- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1139-1140

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Victrix ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1139

Wied—Wiedemann

1140

V. 1806 se tapahtuneen n. s. mediatsionin kautta
menetti eri alueensa, mutta säilytti ruhtinaal.
arvonsa (ks. Mediaatti). Sen toiseen
Neu-vviedin sukuhaaraan kuului m. m. Romaanian
kuningatar Elisabet, tunnettu
kirjailijattarena. K. G.

Wied lvid], Gustaf Johannes
(1858-1914), tansk. kirjailija, tuli yliopp. 1886, harjoitti
kieli- ja kirjallisuusopinnoita ja toimi sitten
sa-nomalehtimiehenä, antautuen kuitenkin pian
puhtaasti kirjailijauralle. Ensimäisten
epäonnistuneiden näytelmäyritysten jälkeen hän saavutti
menestystä humoristisilla kertomuksillaan ja
romaaneillaan, joista mainittakoon „Silhuetter" (1891),
,,Menneskens born" (1894), „Lystige historier"
(1896), „Slaegten" (1898), „Livsens ondskab"
(1899), ,,Knagsted" (1902). Lisäksi W. on
sepittänyt useita näytelmiä kuten ,,Erot.ik" (1896),
„Ferste violin" (1898), „Det svage kon" (1900),
„Thummelumsen" ja ,,Skaermydsler" (1901), ,,Den
gamle pavillon" (1902), „Byens stolthed" (1905),
„Ranke viljer" (1907). W. on oivallinen kertoja
ja terävän satiirinen huomioiden tekijä, joka
käsittelee aiheitaan huumorilla ja omintakeisella
sukkeluudella. V. 1914 W. teki itsemurhan. E. W-s.

Wiedemann [vid-J, Ferdinand Johann
(1805-87), vir. kielentutkija, syntyi saks.
vanhemmista maalisk. 30 p :nä 1805 Haapsalossa,
kävi koulua Haapsalon piirikoulussa ja Tallinnan
lukiossa, opiskeli v:sta 1824 Tarton yliopistossa
lakitiedettä suorittaen siinä 1826 tutkinnonkin,
mutta kääntyikin sitten filologiksi ja suoritti
klassillisissa kielissä lukionyliopettaja-tutkinnon.
Oli v:sta 1830 klassillisten kielten opettajana
Mitaun lukiossa, vrsta 1837 kreikan kielen
yliopettajana Tallinnan lukiossa, v:sta 1857
ylimääräisenä ja v:sta 1859 vakinaisena Pietarin
tiedeakatemian jäsenenä edustaen A. J. Sjögrenin
jälkeen akatemiassa suom.-ugrilaista kielitiedettä.
Kuoli jouluk. 29 p:nä 1887. — W:n
kielitieteelliset tutkimukset koskevat osaksi
itämerensuomalaisten kielten eteläis-läntistä ryhmää: liiviä,
vatjaa ja varsinkin viroa, osaksi eräitä
kaukaisempia suom.-ugrilaisia kieliä, nimittäin
volga-laisen ryhmän (tseremissin ja varsinkin mordvan)
sekä permiläisen ryhmän (votjaakin ja
varsinkin syrjäänin) kieliä. Ensinmainittuun ryhmään
kuuluvia julkaisuja ovat: „Ueber die neueste
Behandlung der ehstnischen Grammatik" (1856,
Pietarin tiedeakatemian Bulletin hist.-phil. XIII),
„Versuch tiber den vverroehstnischen Dialekt"
(1864, Piet. tiedeak. Mömoires VII. T. VII, n:o8),
,,Die Ehsteninseln in den lettischen Kirchspieleu
in Livland" (1869, Piet. tiedeak. Bulletin XIII),
.,Ehstnisch-deutsches Wörterbuch" (1869, J. Hurtin
julkaisema uusi painos 1893), „Grammatik der
ehstnischen Sprache" (1875); „Ueber das Wotische
in seiner Stellung zum Ehstnischen" (1856, Piet.
tiedeak. Bulletin hist.-phil. XIII), ,,Ueber die
Nationalität und die Sprache der jetzt
ausgestor-benen Kree\viuen in Kurland" (1871, Piet.
tiedeak. Mömoires VII. T. XVII, -n:o 2). Sitäpaitsi
W., käytyään tutkimusmatkalla liiviläisten
keskuudessa, järjesti, täydensi ja julkaisi A. J.
Sjögrenin (ks. t.) liiviläisen kieliopin
kielennäytteilleen ja sanakirjan (1861). Kaukaisempia
suom.-ugrilaisia kieliä W. käsitteli seuraavissa
teoksissaan : „Grammatik der ersa-mord\vinisehen
Sprache nebst einem kleinen mordwinisch-

