevan
saariston linnoittamista. Suunnitelman toteuttamiseksi
työskentelivät sittemmin, vaikkakin tuloksetta,
Suomen armeian ylipäälliköt Stackelberg, Armfelt
ja v. Löwen. Vasta kun Turun rauhan jälkeen
Ruotsin valtiopäivillä 1743 Helsingin pormestari
II. J. Forstön ja Haminan raatimies J. J. Tesche
voimakkaasti vaativat linnoitustöiden alkamista,
asetettiin tarkoitusta varten toimikunta, joka
kesällä 1747 lähetti Suomeen eversti H. H. v.
Lie-vvenin, everstiluutnantti Augustin Ehrensvärdin
ja luutnantti H. v. Strussenfeltin, joiden, yhdessä
Suomen silloisen kenraalikuvernöörin v. Rosenin
kanssa, piti laatia ehdotus Suomen
linnoittamiseksi Venäjää vastaan. Marrask. 9 p:nä 1747
kuningas Fredrik I hyväksyi Ehrensvärdin
laatiman Susisaarien linnoittamista koskevan
suunnitelman, jonka toteuttamiseksi myönnettiin
vuosittain 4 tynnyriä kultaa Ranskan Ruotsille
antamasta avustuksesta. Ehrensvärd, varustettuna
laajalla valtakirjalla, jossa hänelle m. m.
myönnettiin oikeus hyväksyä ja erottaa rakennustöitä
johtavat upseerit, alkoi keväällä 1748
linnoitustyöt, joissa vuotuisesti käytettiin noin
6,000-12,000 suom. ruotusotamiestä. Työt jatkuivat
keskeytymättä v:een 1766, jolloin Ehrensvärd
myssypuolueen valtaanpäästyä erotettiin
toimestaan, mihin hänet kuitenkin uudelleen asetettiin
1770, senjälkeen kuin häntä vastaan tehdyt
syytökset olivat osoittautuneet perättömiksi. Kun
Ehrensvärd kuoli 4 p:nä lokak. 1772, oli
linnoitus, jolle hän 1750 oli antanut nimen „Svea-
1
Kaponnieeri Delvig Gustafssvärdissil.
borg", pääosiltaan valmis. Seuraavien 20 v: u
aikana viimeisteltiin rakennustöitä Ehrensvärdin
piirustusten mukaan. Mannermaalle
suunniteltuja linnakkeita ei kuitenkaan valmistettu.
Ilman ratkaisevaa taistelua tai muuta
sotalakien edellyttämää syytä luovutti linnoituksen
venäläisille 3 p:nä toukok. 1808 sen silloinen
komentaja C. O. Cronstedt, joka neuvotellessaan
vihollisen kanssa jo aikaisemmin oli useamman
kerran rikkonut voimassa olevia linnoituslakeja
vastaan. Venäläisten saaliiksi joutui armeian
laivasto, 2,000 tykkiä, suuri määrä
ampumatarpeita y. m. — Lukuunottamatta Isolle
Mustasaarelle 1830-luvulla rakennettua kirkkoa ja
muutamia vähäpätöisiä rakennuksia pysvi V. entisessä
kunnossaan yli 50 v. Itämaisen sodan aikana
9-11 p:nä elok. 1855 englantilais-ranskalainen
laivasto pommitti linnoitusta, jonka
ruotsin-aikuiset tykit eivät kantaneet niin kauas, että
olisivat voineet vastata tuleen. Pommituksen
johdosta paloi suurin osa V:n puurakennuksia sekä
sortui muutamia kivitaloja. 1860- ja 1870-luvuilla
uudistivat venäläiset koko linnoituksen sikäli,
että sen saarien merenpuoleisille rannoille
rakennettiin hiekkavallit, jotka varustettiin
Kruppin-kanuunoilla. Tällöin linnoitettiin myöskin
Vallisaari (ruots. Skanslandet 1. Bäklandet),
Kunin-kaansaari ja Santahamina, jotka sijaitsevat
vanhasta V:sta itään, ja Harakka Kaivopuiston
lähellä sekä liitettiin linnoitukseen Gräharan
majakasta itään olevat saaret Kuiva- ja Iso
Mjölö, joiden varustukset kuitenkin jäivät
keskeneräisiksi. Suurvaltain sodan aikana
v:sta 1914 alkaen venäläiset linnoittivat nämä
ja useat niistä länteen sijaitsevat luodot ja
saaret, jotka vapaussodan jälkeen 1918
suomalaisten korjaamina ja osaksi valmistamina
muodostavat nykyaikaisen, taistelukelpoisen
Suomenlinnan.
Vanhasta ruotsiuaikuisesta Viaporista, jolla ei
enää ole strategista merkitystä, on meidän
päiviimme säilynyt L&ngörnin saarella, joka on
lähinnä Helsinkiä, bastionit Gerdes, v. Xie\ven,
Piper ja v. Törne; Isolla Mustasaarella,
jossa päälaituri ja linnoituksen virastot nykyään
sijaitsevat, bastionit Bjelcke, Horn, Ribbing,
Akerhielm, Aminoff, Tandefelt, Sprengtporten,
Hessenstein ja Sparre sekä lähes puoli km pitkä
päävahti eli „Kronverket Ehrensvärd" ynnä
kaksi suurta kasarmirakennusta kirkosta itään
olevan harjoituskentän varrella. Pienellä
M-u stasaarella ja Läns i-M u s t a s a a-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
