- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1357-1358

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viron kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1353

Viron kieli ja kirjallisuus

1354

jalan. Eron jyrkkyyttä vähentävät kuitenkin
useat välittävät murteet.

Etelävirossa voi osoittaa useita eri
alamurteita, joista erittäin huomattakoon setukaisten,
Vörun ja Viljannin murteet.

Pohjoisvirolaiset murteet on ollut
tapana jakaa seuraaviin alaryhmiin, joiden
rajoja ei ole tarkemmin osoitettu ja joiden
eroa-raisuudetkin vielä enimmäkseen ovat
yksityiskohtaisesti selvittämättä: 1. itämurre, johon
kuuluu Virumaan itäosa ja kirjava Narvan murre,
2. keskimurre, johon kuuluu Virumaan
länsiosa, Järvamaa, suurin osa Harjumaata ja
Pärnun maakunnasta ainakin koillisosa, Viljannin
ja Tarton maakuntain pohjoisosa, 3.
länsimurre, johon kuuluu Läänemaan (saks. Wiek),
luoteisen Harjumaan ja saarien (Saarenmaan,
Muhun, Hiidenmaan ja Wormsin) kielimuodot
sekä Pärnunmaan länsiosa.

Itämurteen piirissä on mielenkiintoisin
Alutagusen murre, johon kuuluu pitkältä Virumaan
itäistä rannikkoa. Tässä murteessa on melkoinen
määrä suomalaisia piirteitä. Sen
tärkeimmät erikoisuudet ovat seuraavat: 1. k, t, p (myös
G, D, b) sellaisissa muodoissa kuin vaka, lepä,
koti = vakkä, leppä, kot’tl (vain osassa aluetta),

— 2. yi, yr yhtymissä on y kehittynyt
samoinkuin suomessa: kaula, seula, nauris, naurama
j,. n. e. — 3. Suomen kahdennetun 7777 :n
vastineena 1 :sen ja 2:sen tavun rajalla on r)rj
(muussa virossa r]G ja rjg). — 4. Translatiivin
loppuna st, myös s: mehest, raskest, mieheksi,
raskaaksi. — 5. ö puuttuu ja sen asemessa on
e, o, niinkuin suomessa: kone puhe, oige, terv(a),
ehta ehtoo -kone, öige, törv, öhta (ölitu);
meidän takavokaalisten sanojemme ie:tä vastaa e;
esim. v&ras. — 6. Tavataan diftongit ai, di, oi:
laiv, päiv, poig = laev, päev, poeg. — 7.
Sananloppuiset o ja m ovat pysyneet erillään
toisistaan, niinkuin suomessa. — 8. Ei ole
palataa-listuneita (muljeerattuja) konsonantteja: sant,
kott, korts, selg j. n. e., ei safit, kof, kör’ts,
sel’G, ä/ff. — 9. st:n heikkona vastineena ss
(kenties vatjalaisuus) : lassa, kissa alasta, kista
’laskea’, ’kiskoa’. — 10. Pitkiä vokaaleja sanan
1 :tä tavua edempänä (paikoin) : part. runä,
tolmu; illat, sauna, säni tai (je, ie loppuna)
kohta je, palumaifj)e. — 11. Loppuheitto sellaisissa
muodoissa kuin tul, pan < tuli, pani. —
12. t-loppuinen diftongi sivupainollisessa tavussa
säilynyt: varblaine, erulaine, kärbliiine - varblane,
örilane, kärblane. Paikoin tavataan vielä
seuraavia suomalaisia muodostuksia: 13. yks. 3:nnessa
pers:ssa: anna, istii, tule, paranuä, kolise. —
14. Konditsionaalissa isi: saisin, söisin, tulisin,
annasin (sisempänä maassa saiksin, söiksin,
tnliksin). — 15. Imperatiivissa tyyppi anDagä.

— 16. Pass. prees:ssä: annenä, oieDä, tulDä
j. n. e. — 17. Virolle ominaiset
kvantiteettivaih-telut tasoittuneet. — Tässä murteessa on myös
runsaasti suomalaisia (inkeriläisiä) lainoja; esim.
iin ääni (heal, hääl), liäk (hakk), lahjaD
(vei-med), peT)T)er (hand meri), tiiiin (vaga), miik
(keeletu), kogonaine (terve), mittama (möötma),
pilama (rikkuma) j. n. e.