deutschen und deutsch-inordwinischen
Wörter-buch" (1865), „Versuch einer Grammatik der
tscheremissischen Sprache nach dem in der
Evangelien-Uebersetzung von 1821 gebrauchten
Dialekte" (1847), „Grammatik der wotjakischen
Sprache nebst einem kleinen wotjakisch-deutschen
und deutsch-vvotjakischen Wörterbuche" (1851),
„Versuch einer Grammatik der syrjänischen
Sprache nach dem in der t^bersetzung des
Evan-gelitim Matthäi gebrauchten Dialekte" (1847),
„Grammatik der syrjänischen Sprache mit
Beriicksichtigung ihrer Dialekte und des
Wotja-kischen" (1884) sekä ,,Syrjänisch-deutsches
Wör-terbuc-h nebst einem wotjakiseh-deutschen im
Anhange und einem deutschen Register" (1888).
W. kirjoitti myös kaksi arvokasta
kansatieteellistä teosta: „Aus dem inneren und äusseren
Leben der Ehsten" (1876) sekä
historiallis-kansätieteellisen johdannon julkaisemaansa liivin
kielioppiin, vieläpä (yhdessä opettajatoverinsa

E. Weberin kanssa) hyvän kasviopinkin:
,,Beschreibung der phanerogamischen Gewächse
Esth-, Liv- und Curlands" (1852). — Useimmat
ja arvokkaimmat teoksensa W. julkaisi sen
jälkeen kuin hän 1857 (52 v:n ikäisenä) oli
vapautunut koulutyöstä päästen tiedeakatemiaan
rauhassa tieteellistä työtä tekemään. W. oli erittäin
tunnollinen ja uupumattoman ahkera työntekijä;
tämä sekä pitkä elinikä ja loppuiäu työrauha
tekevät hänen tavattoman tuotteliaisuutensa
ymmärrettäväksi. Hän oli tyypillinen
kamarioppinut, jonka enimmäkseen deskriptiiviset
julkaisut suureksi osaksi perustuivat kirjallisiin
lähteihin. Sentähden useista hänen
kielitieteellisistä teoksistaan puuttuukin se välitön tuoreus
ja ensiluokkainen lähdearvo, mikä on ominainen
kansan keskuudessa saavutettuun elävään
kielentuntemukseen perustuville esityksille, sekä se
syvyys ja kantavuus, minkä kielitieteelliselle
tutkimukselle antaa historiallinen käsittely ja
katsantotapa. Mutta toiselta puolen yksimielisesti
tunnustetaan, että W. on suorittanut
suurenmoisen raivaustyön, avannut uusia työvainioita ja
siten monessa kohden laskenut tukevan perustan
jatkuvalle viljelystyölle. Nykyajan tutkimustyö
suom.-ugrilaisen kielitieteen alalla nojautuu
huomattavalta osaltaan W:n työhön. Siitä on
todistuksena se, että .esim. hänen sanakirjansa ja
kielioppinsa viron, liivin, mordvan ja syrjäänin
kielistä ovat jokaisen suom.-ugrilaisen
kielentutkijan välttämättömiä työvälineitä. Viron kansan
sivistyshistoriassa on hänen vir. tutkimuksillaan
ja varsinkin hänen vir. sanakirjallaan erinomai
sen suuri merkitys. [Julius Krohn, „F. J. W."
(Valvoja 1888) ; E. N. Setälä, „Dem andenkeu

F. J. W:s" (Finn.-ugr. Forschungen V, 1905).]

Y. W.

Wiedeinann [vid-J. 1. Gustav
Heinrich W. (1826-99), saks. fyysikko, tuli fysiikan
professoriksi Baseliin 1854, Braunsclnveigin
poly-teknilliseen opistoon 1863, samanlaiseen virkaan
Karlsruheen 1866, fysikaalisen kemian
professoriksi Leipzigiin 1871 ja fysiikan professoriksi
siellä 1887. — W. suoritti tärkeimmän
tieteellisen työnsä sähköopin ja magnetismin alalla.
Hän keksi m. in., että jos
magnetioitumiskieruk-kaan sysätään läpinäkyvä kappale, niin valon
polarisatsionitaso kiertyy siinä suhteellisesti
virran voimakkuuteen. W. 011 huolellisilla kokeilla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Jan 21 22:04:10 2022 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0592.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free