- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1219-1220

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viipuri

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1-205

Viipuri

1220

linkadulla kaksiraiteinen); 3)
Turunsillalta-Neitsytniemen torille. — Linjojen pituus yht.
6,163 m ja raiteiden pituus 9,556 m. — V. 1916
matkusti raitioteillä 3,381,670 henkilöä.

Pankit: a) pääkonttorit: Kauppapankki o.-y.,
Savo-Karjalan pankki o.-y., V:n säästöpankki,
Suomalainen säästöpankki, Työväen säästöpankki;
b) haarakonttorit: Kansallisosakepankki,
Pohjoismaiden osakepankki, Suomen pankki, Suomen
yhdyspankki.

Historia. On olemassa kaksi seikkaa, jotka
erityisesti antavat leimansa V:n historialle.
Ensiksikin on kaupunki perustettu rajaseudulle,
missä neljän kansallisuuden, suomalaisten,
ruotsalaisten, saksalaisten ja venäläisten, erilaiset
pyrkimykset ovat sattuneet yhteen, joten se on
tullut niiden poliittisten taistelujen näyttämöksi,
jotka tuntuvasti ovat vaikuttaneet pohjoisten
valtioiden vaiheisiin. Näiden taistelujen kautta
V. sai kunnian olla länsimaisen sivistysmaailman
etäisimpänä etuvarustuksena itää vastaan.
Toiseksi on V:n asema sellainen, että se sattui
tärkeän, lännen ja idän välisen kauppatien varteen,
joten se pohjoismaisen kaupankin alalla on
näytellyt huomattavaa osaa. — Jo ennen V:n linnan
perustamista esiintyvät nämä ilmiöt. Karjalan
heimo oli tosin ottanut Vuoksen ja Laatokan
rantamaat haltuunsa, mutta Suomenlahden
rannikolla oli mahdollisesti olemassa germaanistakin
asutusta; ainakin on varmaa, että viikingit
tehdessään itään päin hävitysretkiä poikkesivat
ehtimiseen „Karjalaisten rantaa" hävittämään.
Samoin venäläiset idästä käsin. Erittäinkin
Suomenvedenpohja tuli tärkeäksi paikaksi, sillä
sen kautta kulki ikivanha kauppatie. Tähän
aikaan näet yksi Vuoksen haaroista laski
Suomenlahteen eroten Vuoksesta Heinjoen seuduilla
ja kulkien läpi useiden järvien ja jokien
Suomenvedenpohjaan, joten tätä reittiä myöten voitiin
päästä Laatokkaan. Koko keskiajan olikin tämä
käytännössä. Nevallekin pyrkivät retkeilijät
kulkivat nyk. V:n seutujen ohi pysähtyen
ainakin Koiviston erinomaisessa satamassa. Näin
ollen muodostuikin Suomenvedenpohjaan jo ennen
Torgils Knuutinpojan retkeä ,,kaupunki", s. o.
jossain määrin varustettu kauppapaikka, jota on
nimitetty Vanhaksi V :k s i. Se mainitaan
keskiajan asiakirjoissa ja lienee se sijainnut
nykyisen Monrepos’n puiston paikoilla. V. 1293
Ruotsin marski Torgils Knuutinpoika
teki tunnetun ristiretkensä Karjalaan sekä
perusti V:n linnan pienelle Suomenvedenpohjassa
olevalle saarelle. Nimitys Viipuri, Viborg on
muodostunut muinaisskandinavilaisesta sanasta vi,
joka merkitsee pyhää paikkaa, uhripaikkaa, sekä
borg (= linna). Sana näyttää viittaavan retken
uskonnolliseen tarkoitukseen; se voi olla
retkeä-kin vanhempi, sillä „Vanhan V:n" paikalla lienee
ollut suomalaisten vanha uhripaikka. — Mitä
linnan ja kaupungin alueeseen, laajentumiseen ja
yleensä topografiaan tulee, ovat ne seikat
selostetut asemakaavan yhteydessä, joten nyt
kiinnitämme huomiota vain muihin historiallisiin
ilmiöihin.

