- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1335-1336

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Virokannas - Virolahti, merenlahti - Virolahti (Vederlaks), kunta ja seurakunta - Virolainen kansanrunous

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1335

Virolahti—Virolainen kansanrunous

1336

moisen tuomitsemasta lapsesta ristijäksi eli
kastajaksi kutsutun ulkomaisen ukon kertosanana
määreellä karjalainen. Aikaisemmin sitä on
pidetty edelliseen runoon kuuluvana ja selitetty
jumalan nimeksi. Agricolan mukaan
karjalaisilla oli kauran kaitsijana Virancannos ja
Suomen lappalaisilla mainitaan metsästyksen
jumalana Viron akka. Sana on selitetty
merkitsevän jumalan kuvana palvottua kantoa, jolla
on linnunsadin (virka). Mutta jos V. ou
jälkimäisestä runosta siirtynyt edelliseen, on sitä
pidettävä vanhana iniehennimenä, jota vastaa
Viron ynnä Länsi-Inkerin runoissa tavattava
V i r e 1 e m a s v i r s i t a r k a. K. I\.

Virolahti, n. 10 km pitkä, 2-5 km leveä
merenlahti Virolahden pitäjässä; sen- pohjaan laskee
Virojoki. V:n länsirannalla Pyterlaht i (ks. t.).

Virolahti (ruots. Vederlaks). 1. Kunta,
Viipurin 1., Kymin kihlak.,
Virolalulen-Mieliikkä-län nimismiesp.; kirkolle Haminasta 36 km,
Hur-pun laivalaiturista 4 km, Santaniemen
laivalaiturista 8 km. Pinta-ala 471,o km2, josta viljeltyä
maata (1910) 8,901 ha (siinä luvussa
luonnonniityt 1,083 ha, viljaakasvava kaskimaa 39 ha,
puutarha-ala 13 ha). Manttaalimäärä 34,99,
talonsavuja 831, torpausavuja 56 ja muita
savuja 861 (1907). 8,674 as. (1915); 1,593
ruokakuntaa, joista maanviljelys ■ pääelinkeinona
875:llä, kalastus 30:llä, merenkulku 48:11a,
teollisuus 138:11a (1901). 646 hevosta, 2,956 nautaa
(1914). — Kansakouluja 16 (1918).
Lounais-Karjalan kansanopisto. Harjun maanviljelyskoulu
ja maamieskoulu (molemmissa 2-vuotinen
oppijakso). Säästöpankki. Kunnanlääkäri.
Kunnaneläinlääkäri. Apteekki. — Teollisuuslaitoksia:
Puntin saha (om. A. & M. Kuokka) ; Virojoen,
Reinikkalan, Koskelan, Rikkolan ja Mattilan
myllyt; Harjun, Mattilan, Ylä-Urpalan ja Pajulahden
meijerit; Pyterlahden (ks. t.)
rapakivi-graniittilouhos; Klamilan sadetakkitehdas;
Pitkäpaaden kalansavustuslaitos (talvikautena 1915-16
savustettiin päivittäin n. 100,000 hailia). —
Kotiteollisuudesta mainittakoon kehittynyt ja laajalle
levinnyt suksiteoliisuus, sekä varsinkin entisiltä
ajoilta huomattava ryijyjen kudonta; vene- ja
laivarakennusta saarissa ja rantakylissä. —
Suurta ammattikalastusta harjoittavat ensi
sijassa Pitkäpaaden, Paation, Martinsaaren ja
Mustamaan saaristolaiset, sekä Sydänkylän,
Eerikkälän, Hanskin, Kiiskilahden ja Orslahden
mannerkylien asukkaat; tärkeimmistä
talvikalas-tuspaikoista mainittakoon Kiuskerit ja Huovari
(molemmat asumattomia). — V:n kauppalaivasto
käsitti 1913 13 purjealusta (ylit. 837 rek.-ton.
netto). — Vanhoja kartanoita: Harju, Pajulahti,
Ylä-Urpala, Ala-Urpala, Pyterlahti, Hailila,
Tii-likkala ja Mattila. — 2. Seurakunta,
hallituksen pitäjä, Savonlinnan hiippak., Haminan
rovastik.; vanhin tiedetty seurakunta Viipurin ja
Porvoon välisellä rannikolla, mainitaan
kirkkopitäjänä (nimillä „Virilax" ja „Virolax") 1370:
jo sitä ennen mainitaan 1336 V:n („Wyrlax")
kauppapaikka ja „civitas". V:n nimen arvellaan
johtuneen virolaisten vilkkaasta, keskiajalla V:lle
suuntautuneesta kaupasta. Kirkko puusta, rak.
1766, viimeksi korj. 1914. L. H-rtcn.

