- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1333-1334

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virkkala (Virkby) - Virkkunen (Snellman), 1. Artturi Heikki - Virkkunen (Snellman), 2. Paavo Eemil - Virmajuuri (Valeriana) - Virmo, ks. Mynämäki - Virna (Vicia) - Viro (Eestimaa l. Eesti) - Virojoki - Virokannas

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1333

Virkkunen—Virokannas

1334

Karjan-Hyvinkään rataosalla, (.ierknäsin ja
Lohjan asemien välillä Lohjan pitäjässä.

Virkkunen (Snellman). 1. Artturi
Heikki V. (s. 1864), historiantutkija,
koulumies; tuli yliopp. 1883, fil. tohtoriksi 1894,
v :sta 1903 ylitarkastajana ja v:sta 1918
kouluneuvoksena kouluhallituksessa, v:sta 1917 Uuden
Suomettaren ja v:sta 1919 Uuden Suomen
päätoimittajana, v:sta 1907 edtistajana useilla
valtiopäivillä. Teoksia: ..Pohjalaisen osakunnan
historia’’ I-II (1890-91), ..Itämeren suomalaiset
itsenäisyytensä aikana" (1896), ..Itämeren
suomalaiset saksalaisen valloituksen aikana 1 159-1229"
(1907), ,,Oulun kaupungin historia" (1905-07),
yleisen historian oppikirja (1915-17. yhdessä
J. Forsmanin, K. G. Hannikaisen, IT. F. Soverin
kanssa).

2. Paavo Eemil V. (s. 1874);
jumaluusoppinut ja pedagogi, edellisen veli, fil. kand.
1896, teol. kand. 1903, teol. lis. 1905; tuli
Helsingin suom. normaalilyseon yliopettajaksi 1905
ja rehtoriksi 1908, nimitettiin Ilmajoen
kirkkoherraksi 1918, ollut edustajana valtiopäivillä
v:sta 1914, valittu eduskunnan puhemieheksi
1918. V. on julkaissut useita teoksia
jumaluusopin ja kasvatusopin alalta: „Der Anfang des
arianischen Streites" (väitöskirja 1904),
„Kas-vatusopin luonnos" (1907), „Kristinusko ja
kehitysoppi" (1908), ..Siveellisyyttä nuorille", I-III
(1909), ..Kristinuskon perustotuudet nuorille"
(1912) (joka aikanaan herätti huomattavan
teologisen väittelyn), ..Filosofian alkeiden oppikirja"
(1915).

Virmajuuri (Valeriana), kasvisuku
Valeriana-crrp-heimossa. Keskikokoisia t. kookkaita
monivuotisia ruohoja, joilla
lehdet ovat vastakkaiset
ja kukat yhdisteräiset,
sijaiten sarjaviuhkoissa t.
mykerömäisissä
kukinnoissa; hedelmässä verhiön
muodostama haiven. Meillä
3 lajia, joista
yleisellä v:lla (V.
offici-nalis) on punertavan
valkoiset kukat
sarjaviuhkoissa ja lehdet
6-13-pari-set. Se kasvaa niityillä,
ojanvarsilla, rannoilla,
lehdoissa y. m. osittain
yleisenä osittain
harvinaisena suurimmassa osassa
Suomea. Juurakosta
valmistetaan paljon käytettyä, hermoja rauhoittavaa
lääkettä. K. L.

Virmo ks. Mynämäki.

Virna (Vicia), hernekukkaisiin kuuluva
kasvisuku; 120 lajia etupäässä pohjoisessa lauhkeassa
vyöhykkeessä. Yleensä matalia t. keskikokoisia,
tav. kärhien avulla kiipeileviä ruohoja, joilla on
tasapariset lehdet, siniset, punaiset t. valkeat,
yksittäin t. tertuissa sijaitsevat kukat ja niissä
alemmat heteet pitemmälle yhtyneet kuin
ylemmät. Meillä 10 lajia, joista yleisimmät ovat
etupäässä niityillä kasvavat h i i r e n-v. 1.
hiiren-herne (V. cracca), jolla on tummansiniset,
pitkäperäisissä, runsaskukkaisissa tertuissa
sijaitsevat kukat, ja a it o-v. (V. sepium), jolla on
vaalean sinipunaiset kukat lyhytperäisissä,



