Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vienanmeri - Wienbarg ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1159
VVienbarg—Wienin kongressi
1160
Svjatoi-nos-niemeen. Saaristoista huomattavin
Onegan-lahden suussa oleva Solovetsin
saaristo (ks. t.). —- Syvyys vaihtelee
pääaltaan keskiosassa ja Kannanlahdessa 130-360
m. Vienan- ja Onegan-lahti, samoin myös V:n
kaula ja suu, ovat alle 100 m:n. —
Vuorovesi-vaihtelut ovat meren pohjoisosassa verraten
suuret. Nousuvesi tulee luoteesta ja kohoaa,
ahtautuen kapenevaa suuta myöten etelään,
korkeim-milleen kaulassa, missä vuoksiaallon korkeus on
n. 5 m, tulvavuoksen aikana paikoin 6,5-7,2 m.
Pääaltaassa pysyttelee nousu- ja pakoveden
välinen ero alle 2 m:n. Etelämmäs edetessään
vuoro-vesivaihtelu myöhästyy yhä enemmän, mutta
tuntuu lahtien perukoita myöten ja V:een
laskevien jokien suu-uomissa (vrt. Vienanjoki).
— Pintaveden suolaisuus suussa 3,2-3,4 %,
kaulassa 2,8-2,9 %, pääaltaassa 2,5-2,7 %, lahtien
sisäosissa, joihin laskee paljon makeaa vettä, aivan
vähäinen (Vienanlalidessa esim. keskimäärin
l,s%). Pohjavesi on suo’aisempaa.—V:n
pintaveden lämpötila on suurimpien vaihtelujen
alainen niissä meren osissa, missä suolanpitoisuus on
pienin. Heinä- ja elokuussa nousee se esim.
One-gan-lahdessa -j- 15° :een C. Marraskuun lopussa
menevät tavallisesti pääaltaan isot lahdet
jäähän yli puolen pituuttansa. Kaulassa on
pintaveden lämpötila korkeintaan -(- 10° C. Pohjaveden
lämpötila on jokseenkin muuttumaton, —
0,4°–—- l,i° C. — Pysyväisiä, selväpiirteisiä virtauksia
ei pääaltaassa, mikäli tiedetään, ole. Suussa on
havaittavissa heikko virtaus Jäämerelle päin.
Osa sen kuljettamasta vedestä kaartuu
Svjatoi-nosin ympäri länteen ja luoteeseen, esiintyen
Itä-Muurmannilla kylmänä rannikkovirtana. —
Eläimistö runsas. Meri-imettäväisten (hylkeiden,
inaitovalaiden, poikkeustapauksissa mursujen ja
jääkarhujen) pyynti ja kalastus ovat sentähden
kannattavia elinkeinoja. V:stä saatiin 1910
9,440 ton. kalaa (turska-lajeja, silliä 1. „seltiä",
kampelaa, lohta). — Merenkulkua vaikeuttavat
särkkäiset, matalat rannat, kovat syysmyrskyt
ja sankat sumut. Useimmat merionnettomuudet
tapahtuvat kaulassa, jossa myrskyt ja sumut
tekevät tulioa, sekä Mezenjin-lahdessa, missä on
vaarallisia, vuoroveden aiheuttamia virtauksia ja
paljon matalikoita. Majakoita kaikkiaan 14.
Purjehduskausi kestää tavallisesti kesäkuun
alusta lokakuun loppuun. — V:n
kauppalaivastoon kuului 1910 58 höyrylaivaa (yhteensä
22,941 rek.-ton.) ja 410 purjealusta (26,344
rek.-ton.). Sam. v. tuotiin V:n satamiin ulkomailta
tavaraa 69,i milj. mk:n arvosta ja vietiin
ulkomaille Venäjän tuotteita 6,7 milj. mk:n arvosta.
Tärkein satamista on Vienankaupunki (ks. t.).
J. G. G-ö.
Wienbarg [vinbarhjj, Ludolf Christian
(1802-72), saks. kirjailija. Opiskeli filosofiaa ja
estetiikkaa, julkaisi 1834 „Ästlietische Feldziige"
(1834), karkoitetttiin 1836 Frankfurtista ja
asettui Hampuriin asumaan julkaisten siellä m. m.
lehtiä „Börsenhalle" ja „Hamburger neue
Nachrichten". Vv. 1848-49 W. otti vapaaehtoisena
osaa sotaan. Hänen teoksistaan mainittakoon
,,Holland in den Jahren 1831 und 1832" (2 nid.
