Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wiedersheim ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1143
VVieliczka—Wi elo polski
1144
Sellainen on satiirinen romaani „Die Abderiten",
joka ilmestyi 1774 W:n perustamassa
aikakauslehdessä ,,Der teutsclie Merkur". Siinä tekijä
ruoskii pikkukaupunkien poroporvarillisuutta ja
henkevyyden puutetta ja ylimalkaan saks. oloja
noina aikoina. W:n pääteos on romanttinen
san-karirunoelma „Oberon" (1780), joka käsittää
12 laulua, vapaisiin epäsäännöllisiin stansseihin
sepitettyinä. Saattamalla jälleen runoaiheiden
piiriin ritariajan sankarit, Itämaiden
salaperäiset viehätykset ja tarujen lumotut maailmat W.
on tällä teoksellaan tavallaan valmistanut tilaa
myöhemmälle romantiikalle. — W:n muista
teoksista mainittakoon klassillisaiheiset
runoromaanit ,,Agathon" (1766), „Musarion" (1768) ja
,,Aristipp" (1798), ritariaiheiset runoelmat
,,Gan-dalin oder Liebe um Liebe" (1776), ,,Geron der
Adelige" (Artus-tarustosta) sekä erästä
,,Tuhannen ja yhden yön tarinaa" käsittelevä ,,Das
Win-termärehen" (1776). Paitsi runoteoksia riitti
W: Itä aikaa myöskin muunlaiseen, etupääsä
filosofiseen kirjailemiseen. Huomattavan työn hän
myöskin suoritti kääntäessään Shakespearen
saksaksi (8 nid., 1762-66). — W. luetaan Saksan
kirjallisuuden kuuden n. s. ,,klassikon" joukkoon.
Suurimman merkityksensä hän sai saks.
runokielen uudistajana; hän antoi sille uuden sulavan
ja täyteläisen muodon ja saattoi taas
loppusoinnun arvoonsa sekä valmisti tilaa keveälle pilalle,
leikille ja huumorille saks. runoudessa. Hän
herätti vihdoin toiminnallaan rakkautta ja
harrastusta saks. kirjallisuutta kohtaan ja toi uusia
aloja sen aihepiiriin. W:n kootut teokset ilm.
1794-1802 (39 nid.); elämäkerralla varustetun
painoksen julk. Gruber (53 nid., 1818-26) ;
kriitillistä laitetta julk. Preussin tiedeakatemia
(v:sta 1909 alkaen). Useita halpahintaisia
valikoimia ovat eri kustantajat julkaisseet (esim.
Reclam, Hesse, Meyer y. m.). [Gruber, ,,C. M. W:s
Leben" (4 nid. 1827-29); Ofterdinger, „W:sLe"ben
u. Wirkeu" (1877); Döll, „W. und die Antike"
(1896); Stilgebauer, „W. als Dramatiker" (1896);
Kollmann, „W. und Shakespeare" (1896) ;
Seuf-fert, „I)er Dichter des Oberon" (1900) ; Schluter,
„Studien liber d. Reimtechnik W:s" (1900).]
E. IV-s.
Wieliczka [vjcli’lskuj, kaupunki Itävallassa,
Galitsiassa, 15 km Krakovasta kaakkoon; 6,089
as. (1901). — Talot suurimmaksi osaksi puisia.
Linna, luostari, vuoriteollisuuskoulu, kylpylaitos,
tiilitehdas, kaunis puisto. — Kaupungin luona
kuuluisat suolakaivokset, tätä nykyä
Itävalta-Unkarin suurimmat. Kaivokset, joissa
toista tuhatta työmiestä on toimessa, tuottivat
!906, lähellä olevat Böchnia-kaivokset mukaan
luettuina, 120,370 ton. suolaa. Suolamuodostumat
ovat peräisin tertiäärikaudelta. Kaivosalueen
kokonaispituus (suunnassa itä-länsi) 3,800 m,
leveys 1,200 m ja syvyys 280 m. Kahdeksan
aukkoa johtaa kaivoksiin, jotka muodostavat
todellisen maanalaisen kaupungin. Käytäviä tai
..katuja" on 7:ssä kerroksessa; niiden
yhteenlaskettu pituus 93 km. Käytävät laajenevat sie’lä
täällä avariksi huoneiksi, joita käytetään
makasiineina tai hevostalleina. Muutamat ,,huoneet"
(aina 30 m:kin korkeat) ovat sisustetut saleiksi
tai rukoushuoneiksi ja koristetut suolasta
veistetyillä kuvapatsailla, pylväillä, alttareilla y. m.
