Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viilakone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1185
Viilakone—Viinahulluus
1186
tina-v.), kovien aineiden ristiin teritettyjä,
jolloin pohjateritys muodostaa n. 70° :n kulman
ja ristiteritys n. 52°: n, jotta piit eivät
sattuisi toistensa taakse vaan toistensa väliin.
N. s. panssari-v :ssa on ohut teräskaistale, jonka
molemmille puolille on jyrsitty
puolikaariham-paat ja joka kiinnitetään erikoiseen
rautapiti-raeen. Tusina-v:t ovat v:oja, joita myydään
tusinoittain, tuuma-v:t v:oja, joiden pituus ou
täysiä tuumia. P-o P-o.
Viilakone 1. s h a p i n g k o n e ks.
Höyläkone.
Viilanhakkaus. Viilateräs sisältää 0,7-1,5 %
hiiltä, sen tulee olla mahdollisimman puhdasta,
fosforia esim. saa siinä olla korkeintaan 0,oa %.
Tällaista terästä saadaan erikoisesti Ruotsista.
Kanget tav. valssataan poikkipinnaltaan tulevan
viilan mukaisiksi, katkotaan ja viilat sitten
useimmiten taotaan tai myöskin valssataan
lopulliseen muotoonsa; ruoto muodostetaan takomalla.
Viila-aineet kuumennetaan suuriin uuneihin
ladottuina ja hitaasti jäähdytetään myöstämisen
ja myöskin takojännitysten poistamisen vuoksi.
Suoristettua ne tahkotaan märällä tahkolla
tasapintaisiksi ja lopuksi silitetään viilalla. Erittäin
hyvien viilojen ainekset silitetään vain
viilaamalla. Tämän jälkeen seuraava teritys eli
hakkaus toimitetaan vielä nykyäänkin monessa
paikassa käsin, vaikka koneterityskin on hyvin
tavallinen. Käsin teritettäessä käytetään
apuneuvoina : raskasta käyrävartista vasaraa, viilan
levyistä lyhyttä talttaa, alasinta, tällä lyijy- tai
sinkkilaattaa silloin kun viilan teritetty puoli
käännetään alasinta päin, sekä viilan
pitelemiseksi sen kärjen ja ruodou yli ja hakkaajan
jalkojen alta kulkevaa hihnaa. Terityksen
karkeus riippuu iskujen voimakkuudesta (vasaran
painosta). Teritys aloitetaan kärjestä; hakkaaja
hoitaa toisella kädellä vasaraa, toisen etusormen
ja peukalon välissä olevan taltan hän tuntonsa
avulla sovittaa äsken lyömänsä hampaan taakse.
Viilanhakkuukoneessa kiinnitetään taltta
pystysuunnassa liikkuvaan iskimeen, jota luja,
tarpeen mukaan tiukennettava jousi työntää
alaspäin ja jota kaksi nopeasti pyörivää peukaloa
nostaa ja pudottaa. Rasvalla voideltu viila-aines
lepää lyijyalustalla kaltevalla pöydällä; jotta
laitan terä sattuisi tasan viilan koko leveydelle,
täytyy viilan voida kallistua, ja tätä varten on
työpöytään tehty puolipyöreä uurros, jossa
viilaa pitelevä, alaosastaan niinikään puolipyöreä
pidin pääsee tarpeen mukaan viiloineen
kallistumaan. Luonnollisesti syöttää työpöytää
terityksen tiheyden mukaan aseteltava syöttölaite. —
Ristiteritystä tehtäessä tahkotaan tai viilataan
tätä ennen pohjaterityksen terävät reunat pois.
— Karkaistaessa suojellaan hampaita palamasta
sivelemällä niihin suolaliuoksesta, ruisjauhoista,
liimasta, sarvi- tai kaviolastuista, noesta,
hevos-lannasta ja savesta keitettyä puuroa. Kuumennus
toimitetaan ahjossa, lieskauunissa tai
kuumennus-laatikoissa taikka sulassa lyijyssä. Hehkuvina
pistetään viilat sitten suola- tai sadeveteen, johon
tav. on sekoitettu tehtaitten omia keksimiä
aineita. Viilat tulevat näin lasikovat, ruodot vain
myöstetään sulalla lyijyllä kuumentamalla.