Linnan turvissa syntyneen kaupungin ensi
aikakautta on nimitetty läänitys- ja
h a n s a-a jaksi, ja se kestää aina Kustaa
Vaasan aikoihin, käsittäen siis V:n keskiajan.
Tällöin hallitsivat V:ia ja sen ympäristöjä

linnanisännät, mahtavat feodaaliherrat, jotka
Ruotsin hallituksesta paljoakaan välittämättä
toimivat mielensä mukaan. Heidän toimintansa
tähtäsi kahteen päämäärään. Ensiksikin he
tahtoivat pitää linnan mahdollisimman hyvässä
kunnossa, jotta tämä roomalaiskatolisen
sivistys-piirin äärimmäinen etuvartija voisi torjua
venäläisten hyökkäykset, samalla kuin se olisi
linnanherran oman vallan lujana tukena. Toiseksi he
yrittivät suojella Viipurin kauppaa mahtavien
saks. hansakauppiaiden sorrolta. Linnanisännistä
mainittakoon erityisesti drotsi Bo Joninpoika
Grip (1371-86), Krister Niilonpoika Vaasa
(1418-42), Kaarle Knuutinpoika Bonde (1442-48),
Eerik Akselinpoika Tott (1457-80) sekä Kustaa
Vaasan lanko, kreivi Juhana Hoija (1525-34).
Lujat muurit rakennettiin kaupungin ympäri
(ks. edellä asemakaava) ja niitä
tarvittiinkin. Ottamatta lukuun perustamisajan taisteluja
kesti V. keskiajalla kolme suurta piiritystä,
vv. 1351, 1411 ja 1495. Varsinkin
viimeksimainittu vuosi oli V:n ankarimpia mutta samalla
kunniakkaimpia sotavuosia. Silloin Iivana III
vyörytti Vda vastaan 60,000 miestä käsittävän
armeiansa. V:ia keräytyi puolustamaan Suomen
aatelisto urhoollisen Knut Possen johdolla,
piispa luovutti joukkonsa, talonpoikaista
nosto-väkeä, ja uljaan Winholtin johtamia saks.
palkkasotureita saapui. Syyskuussa vihollinen tuli
ja lokakuussa onnettoman Vatikiven kahakan
jälkeen piiritettiin kaupunki täydellisesti,
nälänhätä, rutto raivosi, ehtimiseen saatiin
rynnä-köitä torjua ja kun venäläiset ankaran
pommituksen jälkeen marrask. 30 p. ryhtyivät
rynnäkköön, näytti kaupunki olevan hukassa. Muurien
torneista oli jo kaksi luhistunut, kolmas oli
kaatumaisillaan, ryntäystikapuita myöten alkoivat
viholliset laskeutua kaupunkiin. Silloin he äkkiä
pelästyivät — ruutiräjähdystäkö vaiko Pyhän
Andreaan ristiä, joka taivaalle muka ilmestyi,
ei tiedetä — mutta kaupunki oli ainakin
pelastettu. Nälän pakottamana näet piiritysarmeia
pian lähti kokonaan pois. Tämä tapahtuma on
Viipurin historiassa tunnettu V:n pamaus.
— V:n kauppa oli keskiajalla etupäässä
hansakauppiaiden hallussa, sillä kotimainen ruots. ja
suom. porvaristo oli varatonta ja voimatonta.
V. olikin vähällä päästä hansakauppiaiden
liittoon ja vaikkei niin käynytkään, oli se
kuitenkin niitä paikkoja, joita Hansa erikoisesti suosi.
Vilkkaimmassa kauppayhteydessä oltiin Tallinnan
kanssa, mutta myöskin Lyypekki ja Danzig
kävivät kauppaa kaupungissa. Usein kulki taas
Novgorodin ja lännen välinen kauppa
vuosikausia V:n tietä. Kuu näet Hansa tai
Itämeren-maakuntien saks. ritarikunta oli ehtimiseen
sodassa Novgorodin kanssa, kiellettiin kaikki
kauppa mainitun kaupungin kanssa ja Neva
suljettiin liikkeeltä. Silloin kauppa kulki V:n
kautta käyttäen hyväkseen tuota Laatokkaan
johtavaa vesiväylää. Tämä n. s. ,,ryssänkauppa" oli
V:lle hyvin tuottoisaa. Tärkeimpiä
tuontitavaroita olivat suola, viinit, hunaja ja sima sekä
vientitavaroita turkikset, kuivattu kala, voi,
hevoset sekä Venäjän nahkatavarat, hamppu,
pellava ja vaha. — Aluksi oli kaupungin hallinto
ja oikeudenkäyttö yksinomaan linnanisäntien
hallussa, asukkaista käytettiinkin vain nimeä
„castrenses" (= linnanasukkaat). Mitään kau-

%

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0636.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free