Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wichita ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1131
Wicksell—Wiclif
1132
valtioiden tärkeimpiä puolustusasemia. V. 1862
sitä turhaan koetettiin valloittaa. 4 p. heinäk.
1.863 se 47-päiväisen piirityksen jälkeen antautui
Grantille. K-o E-n.
Wicksell
e’lj, Johan Gustaf Knut
(s. 1851), ruots. taloustieteilijä, tuli 1901 [-ylimääräiseksi, 1904 vakinaiseksi professoriksi Lundin
yliopistoon. W. herätti suurta huomiota, mutta
myöskin pahennusta Upsalassa 1880 pitämällään
esitelmällä „Samhällsolyckornas vigtigaste orsak
och botemedel", jossa hän uusmalthusianismin
opin mukaisesti vaati väenlisäyksen. rajoittamista
ja joka aiheutti useita vastakirjoituksia. W. on
myöhemminkin rohkeasti esittänyt
yhteiskunnallisista ja uskonnollisista kysymyksistä
sovinnaisesta käsityksestä poikkeavia mielipiteitä; 1908
hänet tuomittiin „Jumalan pilkkaamisesta"
kahden kuukauden vankeuteen. Julkaisuja „Om
utvandringen, dess betydelse och orsaker" (1882),
„Om prostitutionen" (1887), ..t^ber Wert,
Kapi-tal und Rente" (1893), „Finanztheoretische
Unter-suchungen" (1896), „Geldzins und Giiterpreise"
(1898) ; hänen taloustieteellisistä luennoistaan
,,Föreläsningar i nationalekonomi" on ilmestynyt
„Teoretisk nationalekonomi" (1901) ja „Om
pen-ningar och kredit" (1906). Taloustieteilijänä W.
liittyy läheisesti itävaltalaiseen koulukuntaan.
J. F.
Wiclif [ui’klif], John (n. 1320-84), engl.
uskonpuhdistuksen edelläkävijä, syntyisin Poh-
jois-Englannista, tuli
1344 Oxfordiin, jonka
yliopistossa hän sai
herätteitä W. Occamin
(ks. t.) kriitillisestä
filosofiasta ja syventyi
teologiaan, etenkin
Raamattuun, sekä
lakitieteeseen. Yliopiston
opettajana Balliol-collegessa
hän saavutti suuren
maineen; sen ohessa hän
v :sta 1361 toimi
pappina. Laajemmalti
huomatuksi W. ensin tuli
k a n s a 1 1 i s-e n g 1 a
n-tilaisen kirkkopolitiikan edustajana vastustaessaan
paavillisia valtavaatimuksia, samassa hengessä kuin
monet Englannin kirkon miehet ja hallitsijat
keskiajalla. Palattuaan eräältä lähetystöinatkalta
Briiggestä 1374 hän useissa terävissä
kirjoituksissa („De civili dominio" 1376-77) puolusti
kansallisia oikeuksia ja arvosteli ankarasti katolista
papistoa. Kirkko on -— niin opetti W. liittyen
eräisiin ryhmiin fransiskaaneissa — palautettava
apostoliseen köyhyyteen; sen voi valtio tehdä
peruuttamalla kirkon omaisuuden. Voimakkailla
saarnoilla W. sai paljon kannattajia sekä
kansassa että ylimystössä; Lancasterin herttua
Juhana otti hänet suojelukseensa, ja v:n 1376
,.hyvä parlamentti" asettui paljossa W:n
kannalle. Mutta piispat ja rikkaat munkkikunnat
nousivat häntä vastustamaan; 1377 W.