Karkaistaessa varsinkin puolipyöreät viilat
käyristyvät; ne ovat sentähden ennen karkaisua
käyris-tettävät asianmukaisesti, jotta ne karkaisun
jäl-38 X. Painettu «/, 19.
keen tulisivat suoria. Viilojen puhdistus
toimitetaan joko harjalla ja vedellä ja hiekalla tai
hiekkapuhaltimella taikka laimealla rikkihapolla.
Kuivaus tapahtuu kuumalla rautalevyllä. Lopuksi
kastetaan viilat öljyyn. — Viilateollisuuden
pääpaikkoja on Englanti (Sheffield) ja Ameriikka.
Suomessakin on useita viilatehtaita. P-o P-o.
Viilapenkki ks. Ruuvipenkki.
Viilapihdit
(hyppysruu-v i), metallityössä käytettävä
kiinnipitoase, jonka leuat (leveät
tai suipot) puristetaan yhteen
ruuvilla ja tav. siipimutterilla
(kuva 1), mutta suuremmat myös
varsimutterilla (n. s. koneviilaimet) ;
nasta-v:ssä (kuva 2), joiden varsi on ontto pitkien
lankojen pitelemistä varten, leuat kiristetään
huva 1.
Kuva 2.
kartiopäistä vartta kiertämällä. Myös puisia
v:ejä käytetään. P-o P-o.
Viilusaha 1. faneerisaha, hyvin olmitten
puuviilujen (faneerin) sahaamiseen käytetty
jännitetty saha. ks. Saha.
Viimeinen tahto ks. Testamentti.
Viimeinen tuomio, kristillisen käsityksen
mukaan aikain lopussa tapahtuva yleinen tuomio,
jolloin Kristus on tuomitseva kaikki ihmiset
heidän töittensä mukaan, Matt. 253i-46. Toiset
saavat silloin osakseen iankaikkisen autuuden,
toiset kadotuksen. Koska useiden
jumaluusoppineiden mielestä ikuisen kadotuksen ajatus on
ristiriidassa Jumalan rakkauden kanssa, ovat he
luopuneet siitä ja opettavat sen sijaan kaikkien
ihmisten lopullista autuutta (ks.
Apokatas-tasis). Ajatellen tuomitsemista jumaluuden
jatkuvaksi työksi historiassa sanoo Schiller:
,,maailman historia on maailman tuomio". V. t.
on ollut maalaajien keskuudessa paljon käytetty
aihe, esim. Michelangelon maalaus Roomassa,
ks. E s k a t o 1 o g i a. E. K-a.
Viimeinen voitelu, katolinen sakramentti.
Liittyen Jak. 5n seur. olevaan kehoitukseen rupesi
vanha katolinen kirkko käyttämään öljyllä
voitelemista parannuskeinona sairaille.
Kahdennellatoista vuosis. toimitus alkoi muuttua
kuolin-sakramentiksi ja Tridentin kokous määritteli sen
dogmaattisen olemuksen. Ivuolinsakramentin
merkitys vrllä v:lla on ainoastaan
roomalaiskatolisessa kirkossa. Täydelliseen voiteluun, joka on
suoritettava puhtaalla oliiviöljyllä, kuuluu
silmien, korvien, nenän, suun, käsien, lanteiden ja
jalkojen voiteleminen. Kaksi viimeksi mainittua
kohtaa jätetään naisilta voitelematta. E. K-a.
Viimeiset menot ks. Eskatologia.
Viina, yleisnimitys tislaamisen kautta
saaduille, runsaasti alkoholinpitoisille juomille.
Tavallisesti tarkoitetaan sillä p a 1 o v i i n a a (ks. t.),
joka sisältää alkoholia 30-50 %; usein luetaan
v:ihin myös konjakki (ks. t.) sekä sokeroimalla
ja muuten maustamalla paloviinasta valmistetut
liköörit (ks. t.). Aikaisemmin tarkoitettiin v:lla
myös viiniä, vrt. V ä k i v i i n a. N. J. T.
Viinahulluus ks. Juopposairaus ja
Delirium.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
