Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viipurinlinna - Viipurin linnanlääni - Viipurin lääni - Viipurin läänin maanviljelysseura - Viipurin museo, ks. Paikallismuseot - Viipurin pamaus - Viipurinrinkilä - Viipurin rovastikunta - Viipurin suomalainen kirjallisuusseura
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1235
Viipurin linnalääni—Viipurin
suomalainen kirjallisuusseura
1236
nan päällikön asunnoksi. Sataluvun lopulla
rakennettiin taas ulkovallien kulmiin lujat
bastionit.
V. 1710 linna joutui venäläisten valtaan ja
on sitten heidän toimestaan edelleen ollut
suurten muutosten alainen. Esilinnan rakennuksissa
näyttävät julkisivut ja sisustus olevan pääasiassa
ven. työtä, ja päälinnassakin uusittiin ainakin
pohjoinen siipirakennus, jonka
sisäpihanpuolei-nen seinä 1764 revittiin ja rakennettiin
uudestaan. Vihdoin jäi linna, sotaisen merkityksen
menetettyään, ränstymään ja meni vähitellen,
sattuneiden tulipalojenkin jouduttamana,
raunioiksi. V. 1891-94 uusittiin linna ven.
insinööri-hallituksen toimesta ja insinöörieversti Lesedovin
johdolla nykyiseen asuunsa. [J. W. Ruuth,
„Viborgs stads historia".] J. Re.
Viipurin linnalääni muodostui kohta sen
jälkeen, kuin Torgils Knuutinpoika oli 1293
perustanut Viipurinlinnan, ja käsitti koko
ruotsalaisen Itä-Suomen. Paitsi Karjalaa kuului myös
Savo, Savonlinnan perustamisen jälkeenkin, sen
alle v :een 1534 asti, jolloin se erotettiin eri
lääniksi, ja samoin Itä-Uusimaa eli n. s. »Porvoon
lääni" oli keskiajalla ja vielä uudenajan alulla
Viipurin linnaläänin alaisena. Viipurin
linnaläänin isännällä oli keskiajalla tärkeän
asemapaikkansa takia valtakunnan rajalla sangen
suuri merkitys ja valta; näemmepä hänen omalla
uhallaan tekevän sopimuksia ja käyvän sotiakin
ulkovaltojen, niinkuin hansakaupunkien ja
Novgorodin, kanssa, ja viranpitäjinä tavataan
Ruotsin mahtavimpia suurmiehiä, esim. Bo Joninpoika
Grip, Kaarle Knuutinpoika Bonde, Sten Sture,
y. m. Myöskin oikeudenkäyttö näyttää olleen
hänestä riippuvainen aina Kustaa Vaasan
hallitukseen asti. V. 1., niinkuin muutkin linnaläänit,
oli olemassa Kustaa II Aadolfin toimeenpanemaan
lääninhallinnon uudistukseen asti. K. G.
Viipurin lääni (59° 48’—62° 43’ pohj. lev.
[eteläisin paikka mantereella 60° 08’ pohj. lev.] ja
1° 30’—7° 51’ it. pit. Helsingistä), Suomen
lääneistä suuruudeltaan kolmas, käsittää koko
Karjalan-kannaksen, sekä Etelä- ja Raja-Karjalan
ynnä Ruokolahden, Joutsenon, Lappeen,
Taipalsaaren, Savitaipaleen, Suomenniemen, Lemin ja
Luumäen pitäjät Savoa, Valkealan pitäjän Hämettä, ja
Vehkalahden, Sippolan, Kymin ja Pyhtään
pitäjät Uuttamaata, sekä Suursaaren, Tytärsaarten,
Lavansaaren, Seiskarin y. m. Suomenlahden
itäosan ulkosaaret. Lääniin kuuluu Viipurin,
Sortavalan, Käkisalmen, Lappeenrannan, Haminan ja
Kotkan kaupungit, sekä 57 maalaiskuntaa (1916).
Pinta-ala 43,229 km2, josta maata 31,376 km2;
väkiluku 1908 496,503 henkeä (= 15,s 1 :tä km2:iä
kohti), niistä maalaiskunnissa 442,447 henkeä
(=14,i 1 :tä km2 :iä kohti). V. 1910 oli väkiluku
521.469 henkeä, joista miehiä 258,880 ja naisia
262,589; suomenkielisiä 479,120, ruotsinkielisiä
7,872, venäjänkielisiä 6,197, saksankielisiä 788 ja
muunkielisiä 131. — Viljeltyä maata (1910)
350,736 ha (siinä luvussa luonnonniityt 109,736 ha,
vii jaakasvava kaskimaa 2,223 ha, puutarha-ala
797 ha). Hevosia 47,793 ja nautoja 159,872
(1914). — Läänin pääkaupunki Viipuri.