Keskimurteen laajalla alueella on
hyvinkin huomattavia eroavaisuuksia. Varsinkin on
huomattava sen kaakkoisosassa puhuttu K o d
a-veren murre. Tämän murteen luonteen-

omaisimmat uudennukset ovat
pohjoisvirolai-sia, mutta vanhan alkusuomalaisen
äännekan-nan säilyttämisessä murre on useissa kohdin
eteläviron kannalla. Kodaveren murteen omat
erikoispiirteet ovat seuraavat. 1. D:n (< t:n)
vastineena heikossa asteessa on D: tö Des todeksi,
veDes vedeksi. — 2. st > ss, s s, s: mussa
mustaa, mussäD, aevassamä, nais naista. — 3. h
kadonnut u- ja «-loppuisen diftongin jäljestä:
javämä jauhaa, levi B löyhyy (tnyös
koillis-virossa). — 4. ht > st pääpainollisen tavun
jälkeen: vistlemä, köst vatsa (kohtu), toster
-vihtlemä, koht, tohter. — 5. ö, o, e esiintyvät
heikossa asteessa diftongeina ua, iiii, iä: gen. luamu,
siiävä syödä, siäneD sienet. — 6. a>ä
edempänä sanassa, jos e t. i on ollut edellisessä
tavussa: tahenemä, vikkattittä j. n. e. — 7.
Käytetään sellaisia pass. preesensin muotoja kuin
parunDatse, vemmelDätsc (muuallakin). — 8.
u > o painottomassa tavussa määräehdoin:
rik-kön, suGölane. — 9. svarabhakti-vokaali
kehittynyt vahvassa asteessa h :n ja soinnillisen
konsonantin välille: ihina hihnaa, pöhoja pohjaa, rahava
kansan (rahvaan). — 10. Kieltosanan preesensissä
ja imperfektissä on täydellinen taivutus
säilynyt: en, et, eB. emä, että, eväD; esin, esiV, es,
esimä, esittä, esi D.

Länsimurteen erikoispiirteistä
huomautettakoon seuraavia. 1. Sanan alussa ei
esiinny kahta konsonanttia (samoin on laita
Viljannin murteessa) : läs’ = klaas lasi, räv =
kraav oja, latsi D - plalsid, rouä = proua, rahvimä
= trahvima rangaista. 2. k, t, p, s esiintyvät
määräehdoin vahventuneina, niinkuin etelävirossa
kaikki konsonantit: kippS - kibe, söttä =södä,
makkä ’magan’. — 3. Alkusuomen tr, pr, pl, kl
yhtymistä on, jos sananloppuinen konsonantti on
kadonnut, tullut joko tr, pr, pl, kl (r ja l
sonant-teina) Läänemaalla tai t ter, p per, p pel, kkel
Pärnun murteessa, esim. atr, tetr, söpr, kapi,
vikl, t. at ter, tetter, söpper, kappel, vikkel-,
heikossa asteessa odotuksenmukaisesti Dr, Br, Bl, Gl

— 4. D:n (<<:n) vastineena heikossa asteessa
on j myös h:n jäljessä; esim. nähjä, tehjä nähdä,
tehdä; murt. lcoeliäD, huhö-n < *kohöat, *huhöon.

— 5. ly on etuvokaalin edellä kehittynyt l’l:ksi
(?/:ksi), epäilemättä ly. n välityksellä: seVläD,
jäVleD. kiiVlen. — 6. o:n (ö:n) ja ö:n, o:n edestä
on v sanan alusta kadonnut: ok < vok rukki,
olamä < völamä virrata, juosta, ö vyö. — 7. Sanan
sisässä v on t:n ja labiaalivokaalin edestä
kadonnut : sui suvi, väi vävy, pöli sukupolvi, järi. Sanan
loppuun joutunut v on vokaalin jäljestä
kadonnut, konsonantin jäljessä muuttunut «:ksi; esim.
lae = laev, päe = päev, palä < paläv, laDu = laDu
<^latv, karu. < karv j. n. e. Kahden a:n väliltä
on v kadonnut ind. prees. mon. 3:nnen pers.
muodoista; esim. seizaD seisovat, tappaD
tappavat, samoin eläD elävät, luontokappaleet. Muuten
tavataan säilyneen v.a asemesta alueittain (esim.
Vigalan murt.) B: köBä, kiBi, päBäD päivät
j. n. e. — 8. Sellaiset synkopemuodot kuin vets?
vedetään, kii.nnetse kylmetään j. n. e., joita on
Läänemaalla, lienevät yhteisiä useiden muiden
virolaismurteiden kanssa, koskapa niitä tavataan
Kodaveressä asti idässä.

Vierasten kielten vaikutus viroon
on ollut melkoinen.

Alkusuomalaisen ajan jälkeen on viro saanut

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0707.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free