Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viipuri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-205
Viipuri
1224
lioin 100,000 talaria. Samoin syntyi vilkas
tupakkakauppa ja suolakauppa lisääntyi niin,
että suunniteltiin suoranaista kauppayhteyttä
Espanjan kanssa. Myöskin puutavarain vienti
alkoi jonkun verran elpyä. Niinpä olikin
1642 v:n vienti 170,000 talaria ja tuonti noin
123,000 talaria. Merkantilismi oli siis kaupan
kukoistukseen nostanut, mutta sepä sen
aikakauden lopulla myös tuhosi. Kauppapakon
periaatteiden mukaisesti hallitus näet muodosti
tunnetut terva-, suola- ja tupakkakomppaniansa, joille
se antoi täydet monopolioikeudet koko
valtakunnassa. Vaikka V:nkin kauppiailla oli oikeus
olla niissä osakkaina, tekivät ne kuitenkin
muutamassa vuosikymmenessä lopun V:n kaupan
kukoistuksesta. Porvarit kävivät koko ajan
ankaraa taistelua noita yhtiöitä vastaan, mutta
vasta aikakauden lopulla monopolipakkoa
lievennettiin, jolloin kauppa uudestaan elpyi: omia
laivoja rakennettiin ja puutavaraliike kehittyi.
Vähentynyt Venäjän kauppa otti myös aluksi
lisääntyäkseen, kunnes Nyenin 1. Nevanlinnan
kaupungin perustaminen ja etuoikeudet siitä
tekivät lopun. Maakauppaa talonpoikien kanssa
käytiin etupäässä Lappeen markkinoilla, jotka
lienevät olleet näinä aikoina Suomen
.suurimmat. Niillä riideltiin vasta (1654) perustetun
pikku Lappeenrannan porvarien kanssa; muuten
oli tietysti »maakauppa" ajan tavan mukaan
ankarasti kielletty. Satama mataloitui; sensijaan
alkoi Uuraaseen muodostua ulkosatama,
1640-luvulla lienee siellä jo ollut tullikamari.
— Teollisuuskin pääsi jonkun verran alkuun:
syntyi pikitehtaita, myllyjä, Ylä-Säiniön
rautatehdas j. n. e. Käsiteollisuutta hallitsi tietysti
kiinteä ammattikuntajärjestelmä; käsityöläisten
lukumäärä 1650-60 n. satakunta, väheni sitten.
— Porvariston suomenkielinen aines menetti
sen merkityksen, joka sillä edellisellä ajalla oli
ollut; se asui kaupungin huonoimmassa osassa,
»Vallin" eli Uudenlinnoituksen alueella
(»vall-borgare"). Ruots. ja saks. porvariston arvo ja
vaikutus kasvoi; ruotsalaiset lukuisimmat, ruotsi
hallinnon kielenä, mutta saksalaiset mahtavoivat
kaupan alalla ja usein oli pormestarien ja
raati-miesten virat heidän käsissään. Vanha
viipurilainen porvarisaines kävi uusien tulokkaiden
kanssa kiihkeää riitaa hallinnon, kaupan, koulun
ja kirkollisen elämän piirissä. Puhuttiin
sekaisin suomea, ruotsia ja saksaa, joista muodostui
erikoinen viipurilainen »sekakieli". — Tähän
aikaan oli kaupungilla myög hallussaan suuria
maa-aloja, sillä jo 1500-luvulla oli sille
linnoitustöiden korvaukseksi luovutettu useita tiloja
(Papulan, Tälikan, Uskiniemen, Kangasrannan
y. m.) ja 1650 tapahtui »suuri lahjoitus",
jolloin kaupunki sai 22 tilaa (kaikkiaan 17
manttaalia). Edelliset talot mukaan ottaen oli V:lla
siis 30 tilaa, joten maanviljelys ja
karjanhoito olivat myös tärkeitä elinkeinoja. Mutta
Kaarle XI :n suuressa reduktsionissa V. menetti
kaikki maansa, joten sillä ei muutamaan
vuoteen ollut kämmenenkään leveydeltä maata
porttiensa ulkopuolella. V. 1694 luovutettiin
kaupungille kuitenkin 10 tilaa takaisin. —
Kirkollisista oloista on huomattava, että V. v:sta 1618
Sähtien taas oli piispanistuimena
Itä-Suomea varten. Seurakuntia oli;
tuomiokirkkoseurakunta (varakkain ja aristokraattisin), luos-
tarikirkon seurakunta (pikkuporvareita,
työmiehiä ja ympäristön talonpoikia varten),
Siikaniemi, johon Linnakin kuului, ja olipa
Pantsar-lahden esikaupungillakin oma kirkko silloisen
hospitaalin yhteydessä. Kirkolliset olot olivat
riitaiset, samoin kouluolot, joista on mainittava,
että kaupunki vanhan katedraali- eli
triviaalikoulun lisäksi sai 1641 kymnaasin. Ensimäinen
kirjapaino perustettiin 1688, Suomen
kirjapainoista kolmas. — Asukasluku oli korkeimmillaan
n. 1640 (3,400-3,500 henkeä) ; aikakauden lopussa
se oli alentunut jokseenkin samaan kuin
aikakauden alussa. — Samalla kuin V. siis
taloudellisesti ja henkisesti kehittyi, pääsivät
varustukset rappeutumaan ja porvaristosta sotainen
henki häviämään, sillä ei osattu enää Venäjää
pelätä. Mutta yhtäkkiä saatiin kovakouraisesti
tästä turvallisuuden unesta herätä: tuli v:n 1656
sota, jolloin porvarien ja koulupoikien taaskin
ase kädessä täytyi puolustaa kotikaupunkiaan.