Maanalaisessa kaupungissa on 16 vesilammikkoa.
suurimmat veneillä kuljettavia. — W:n
suolakaivosten löydöstä ei ole varmoja tietoja.
Ainakin v. 1044 ne mainitaan asiakirjoissa. Alkuaan
ne kuuluivat Puolalle, v:sta 1772 Itävallalle,
lukuunottamatta aikaa 1809-14. jolloin kaivokset
olivat Itävallan keisarin ja Varsovan
herttua-kunnan yhteistä omaisuutta. Suuria vesimurtoja
tapahtui 1868 ja 1879. — Suurvaltain sodan
aikana venäläiset 1 p. jou’uk. 1914 valtasivat
W:n. K-o Il-n.
Vieljoki, pieni joki Aunuksessa, alkaa
Viel-järvestä ja laskee Suomen rajan lähitse
Laatokkaan; sen suulla sijaitsee Videlen kirkonkylä.
Viel järvi (myös Vi del järvi; ven.
Vedlo-zerslcaja). Kunta Aunuksessa, Videlen kunnan
koillispuolella, Vieljärven ympärillä; kuuluu
Aunuksen piirikuntaan. 4,826 as. (1905), miltei
kaikki karjalaisia. 8 kansakoulua (kaikki venä
Iäisiä). Kunnanliuone Joensuussa.
Viella /-e’-/, miis., keskiaikainen jousisoitin.
josta nykyinen viulu on kehittynyt. I. K.
Vielle [-e’1], mus., keskiaikainen, luultavasti
ikivanhoilta ajoilta periytynyt kielisoitin. Sitä
soitettiin liartsatun pyörän avulla, joka
saatettiin vääntimellä liikkeeseen ja kosketti kaikkia
kieliä yhtaikaa. Ylintä kieltä sormin painamalla
(viulun tapaan) esitettiin pääsävelinä, jota toiset
kielet urkupisteen (ks. t.) tavoin säestivät.
Kokonaisvaikutus oli siis sama kuin
säkkipil-lissä. V:n aikaisempi nimitys oli orgauistrum
(10:nnellä-12:nnella vuosis.), sittemmin armonie
t. symphonie, kunnes sitä 15:nnellä vuosis.
alettiin nimittää v:ksi ja myöhemmin lyraksi (Lyru
ivxlicu, saks. Bettlerleivr, engl. Iliirdyyurdy).
18:nnella vuosis. se tuli hienoston muotisoitti
nieksi, etenkin Ranskassa. Sen rakennetta
kehitettiin, jopa sävellettiin sonaattejakin sillä
soitettavaksi. Mutta pian se taas aleni entiseen
kulkurisoittimen asemaan. /. K.
Wielopolski [-o’-], Alexander Ignatius
(1803-77), puol. valtiomies, Dembinski’n
sisarenpoika, kävi 1830 kapinan aikana väliaikaisen
hallituksen lähettiläänä Englannissa, mutta
neuvoi matkalta palattuaan sovintoon Venäjän
kanssa. Saatuansa amnestian hän asettui
tiloilleen Puolaan. V. 1846 hiin julkaisi valtiollisen,
ruhtinas Metternichille osoitetun lentokirjasen,
jossa puolusti Puolan läheistä liittymistä
Venäjään. Levottoman mielialan Puolassa jälleen
kiihtyessä kutsuttiin W. vuoden alkupuolella
1861 hallituksen asettaman kansallisen
hallitus-komissionin jäseneksi ja sitten koko
siviilihallituksen päälliköksi ja yritti aikaansaada sopi
musta venäläisten ja puolalaisten välillä. Hän
teki siinä kuitenkin sen suuren virheen, että
lakkautti kreivi Zamoiski’n johtaman
maataloudellisen seuran, jota hän piti yhtenä leviävän
kiihtymyksen tyyssijoista; tällä toimenpiteellä
hän rikkoi suhteensa muuten maltillisempiin
puolalaisiin piireihin, ,.valkoisiin", ja johto
siirtyi yhä enemmän ,.punaisten" käsiin. W:ia vas
taan tehtiin kaksi murhayritystä, ja vihdoin
hänen hankkeensa Puolassa toimeenpanna rek
rvytinotto tammikuussa 1863 synnytti julkisen
kapinan. W. muutti sen jälkeen Dresdeniin.
jossa kuoli. [Lisieki. ..Le marquis \\\, sa vie ot
son temps" (1878-80); „Russische \Vandlungen,
neue Beiträge zur russisehen Geschichte von
Nicolans T. zu Alexander III" (1882).] A. G
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
