Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vihantalannoitus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1175
Vihreä sinoperi—Vihreät levät
1176
keltainen. Naaras ja poikaset harinalitavainpia.
Pesii Euroopassa ja Välimerenmaissa. Suomessa
se pesii verraten yleisenä maamme eteläosassa,
ja vähissä määrin Kajaanissa ja Kemissäkin
saakka. Muutamia yksilöitä talvehtii maamme
eteläosassa. Asuu etupäässä puistoissa ja nuorten
havumetsäin rinteillä. Pesä puissa ja pensaissa.
Ravintona siemenet, silmut ja marjat, sekä
myöskin hyönteiset, joilla poikaset ruokitaan.
Varoitusääni karkea; laulu kaunis, jonka takia sitä
pidetään myös häkkilintuna. E. M-o.
Vihreä sinoperi (ks. Sinoperi),
seka-värejä, joita saadaan erinäisiä keltaisia,
vihreitä ja sinisiä kivennäisvärejä sekoittamalla.
Sekoitusaineina kilytetään kromi- ja
kadmium-keltaa ja kumikuttia, kromioksidia, ultramariinia
ja pariisin-sineä. V:ää s:ia käytetään öljy- ja
vesiväreinä. S. S.
Vihreät levät 1. viherlevät
(Clilorophy-rcae), suuri monimuotoinen pääryhmä levien
(ks. t.) joukossa. Joko vapaita 1-soluisia t.
yhteiskunniksi liittyneitä t. monisoluisia leviä,
joista jälkimäisillä usein on kehittynyt ero
tyven ja latvan välillä ja korkeimmilla muodoilla
myös ,,varren" ja „lehtien" kesken. Koko
vaihtelee mikroskooppisen pienistä useiden
kymmenien cm:ien suuruisiin. Soluseinä on selluloosaa,
joka on useilla lajeilla limainen, eräillä muodoilla
kalkkiutunut. Värihiukkasissa, joiden muoto on
eri lajeilla melkoisesti erilainen, on todellista
lehtivihreää, josta v:u l:n vihreä väri johtuu;
joskus tämä voi olla punaisen hematokromin
peittämää (Trentepolilia, Sphcerella).
Yhteyttä-mistulos on tav. tärkkelystä, joka yleisesti
syntyy erikoisissa lehtivihreähiukkasten kohdissa
n. s. tärkkelyspesissä (pyrenoidit). Suvuton
lisääntyminen on hyvin yleistä ja tapahtuu joko
kahtiajakautumalla t. paloittumalla t.
liikkumattomien itiöiden (akineetit ja aplanospoorit) t.
varsinkin parveilusolujen avulla, jotka joko heti
t. vasta lepoajan jälkeen kehittyvät uusiksi
yksilöiksi. Suvullinen lisääntyminen on eri korkealle
kehittynyt alkaen vhtäläissiitoksesta, jossa
syntyy joko liikkumaton t. liikkuva yhtymäitiö,
, .mi- i, mitä tyypillisim-
pään
munasiitok-seen, jonka kautta
muodostuva
muna-itiö joko heti t.
lepoajan jälkeen
itää uudeksi
levä-kasviksi t.
synnyttää parveilu-soluja. Parveilu-soluissa ovat
väre-karvat (2, 4 t.
useita) säännön
mukaan solun
kärjessä. Useimmat
v. 1. elävät vedessä
kelluen täällä joko
irrallisina planktoneliöinä t. ollen pohjaan t.
erilaisiin esineisiin, kuten usein m. m. toisiin
kasveihin kiinnittyneitä; eräät lajit kasvavat tunturi- ja
alppiseutujen sulavalla lumella (ks. P ti nainen
lumi); muutamat tavataan maalla kosteilla
kallioseinillä, kivillä, rakennusten seinillä
varsinkin lähellä maalirajaa, puiden tyveliä j. n. e.;
useat ovat jäkälissä gonidioina: muutamat ovat
Foiroar-kolonia.
Enterimnrpha laji.
Caulerpi-laji varsimaisine,
lebtiroäisine ja juurimaisine
sekovarren haaroineen.
mukautuneet loiselämään välittäen liittymistä
sienten ryhmään, josta osa (leväsienet) ilmeisesti
on v:stä l:stä johdettavissa. Muihin leväryhmiin
ei v:stä l:stä voida sukulaisuussuhteita osoittaa,
sensijaan kyllä eläinkuntaan luettaviin
flagellaat-teihin. Fossiilisena tunnetaan C/iareee-ryhmä jo
jurakaudelta. — V:n l:n jaoittelu on vielä eri
tutkijoilla hyvinkin erilainen. Uusimpia jakoja on
seuraava: 1. Volvoccce, jonka edustajat (Volvox,
Oonium, Sphcerclla y. m.) ovat 1-soluisia t.
pienikokoisissa kolonioissa eläviä ja joilla
kasvullisessakin tilassa on värekarvoja. 2. Ulotlirichece,
joilta, kuten seuraaviltakin, värekarvat
kasvullisessa tilassa puuttuvat; 1- t. monisoluisia
muotoja, joiden solut 1-tumaisia. Tämän ryhmän
heimoja ovat jyvälevät (Pleurococcacece),
pieniä, 1- t. liarvasoluisia leviä, joista Pleurococcus
kasvaa yleisesti muureilla, kuorella vanhojen
puiden tyvellä j. n. e., ri limalevät (Confer
vacece), monisoluisia haarattomia rihmoja
(Ulothrix, Conferva), ja monet muut, joista mai
uittakoon TJlvacece (levymäisiä t. putkimaisia
viimemainittuja esim. Enteromorpha-\a]it meren
rannoillamme), Chroolepidaccce (tähän kuuluu
punainen, kivillä kasvava hyvänhajuinen Trente
polilia) ja Oedogoniacece (Oedogonium, Bulboclicete)
3. Siphoncce, tav. 1-soluisia, mutta monet silti suu
ria, korkealle asteelle erilaistuneita muotoja, t
monisoluisia; solut yleensä monitumaisia. Ala
ryhmiä ovat Protococcinece (pieniä muotoja, joi
hin kuuluvat Protococcus, Pcdiastrum, Chlorella
y. m.) ja Eusiphonece,
putkilevät
(edellisiä korkeammalle
kehittyneitä, osaksi
suuria leviä, joihin
kuuluvat Vaucheriaccce,
Catilerpacece, Codiaccce,
meren ra ntoj emme
kivillä yleiset
Cladopho-racece y. m.). 4. Charece
1. Characete 1.
Gyrophy-ccce, näkinpartai-s e t, korkeammalle
kehittynyt-, hyvin
erillinen ryhmä; aina
monisoluisia, hapsi juurilla
pohjaan kiinnittyviä, \
2-80 cm pitkiä
muotoja, joiden sekovarsi,
joka usein on piikikäs,
kalkinpitoineu ja
hauras, on nivelikäs ja
määrätyllä tavalla haa- Chara.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
