- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1359-1360

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viron kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1353

Viron kieli ja kirjallisuus

1354

vaikutusta ensiksi lättiläiseltä taholta.
Tämä vaikutus ei kuitenkaan ole ollut niin
runsas kuin pitkäaikaisesta naapuruudesta päättäen
luulisi. Lättiläiset ovat sitäpaitsi olleet samalla
sivistyskannalla kuin virolaiset, joten virolaisilla
ei ole ollut heiltä suuresti oppimista. —
Etupäässä etelävirolaisten välityksellä on
alkusuomalaisen ajan lopulta jatkunut slaavilainen
(venäläinen) vaikutus aina meidän päiviimme
asti. — 1200-luvulta lähtien alkoi saksa la
i-•l e n vaikutus, nimenomaan alasaksalainen. Sen
mukana on kieleen tullut tuhansittain uusia
sanoja sivistyselämän eri aloilta. Meidän
päivinämme on kirjallista tietä tullut kieleen myös
joukko yläsaksalaisia sanoja. — Alasaksalaista
vaikutusta vanhempi ja samanaikainen on
skandinaavinen, myöhemmin tanskalainen
ja varsinkin ruotsalainen vaikutus, joka
on kohdistunut etupäässä saarten ja rannikon
murteeseen. Kun Viron rannikon
ruotsalaismur-teet myös ovat olleet huomattavan alasaksalaisen
vaikutuksen alaisina, ei aina voi ratkaista,
milloin jokin viron germ. laina on saatu ruotsista,
milloin alasaksasta. — Jonkun verran on viro
lainannut myös suomesta. Suomalaiset
lainat on saatu joko Inkerin suomalaismurteista tai
on niitä tullut meriliikenteen mukana, varsinkin
Suursaaren kohdalta. Huomattava on 1800-luvun
lopulta lähtien kirjallista tietä lainattujen
suomalaisten sanain runsaus. — Muutamia lainoja on
viroon tullut vielä Inkerissä asuvien
vatjalaisten kielestä; nykyisin ovat asutussuhteet
kuitenkin sellaiset, ettei tästä lähteestä enää
lainoja tule. — Huolimatta lainasanojen
melkoisesta runsaudesta — viron kirjakieleen on niitä
jäänyt paljon enemmän kuin suomen — on viron
kieli kuitenkin sanastollisesti hyvin samanlaista
kuin suomi. Oikeastaan useimmat lainoistakin
ovat samannäköisiä, kun viroon on tullut enimmät
lainat alasaksasta, suomeen taas alasaksalle
verraten läheisestä ruotsista (huomattava määrä
alasaksalaisiakin sanoja ruotsin välityksellä).

Viron kirjakieli syntyi 1500-luvun
puolivälissä, suunnilleen samaan aikaan kuin
suomenkin. 1500-luvulla ilmestyneet vironkieliset
teokset ovat kuitenkin kaikki hävinneet. Viron
tunnetun kirjakielen kehityshistoria alkaa niin
ollen vasta 1600-luvulta. Etelämurteiden
huomattavan suuri eroavaisuus pohjoisista sai aikaan
sen, että aluksi syntyi kaksi kirjakieltä:
poh-jois- ja etelävirolainen. Jälkimäinen, Tarton
seudun murteeseen nojautuva, on vieläkin
kirkkokielenä osassa etelävirolaista kielialuetta,
muutamissa Kaakkois-Viron pitäjissä (m. m. Uusi
testamentti ja virsikirja ovat etelämurteisina
käytännössä), mutta se on melkein kokonaan
syrjäytynyt muusta kirjallisuudesta ja
väistynee pian kirkolliseltakin alalta.
Pohjoisvirolai-nen kirjakieli nojautui alussa nimenomaan
Tallinnan ja sen ympäristön kieleen. Viime
vuosisadalla se lopullisesti vakiintui useimmissa
piirteissään keskimurteen (-murteiden) mukaiseksi.
Sen huomattavimmat merkintäerikoisuudet ovat
seuraavat: 1. g, d, b G:n, £>:n ja B:n merkkeinä;
2. k, t, p osoittavat soinnillisen äänteen jäljessä
joko puolipitkiä (pitkiä) tai kahdennettuja
konsonantteja; esim. saak, akna, palle, vaka (- vakka)
j. n. e.; 3. n lyhyen ja puolipitkän fj-äänteen
merkkinä G:n ja fc:n edellä: tang = lai]G, tangu