kutsuttiin Canterburyn arkkipiispan eteen ja
leimattiin harhaoppiseksi, ja paavi tuomitsi hänen
mielipiteensä vääräksi. Nyt kehittyi kansallisesta
kirkkopolitikoitsijasta kirkollinen vas-
J. Wiclif.
tustusmies, joka terävissä latinaisissa
teoksissa (»Pyhän raamatun totuudesta",
»Kirkosta", »Paavinvallasta", »Kuninkaan vallasta",
vv. 1378-79) hyökkäsi Rooman kirkon periaatteita
vastaan esittäen Raamatun riittäväisyyttä
totuuden lähteenä ja augustinolaista armo-oppia sekä
asettaen niinhyvin kirkon kuin valtion
järjestyksen ohjeeksi Raamatussa ilmoitetun jumalallisen
lain. Näihin saakka oli W:llä ollut puolellaan
osa kerjäläismunkeista, mutta nyt hekin
asettuivat häntä vastaan ja aloittivat kiivaan
kiihoitus-työn yli koko Englannin. W:n puolestaan
täytyi myös ryhtyä käytännölliseen toimintaan, ja
siten tuli hänestä uskonnollinen
uudistaja, reformaattori. Jotta Raamattu todella
saisi määräävän arvon kirkossa, oli se annettava
itse kansan käsiin; niin syntyi (v. 1380 ja
seur. v.) englantilainen raamatunkäännös, josta
W. itse suoritti Uuden testamentin. Se levisi
laajalle. Käännös oli tehty Vulgatan mukaan;
se oli eusimäinen täydellinen käännös
germaanilaiselle kielelle sitten Wulfilan aikojen; yhdessä
Chaucerin runouden kanssa on W:n Raamattu
laskenut Englannin kirjakielelle lujan
perustuksen. Toinen tärkeä W:n toimenpide oli
kiertelevien saarnaajien (»köyhien pappien")
lähettäminen ympäri maata. W:n kannattajat saivat
1 o 1 1 a r d i e n pilkkanimen (lat. sanasta lollium,
rikkaruoho, tai mahdollisesti alankomaalaisesta
lalikonimityksestä lainattu nimi, ks. L o 11 a
r-dit). Näitä saarnaajia valmistaessaan W:n oli
pakko yhä enemmän syventyä opinkysymyksiin
ja hän joutui siten kehityksensä neljänteen ja
viimeiseen vaiheeseen, jolloin hänen mielipiteensä
muodostuivat pääasiassa yhtenäiseksi, kirkon
opista poikkeavaksi opilliseksi järjestelmäksi.
V:sta 1381 lähtien hän useissa teoksissa
vastusti katolista ehtoollisoppia (muuttumia- 1.
transsubstantsionioppia), asettaen sen sijalle opin
Kristuksen henkisestä läsnäolosta ehtoollisessa;
myös hän vastusti rippiä, pyhimyspalvelusta,
selibaattia ja paljon muita keskiaikaisen
hurskaus-elämän muotoja, samoin kuin hierarkiaa ja
paaviutta, sekä esitti oman henkisen ja
persoonallisen uskonkäsityksensä, jonka keskuksena olivat
opit Raamatun yksinomaisesta arvovallasta,
pelastuksesta yksinomaan armosta uskon kautta sekä
valittujen yhteyden muodostamasta kirkosta. —
W:n liike sai edelleenkin paljon kannattajia,
mutta nyt, kun hän eteni jyrkälle
vastustus-kannalle, syntyi myöskin voimakas vastaliike.
Kun 1381 maassa syttyi suuri talonpoikaiskapina,
syytettiin W:iä sen henkiseksi isäksi, ja monet,
varsinkin ylimyksistä, luopuivat hänestä. W.
kutsuttiin Oxfordiin kirkolliskokouksessa
vastaamaan opistaan, mutta pysyi lujasti kannallaan,
eikä häneen uskallettu mieskohtaisesti kajota.
Hän vetäytyi pois yliopistosta ja asettui
palkka-pitäjäänsä Luttervvorthiin lähettäen sieltä käsin
maailmalle sekä uusia teoksia (»Trialogus" y. m.)
että »köyhiä pappejansa". Lutterworthissa lian
kuoli halvaukseen jouluk. 31 p. 1384. Vasta
Konstanzin kirkolliskokous tuomitsi hänet
julkisesti harhaoppiseksi, ja 1427 kaivettiin hänen
ruumiinsa haudastaan ja poltettiin, jolloin tuhka
sirotettiin jokeen.
W:n herättämä liike jäi hänen kuoltuaan
ilman kykeneviä johtajia, mutta jatkui
kuitenkin toista vuosikymmentä voimakkaana kansan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