Vaara torjuttiin, mutta sitten tuli suuri pohjan
sota; 1703 oli vaara jo uhkaava: muureja ja
varustuksia pantiin kiireimmiten kuntoon.
V. 1706 joutuikin kaupunki niin äkkiä
piiritetyksi, etteivät porvarit Lappeen markkinoilta
ennättäneet palata kotiansa. 25,000 venäläistä
leiriytyi Kolikkoinmäen taakse ja kahden viikon
piiritys seurasi, jonka jälkeen vihollinen katsoi
paraaksi perääntyä. Se oli vain hetken lepo.
Maalisk. 1710 palasi venäläinen uusin voimin ja
kova oli V:n kohtalo. Ensin poltettiin
Siikaniemi, missä paloi 25,000 tynnyriä tervaa,
sitten rakennettiin vallituksia ja huhtik. alkoi
ankara pommitus. Toukok. saapui tsaari Pietari
itse meritse piirittäjieu avuksi. Tämän jälkeen
pommitus kävi vaikutukseltaan hirvittäväksi:
tuomiokirkko oli raunioina, raatihuone osaksi
sortunut, rannanpuoleiset kivirakennukset
luhistuneet ja siellä olevissa muureissa 700 kyynärän
levyinen aukko. Puolustajat Magnus
Stjern-strälen johdolla taistelivat sankarillisesti, mutta
näissä oloissa oli turha odottaa väkirynnäkköä.
Kesäk. 13 p. 1710 kaupunki antautui
kunniallisilla ehdoilla. Näitä ei kuitenkaan pidetty, vaan
urhoolliset puolustajat vietiin vankeina Venäjälle
ja naisia ja lapsia raastettiin orjuuteen.
Riemukulussa marssi tsaari Pietari kaupunkiin; lopussa
oli Ruotsin valta, lopussa Viipurin kukoistus.
Erotettuna muusta Suomesta se kävi uutta ja
kovaa aikakautta kohti.
Venäjän vallan aikana (1710-1812) oli
kaikkialla varsinkin alussa sekasortosi ja
epäjärjestystä. Vanhat yhteiskuntaolot tosin
säilyivät, mutta viettivät kituvaa, melkein
huomaamatonta elämää. Tämä käy ensiksikin selville
hallinnosta. Venäjän hallituksen ylimpinä
edustajina oli milloin ylikomendantteja ja
kuvernöörejä, milloin käskynhaltioita ja
sotilaskuvernöö-rejä, ja vaikka toiset heistä humaanisesti
koettivat pitää kaupungin etuja silmällä, niin toiset
kaupunkia tyrannisoivat. Näiden rinnalla oli
joukko alempia ven. sotilasvirastoja, aina
valmiina sekautumaan kaupungin asioihin. Lisäksi
oli porvaristo kiihkeässä riidassa keskenään eikä
voinut yksimielisesti toimia yhteiskuntansa
eduksi. Vasta monien anomusten ja lähetystöjen
jälkeen vahvistettiin kaupungin vanhat
privilegit (1742) ja Itämerenniaakuntia varten
asetettu saks. cikeuskollegi määrättiin (1735) ylim-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