= far/gu, rä/ik = rärjk; 4. pitkiä vokaaleja
osoitetaan kirjoittamalla vokaalimerkki kahdesti: saak
saalis, pääimä, jooma, töömees, siit j. n. e.; 5.
ii-äänteen merkkinä käytetään saksalaista ii:tä;
6. takaisen e-äänteen merkkinä käytetään ö:ta
(kaaripäällistä o:ta); 7. usein on h merkitty
sanan alkuun, vaikkei sitä äännetä (perintöä
vanhasta kirjakielestä) ; 8. siirtymä-äänne i jätetään
aina osoittamatta; esim. lxiii, gen. Tiina — nm
nuijä; 9. muljeerausta ei merkitä; 10. eri
pituusasteet jätetään enimmäkseen osoittamatta.

Kun virolaisten sivistyneistö aina 1900-luvun
alkuun asti enimmäkseen on ollut saksankielistä,
huonosti viroa osaavaa, on siitä ollut
seurauksena viron kirjakielen, erittäinkin sen vanhan
kirjakielen suuri saksanvoittoisuus.
M. m. artikkelit iiks ja see, se, saksalainen
sanan-järjestys j. n. e.

Oikeinkirjoitus pysyi saksanmallisena
aina 1800-luvulle asti. Sen erikoisuuksista
mainittakoon kirjaimet c (ck), q, x, z (ta); cb = <i
t. e, y – i t. I; ö:ta merkittiin o:lla, e:llä, ö:llä.
oe:llä, öi:ta oi:llä, Oi/:llä, öi/:llä, öi:llä, ei:llä.
e«:lla (cm myös = öi) ; vokaalin pituutta
osoitettiin alkuaikoina usein h :11a, esim. nohr = nör’:
G, D. B merkittiin </:llä, d:llä, b:llä (alussa
myös /e :11a, <:llä, t7i :11a, p:llä), sen lisäksi vielä
gk :11a, dt:llä. Vähitellen vakiintui sellainen tapa,
että avoimen painollisen tavun vokaalin lyhyyttä
osoitettiin seuraavan tavun alkukonsonantin
tahdistamisella: hobbone = hobone, innimenne =
ini-mene; painollisen avoimen tavun pitkä vokaali
merkittiin yhdellä merkillä, seuraavan tavun
alkukonsonantti samoin; suljetun tavun pitkä
vokaali merkittiin kahdella vokaalimerkillä.
Tällaisesta menettelystä oli m. m. se haitta, ettei
voitu kirjoituksella erottaa toisistaan sellaisia
sanoja kuin vanutama ja vannutama, paras ja
parras. — Viron oikeinkirjoituksen
uudistajista 1800-luvulla on ennen muita mainittava
O. W. Masing (ks. t.), ö-inerkin käytäntöönottaja.
ja Edvard Ahreus (ks. t.), suomenmukaisen
oikeinkirjoituksen puolustaja. — Osoitukseksi
oikeinkirjoituksen kehityksestä viimeisten 200
vuoden kuluessa otettakoon tähän näyte v:n 1739
Raamatusta: Ja wata, seiil olli iiks innimenne.
selle kässi olli arrakuinud; ja nemmad kussisid
temmalt, ja iitlesid: Kas suiinib
hingamisse-päiwil tervveks tehha? et nemmad \voiksid temma
peäle kaebada. Agga temma iitles nende \vasto:
Missuggune innimenne on teie seast, kenned on
iiks lammas, ja kui se hingamisse-pä\val auko
langeb, eks ta sest kinni ei hakka ja \välja ei
tomtna? Kui paljo iillem on niittd innimenne kui
lammas? Nykyisen oikeinkirjoituksen mukaisesti
(kieltä muuten korjaamatta) : Ja \vaata, seal oli
iiks inimene, selle käsi oli ärakuinud; ja nemad
kiisisid temaJt, ja iitlesid: Kas siinnib
hingamise-päivil terveks telia ? et nemad vöiksid tema peale
kaebada. Aga tema iitles nende vasto: Missugune
inimene on teie seast. kenel on iiks lammas, ja
kui se hingamise-pääval auko langeb. eks ta sest
kinni ei hakka ja väljä ei tömma? Kui paljo
iilem on niiiid inimene kui lammas?

Muutenkin viron kirjakieli on 1800-luvulla
huomattavasti edistynyt. Oikeakielisyysharrast.uk
set ovat varsinkin 1800-luvun loppupuolella
kulkeneet puristiseen suuntaan. Räikeimpiä
saksalaisuuksia on ruvettu karttamaan, virolaisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/0708.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free