3-5-kukkaisissa tertuissa.
Kumpaakin on meillä,
toistaiseksi vain
koet-teeksi, hyvällä
menestyksellä viljelty
rehukasveina. Joskus on koeteltu
myös karva- 1. r u i
s-v:aa (V. villosa), joka
on korkeakasvuinen,
karvainen laji, jota siellä
täällä on tavattu
pelloissa rikkaruohona;
paikoitellen sen viljelys on
Keski-Euroopassa.
melkoinen. Suurin merkitys
viljelyskasvina on r e h u-

1. e 1 o-v :11a 1. v i k k
e-r i 1 1 ä (V. sutiva), jonka

kukat ovat sinipunaisia, parittain lehtihangoissa
sijaitsevia, lehdet 5-7-parisia, lehdykät niissä
tylppä- t. lanttopäisiä, otakärkisiä.
Karjataloutemme kehittyessä tätä kasvia, joka on jo
ikivanha, Etelä-Euroopasta kotoisin oleva
viljelyskasvi, on meilläkin viime vuosisadan
jälkipuoliskolla alettu suuressa määrin viljellä
karjanrehuksi, tav. sekoituksena kauran kanssa
(vik-kerikaura) ; nykyisin se on varsinkin
Etelä-Suomessa yleinen. Etelä- ja Keski-Euroopassa sen
siemeniäkin käytetään karjalle ja joskus leivässä
jauhon lisänä. V. fabasta ks. Papu; vrt. myös
V i r v i 1 ä. K. L.

Viro (vir. Eestimaa 1. Eesti, aikaisemmin myös
M e ie maa), virolaisten asuma, 1917 ja uudelleen
1918 itsenäiseksi tasavallaksi julistautunut maa
(ks. Virolaiset, historia), käsittää koko
Yironmaan, pohjoisosan Liivinmaata Salisjokea
ja Valkia myöten sekä Pihkovau järven
länsipuolella olevan Pihkovan kuvernementin
luoteiskulman; n. 47,500 km2, n. 1,202,000 as. (arvio
1915), joista n. 455,000 Vironmaalla, n. 710,000
Liivinmaalla ja n. 37,000 Pihkovan
kuvernemen-tissa. Kansallisuudeltaan 1897 oli V:n
asukkaista, Pihkovan kuvernementissa eläviä
lukuunottamatta, virolaisia 90,55 venäläisiä 4,oo ’%,
saksalaisia 3,48 %, ruotsalaisia 0,«5 %,, lättiläisiä
ja liettualaisia 0,äs %, juutalaisia 0,4o %,
puolalaisia 0,2o % ja suomalaisia 0,oa %. Maasta 1905
oli moisioiden hallussa 64,4 % (tästä määrästä
79,i% vaisinaisen aateliston hallussa),
talonpoi-kaismaata 27,j <y0 sekä kruunun, kirkon,
koulujen ja kaupunkien maita 7,9 %. Metsistä, jotka
peittävät korkeintaan 1/’4 pinta-alasta, 1914
kuului 84,4 % moisioille, 13,i o/c, valtiolle, 2,« %
kirkolle ja kaupungeille ja ainoastaan 0,i %
talonpojille. — Varsinainen V. jakautuu
historiallisesti 9 maakuntaan, joista Vironmaalla on 4
(Läänemaa, Harjumaa, Järvamaa ja Virumaa)
ja Liivinmaalla 5 (Saaremaa, Pärnumaa,
Viljandi-niaa, Tartumaa ja Vörumaa). Lisäksi tulee
erikoisena alueena Pihkovan kuvernementissa oleva
setukaisten asuma Setumaa. — V:n luonnosta,
talouselämältä ja historiasta ks. V i r o n m a a,
L i i v i n m a a, Virolaiset. J. G. G-ö.

Virojoki. 1. Miehikkälän ja Virolahden
pitäjien läpi Suomenlahteen laskeva pieni joki. —

2. Virolahden keskuskylä.

Virokannas ilmaantuu runossa Ison sian
tappamisesta Ukon, Ryönikän (= Raunin) ynnä
muitten jumalaiu rinnalla sekä runossa Väinä-

Rehuvirna.

Virmajuuri.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0693.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free