L. TI-nen.
Viipurin läänin maanviljelysseura, per.
1847, käsitti aluksi koko läänin, mutta 1893
Itä-Karjalan ja 1895 Läntisen Viipurin läänin maan-
viljelysseuran (ks. n.) siitä erottua on seuran
alueena ollut Rannan, Jääsken ja Äyräpään
kihlakunnat kokonaan, Lappeen klilk.,
lukuunottamatta Valkealaa, sekä Käkisalmen khlk.,
lukuunottamatta Hiitolan ja Kaukolan kuntia. Jäseniä
oli 1853 yhteensä jo 396. V:n 1855 sääntöjen
mukaan perustettiin haaraosastoiksi 19
talous-yhdistystä, joiden sijaan 1865 muodostettiin
28 kinkerikuntaa. Vv. 1849-64 oli seuralla
Viipurin kaupungin omistama Maaskolan (ks. t.)
tila vuokralla ja hoidettiin sitä sihteerin
johdolla mallitalona, jossa eräitä vuosia oli myös
maanviljelyskoulu. Mallitaloon uhratut varat,
työ ja harrastus eivät kuitenkaan tuottaneet
tarkoitettua hyötyä, vaan oli se seuralle
rasituksena ja haittasi sen muutakin toimintaa.
Seurassa enimmän vaikuttaneista henkilöistä
mainittakoon valtionagronomi K. J. Forsberg (ks. t.),
sihteerinä 1860-63, lääninagronomi Axel Gyldgn,
sihteerinä 1869-98, sekä maanviljelysneuvos
Erkki Pullinen, sihteerinä 1900-14. Myöhempinä
aikoina on paikallisten maamiesseurain toiminta
tullut tärkeäksi. V. 1916 niitä oli 31 ja
jäseniä yhteensä 2,370, joista ainoastaan 17
kaupunkilaista ja 25 suurviljelijää. U. B.
Viipurin museo ks. Paikallismuseot.
Viipurin pamaus. Syyskuussa 1495 saapui
Viipurin edustalle n. 60,000 venäläistä ryhtyen
piirittämään kaupunkia. Marrask. 30 p:nä, pyhän
Andreaksen päivänä, he tekivät ratkaisevan
rynnäkön. He nousivat jo muureille, valtasivat yhden
linnan torneista ja valmistautuivat
rynnäkkö-tikapuita myöten tunkeutumaan kaupunkiin.
Mutta silloin — niin kertoo riimikronikka —
puolustajat tempasivat pois tikapuut ja
sytyttivät muurin sisäpuolelle asetetut terva- ja
piki-tynnyrit tuleen. Tuli ja savu, joka niistä nousi
venäläisiä vastaan, saattoi nämä hämmentymään
ja peräytymään. Myöhemmin syntyi tarina
V. p:sta. Sen mukaan Viipurin linnanpäällikkö
Knut Posse oli keittänyt kattilassa merkillistä
seosta, jossa oli konnia, käärmeitä, elohopeaa,
lipeää ja kalkkia, ja sitten sytyttänyt sen tuleen.
Tästä oli syntynyt niin kova pamaus, että
venäläiset olivat huumaantuneet ja menettäneet tajunsa.
Viipurinrinkilä, arvelun mukaan alkuaan
keskiaikainen viipurilainen luostarituote,
sokerilla ja erilaisilla ryydeillä sekoitetusta
vehnä-tahtaasta tehty leivos, on etenkin Itä-Suomessa
hyvin suosittu. U. T. S.
Viipurin rovastikunta käsittää Viipurin
maaseurakunnan, Viipurin kaupungin suom.
seurakunnan, Viipurin kaupungin ruots.
seurakunnan ja Viipurin kaupungin saks. seurakunnan,
sekä Johanneksen, Koiviston, Uudenkirkon,
Kuo-lemajärven, Muolaan, Heinjoen, Kivennavan,
Terijoen, Lavansaaren ja Seiskarin seurakunnat
(Savonlinnan hiippakuntaa).
Viipurin suomalainen kirjallisuusseura on
paikkakunnalla huomattavalla tavalla ylläpitänyt
suomalaisuuden ja kansansivistyksen asiata ja
on sen vaikutus aikaisemmin tuntunut
laajemmaltakin. Seuran• perusti syysk. 7 p:nä 1845
14 henkilöä, joista mainittakoon varapastori
K. H. J. Ignatius, konttoristit Adam Vilke,
Anton Keldau, talonomistaja Joh. Pynninen,
kaikki innostuneita suomalaisuuden ystäviä ja
yhteishyvän harrastajia. Seura koetti ensi alussa
voimainsa mukaan kustantaa suom. kirjaili-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