Virolainen kansanrunous. V. k. on vasta
myöhään tullut tunnetuksi. Henrik Lättiläisen
kronikassa kyllä kosketellaan kansan tapoja, tai-

kuutta ja uskomuksia, mutta sitten kuluu taas
useita vuosisatoja ilman mitään tietoja.
1680-luvulla J. W. Boecler julkaisi kirjasen
virolaisten taikuudesta ja tavoista. V. 1778 tuli 8
ensimäistä runoa saks. käännöksenä julkisuuteen
Ilerderin (ks. t.) teoksessa „Stimmen der Volker
in Liedern". Ne oli julkaisijalle lähettänyt
A. W. Hupel (ks. t.). Vv. 1780-1815 Ch. H.
v. Schlegel (ks. t.) kirjoitti muistiin ja keräytti
satuja, runoja, lauluja ja sananlaskuja, joista
sitten julkaisi „Der Teutsche Merkur"issa ja
matkamuistelmissaan „Reisen in inehreren russische
Guvernements" m. m. 150 runoa. 1800-luvun
alkupuoliskon huomattavimmat kansanrunouden
kerääjät ja keräyttäjät ovat J. H. Rosenplänter (ks. t.),
joka myös niitä julkaisi aikakauskirjassaan
„Bei-träge zur genauern Kenntniss der ehstnischen
Sprache" (-1813-32) ja A. F. J. Knupffer (ks. t.).
jonka kokoelma käsittää 517 runoa. V. 1838
perustetun „Gelehrte Estnische Gesellschaft"in
miehistä ovat etevimmät kansanrunouden kerääjät
Fr. R. Fählmann ja G. H. Schudlöffel (ks. n.),
Tallinnan ,,Estländische Literarisclie
Gesell-schaft"in perustajista (1842) F. J. Wiedemann
ja A. II. Neus (ks. n.), jonka kokoelma käsitti
1,300 runoa, sekä Fr. R. Kreutzwald (ks. t.).
Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin luoja, jonka
kokoelma sisälsi n. 600 runoa ja joukon satuja
V :sta 1871 alkaen johti J. Hurt (ks. t.) „Eesti
Kirjameeste Selts"issä v. k:n keräystä, ja kun se
lakkautettiin, alkoi hän 1888 yksityisen
keräyksen. Hurtin toimesta karttui kokoelma, joka
sisältää n. 1,000 kerääjän muistiinpanot, n. 207,000
numeroa kansanrunoutta, niistä vanhoja runoja
45,000, satuja ja tarinoita n. 10,000, sananlaskuja
n. 52,000, arvoituksia n. 40,000, taikoja y. m.
n. 60,000. Muista kokoelmista mainittakoon
M. YVesken (ks. t.) m. m. 1,713 runoa ja etenkin
M. J. Eisenin (ks. t.) kokoelma, joka käsittää
60,000 kirjoitettua sivua eri lajeja v:ta k:ta.
niistä runoja toistakymmentä tuhatta, ja A. R.
Niemen (ks. t.) n. 500 runoa sekä tällä
vuosisadalla m. m. Simmin ja Hahon kokoelma.
Kaikkiaan nousee v:n k:n numeromäärä n. 300,000.
johon tulee lisäksi suuri joukko sävelmiä
fouo-grammeina. Tästä suuresta toisiutomäärästä
huolimatta tuskin voi väittää Virossa säilyneen niin
rikkaita kansanrunousaarteita kuin suomalaisten
keskuudessa, sillä Viron toisinnoista on huomat
tava, että samoista kylistä, vieläpä samalta
laulajalta usea toisinto on kirjoitettu miltei samassa
muodossa monet kerrat, joten lukumäärä ei vielä
todista itse ainesten rikkautta. Ehkäpä
tärkeimpänä osana kokoelmista ovat ne n. 60.000
toisintoa, jotka on esitetty n. s. vanhalla runomitalla.

Sisällöltään runot ovat kosio- ja häärunoja,
runsaasti kertovaisia. pila- ja pilkkarunoja,
lyyrillisiä ja leikkilauluja, balladeja ja
pyhimys-runoja, mutta Suomeen verraten niukasti ja
runollisessa suhteessakin köyhempiä loitsuja.
Verraten vähän 011 säilynyt tarunomaisia runoja.
Etenkin herrnhutilaisuus kuoletti 1700-luvulla
suuren osan v:ta k:ta. Etevimmät laulajat
olivat Epp Vasar, joka lauloi 700 runoa,
n. 15,000 säettä, setukaisnainen Miku Ode 20,720
säettä ja Purtsi Rööt n. 6.000 säettä. Laulajia
ovat miltei yksinomaan naiset. Pisimmät ovat
runotoisinnot Setumaalla. Tutkimus on päässyt
selville siitä, että runot ovat yleensä levinneet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0694.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free