- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1245-1246

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vikomti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1245

Vikomti—Wikström

1246

Pontus YVikner.

vastainen seuraaja.
Uskonnollisen vakaumuksensa
vaatimuksesta W.
kuitenkin alkoi vieroa panteismia
ja poikkesi yhä
kauemmaksi Boströmin opista,
menettäen siten toiveet
päästä vakinaiseksi
filosofian professoriksi.
Hänen uusi
teistis-kristilli-nen kantansa tuli selvästi
ilmi 1872 julkaistussa
teoksessa : „Tankar och frägor
inför menniskones son"
(suom. 1894). Hän tekee
siinä uskonnollisen
tunnustuksen Kristukselle
osoitetuissa puheissa. Yleiseltä kannaltaan W.
seisoi varsin lähellä Rydbergiä, jonka
„Viimei-sestä ateenalaisesta" hän oli saanut voimakkaita
vaikutelmia. Itse hän myöskin julkaisi monta
huomattavaa novellia, esim. ,,Min moders testamente"
(1869) ja „Mantegnas ängel", jotka Karl Warburg
koottuina julkaisi 1888 nimellä „Vittra skrifter".
Suomeksi on 1901 julkaistu muutamia novelleja
nimellä ..Kertomuksia". Teoksellaan ,,Om
egen-skapen oeh närgränsande tankeföremäl" (1880)
W. luopui ratkaisevasti Boströmin idealismista ja
rupesi muovailemaan omintakeista realistista
järjestelmää. Kun W:llä ei ollut toiveita saada
kotimaassaan vakinaista professorin virkaa, haki hän
filosofian professoriksi Kristiaaniaan ja
nimitettiin tähän virkaan 1884. Näytti jo siltä kuin
hän vihdoin pääsisi Upsalaan toiveittensa perille,
mutta silloin kuolema hänet tempasi.

W., joka kaiken ikänsä oli kivulloinen, oli
tavattoman viehättävä persoonallisuus, ja hänen
vaikutuksensa nuorisoon oli suuri. Hänen puheensa
ja kirjoitelmansa edustavat jalointa, mitä
Ruotsissa 1870-80-luvulla on kirjoitettu. Hänen
teoksistaan mainittakoon vielä: ..Religiösa
medita-tioner och föredrag", I-III (1873-98), „I
mensk-lighetens lifsfrägor", I II (1889), „Samlade
pre-dikningar" (1889). LL- H. Äberg, „C. P. Wikner,
hans lefnad och läror" (1889); ..Minnesteckning
af en tacksam vän" (1912) ; Th. Rein, „P.
Wik-nerin elämä" (johdanto »Kertomuksiin", 1901).J

E. K-a.

Vikomti ks. V i c o m t e.

Viksari 1. piru pullossa ks. K a r t
e-siuksen sukeltaja.

Viksberg ks. Hevonpää.

Wikström, Emil Erik (s. 1864), suom.
kuvanveistäjä, synt. Turussa 13 p:nä huhtikuuta
1864. Vähävaraisesta kodista lähteneenä
ryhtyi hän, käytyään kansakoulun, 1877
palvelemaan sähkösanomalaitoksessa harjoittaen samalla
omaksi huvikseen puunleikkausta, jossa hän
saavutti sellaisen kätevyyden, että hän 1881 Turun
maanviljelysnäyttelyssä sai palkinnon näytteille
asettamistaan puuveistoksista. Yksityisten
suosi-joideu avulla hän pääsi Taideyhdistyksen
piirustuskouluun, ensin Turussa ja sitten Helsingissä.
Täällä hän opiskeli . myöskin samaan aikaan
Taideteollisuusyhdistyksen keskuskoulussa. Sai
1883 pienen matkarahan valtiolta perehtyäkseen
ulkomailla puunveistoon, ornamenttimuovailuun
ja puupiirräntään. Harjoitti 2 vuotta näiden
taidehaarojen opintoja Wienissä, jossa samalla

E. Wikström: Topelius-patsaan kuvaryhmä.

myöskin opiskeli
kuvanveistoa Taideakatemiassa
E. Hellmerin johdolla.
Seuraavina kahtena vuonna
hän Pariisissa, jolloin hän
nautti m. m. Chapun
ohjausta, niinikään vielä
harrasti sekä varsinaista
taidetta että
taideteollisuutta ja vasta
kotimaahan palattuaan 1886 hän
päätti antautua
yksinomaan kuvanveistäjäksi.
Silloin hän muovaili
ensi-mäisen itsenäisen
teoksensa „Mansikkatytön",
joka tuotti hänelle
Taideyhdistyksen palkinnon
sekä myöskin matkarahoja yleisistä varoista, niin
että hän useitten seuraavien vuosien kuluessa —
1887-90 ja 1891-92 — saattoi oleskella Wienissä
ja Pariisissa. Näinä aikoina syntyi useita
teoksia : tamperelaisen lahjoittajan G. F. Ahlgrenin
pronssinen rintakuva, reipas kipsinen pystykuva
„Tukinuittaja", joka tuotti hänelle 1890 valtion
lisäpalkinnon sekä muutamia vertauskuvallisia
henkilökuvia Turun säästöpankkia varten. V. 1893
hän sai ensi palkinnon kilpailussa Säätytalon
otsikon koristamista varten suurella
ryhmäkuvalla, jonka tuli esittää Aleksanteri I:tä
avaamassa Porvoon valtiopäiviä 1809. Työ oli
melkein valmistumaisinaan, kun tulipalo 1896 tuhosi
hänen asuntonsa Sääksmäellä. Syksyllä
seuraavana vuonna hän aloitti työnsä uudelleen
Pariisissa, jossa se valmistui ja valettiin pronssiin
1902. Se paljastettiin syksyllä 1903. Sillä välin
VV. oli muovaillut sen F. Paciuksen rintakuvan,
joka kesällä 1895 pystytettiin Kaisaniemeen.
Valtion kuvanveistokilpailuissa 1896 ja 1899 hän sai
kummallakin kerralla lisäpalkinnon.
Viimemainittuna vuonna Suom. kirjallisuuden seura uskoi
hänelle myöskin kilpailun perusteella Elias
Lönnrotin muistopatsaan valmistamisen. Tuntuvasti
muutettuna se valmistui 1902 (kuva ks.
Helsinki, liite III). Keväällä 1913
toimeenpannussa kilpailussa J. V. Snellmanin
muistopatsasta varten W. sai niinikään
ensimäi-sen palkinnon; samaten katsottiin hänen
parhaiten onnistuneen Vaasaan 1917 pystytetyn
Z. Topeliuksen muistopatsaan taiteellisessa rat-

Emil Wikström.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0649.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free