1833., „Tagebuch von Helgoland" (1838),
„Dar-stellungen aus den schleswig-holsteinischen
Feld-j/iiigen" (2 nid. 1850-51), „Geseliichte Sclileswigs"
(2 »id. 1862) y. m. W. oli n. s. „Nuoren Saksan"
esteettinen teoreetikko. [Schweizer, „L. W. als
jungdeutscher Ästhetiker u. Kunstkritiker"
(1896).] (E. W-s.J
Wiener [vinar], Otto (s. 1862), saks. fyysikko,
tuli fysiikan professoriksi Giesseniin 1895 ja
siirtyi Leipzigiin 1899; tutkinut valo-oppia. Hän
on esittänyt kokeellisen todistuksen seisovien
valoaaltojen olemassaolosta, jotka muodostavat
Lippmannin värivalokuvauksen perustan.
Kehittänyt tutkimuksillaan värivalokuvausta (ks. t.).
Useimmat hänen julkaisuistaan on painettu
„Annalen der Physik" nimiseen aikakauskirjaan.
(V. S :n.)
Wiener-Neustadt [vinar-nöistat], kaupunki
Ala-Itävallassa lähellä Unkarin rajaa,
Wiener-Neustädter-kanavan alkupäässä, useiden
rautateiden risteyksessä; 32,874 as. (1910).—Kaupunki
on melkein kauttaaltaan uudenaikaisesti
rakennettu, sittenkuin tulipalo sen 1834 hävitti.
Muutamia vanhoja rakennuksia säilynyt; näistä ovat
huomattavimmat: kauniin puiston ympäröimä
Babenbergin linna (v:lta 1168), nykyään
sota-akatemia, jossa Maksimilian I :n hautakappeli,
muistopatsaita ja suuri kirjasto,
romaanilaistyyli-nen Maariankirkko (v:lta 1230),
sistersiläis-luostari (v:lta 1444), jossa 20,000 nidettä
käsittävä kirjasto, sekä raatihuone. — Useita
oppikouluja, opettajaseminaari, teollisuus- ja
kauppakoulu, hyväntekeväisyyslaitoksia, teatteri. —
Teollisuus huomattava; veturi-, kone-,
tulitikku-y. m. tehtaita. Kauppaa käydään maanviljelys- ja
karjanhoitotuotteilla. — W.-N. perustettiin 1192.
V. 1486 valloitti kaupungin Unkarin kuningas
Mathias Corvinus, mutta 4 v. myöhemmin se
luovutettiin takaisin Itävallalle. Vv. 1529 ja
1683 turkkilaiset piirittivät kaupunkia.
K-o B-n.
Wienerwald /vlnarvalt] (lat. Mons Cetius),
Itävallan alppeihin kuuluva vuorijono, alkaa
Gericlitsbergin solasta etelässä ja ulottuu
Tonavaan saakka Wienin luona. W:n muodostavat
pitkät, pehmeäpiirteiset, lehtimetsän peittämät
selänteet, joissa vuoriperusta harvoin tulee
näkyviin. Vuoristo on pääasiassa muodostunut
hiekka-kivestä (Wienersandstein), joka on peräisin
liituja tertiäärikausilta. Korkein huippu Seliöpfel
(893 m yi. merenp.). Kaksi tunnelia Wien-Linzin
radalla puhkaisee vuoriston. — W. on
wieniläis-ten suosituimpia huvila- ja liuviretkipaikkoja.
E-o B-n.
Wieniawski [-a’-]. 1. Henri W. (1835-80),
puol. viulutaituri. Opiskeli Pariisin
konservato-rissa 1845-48. Tuli 1860 Pietariin keis.
kamari-virtuoosiksi, teki konserttimatkan Ameriikkaau
(1872-74) ja kutsuttiin 1875 Briisselin
konserva-toriin, sairastuneen Vieuxtempsin tilalle. Sai
kuitenkin väistyä, kun edellämainittu vastoin
odotusta jälleen parani. V. jatkoi
matkailija-elämäänsä ja kuoli aivan varattomana. Sävelsi
2 viulukonserttoa, kuuluisan ..Legendan", puol.
tansseja, etydejä y. m. — 2. Josef W.
(1837-1912), edellisen veli, pianisti, Lisztin oppilas.
Toimi opettajana Moskovan konservatorissa
1865-69, perusti sitten oman musiikkiopiston,
siirtyi 1875 Varsovan musiikkiseuran johtajaksi
ja tuli myöhemmin Briisselin konservatorin
opettajaksi. Sävelsi pianokonserton, etydejä,
masurkkoja y. m. I. K.
Wienin kongressi fiinin], Euroopan valtain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
