Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogelweide ... - Vogulien mytologia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1425
Vogelvveide—Vogulien mytologia
1426
Vogelweide ks. W a 11 h e r von der
Vogelvveide.
Vogel von Falckenstein Ifögztl f on
falkan-släinj, Ernst Friedrich Eduard
(1797-1885), preussil. kenraali; meni 1813
vapaaehtoisena sotapalvelukseen. Tanskan sodassa 1864 V.
oli ensin kenraali Wrangelin esikuntapäällikkönä,
sittemmin Pohjois-Jyllannin kuvernöörinä. V:n
1866 sodassa hän miehitti Hannoverin ja
taisteli sitten Mainin armeian päällikkönä
etelä-saksalaisia vastaan. Kesällä 1870 hän
määrättiin Saksan rannikkoalueiden
kenraalikuvernööriksi.
Vogler Ifö-], Georg Joseph (1749-1814),
saks. säveltäjä, katol. pappi, perusti Mannheimiin
musiikkikoulun itse kehittelemänsä teoreettisen
järjestelöiän pohjalle. Toimi 1786-99 Tukholmassa
hovimusiikinjohta jana, saaden lähtiessään
runsaan eläkkeen. Esiintyi eri Euroopan maissa
urkutaiturina esittäen uudistusehdotuksiaan
urku-rakenteen alalla. Nämä tarkoittivat mikstuurien,
fasadipillien sekä monimutkaisen
traktuuri-koneiston poistamista; 16-jalkaiset äänikerrat
hän korvasi 8- ja 5 Vs-jalkaisten
kombinatsioni-sävelillä. Lontoossa, Tukholmassa .y. m. hänen
tehtäväkseen uskottiin urkujen muuttaminen
tämän ,,yksinkertaistetun" järjestelmän
mukaiseksi. V. 1807 V. tuli hovikapellimestariksi
Darmstadtiin ja perusti sinnekin „sävelkoulun",
jossa hänen oppilainaan olivat m. m. Weber ja
Meyerbeer. Opettajana hän syrjäytti
monenlaiset vanhentuneet sääntöilyt. V:n lukuisat
oopperat eivät saavuttaneet menestystä. Sitävastoin
hänen kirkkosävellyksensä olivat aikoinaan
suuresti suositut. Nykyisin niitä tuskin enään
esitetään, paitsi Suomessa adventtina tavaksi
tullutta ,,Hosianna"-laulua. V. sävelsi myös paljon
soitinsävellyksiä (sinfonioja y. m.) ja julkaisi
useita teoksia laulu- ja teoriaopetuksen alalta,
osittain ruotsin kielellä. I. K.
Vogorides, Alexander 1. Aleko P a s a
(s. 1825), turk. hallitusmies, syntyisin vanhasta
kristitystä bulgaarialaisesta perheestä; toimi
jonkun aikaa lähettiläänä Wienissä, mutta kun
häntä syytettiin Turkin valtion etujen
loukkaamisesta, lähti hän 1877 vapaaehtoiseen
maanpakoon. V. 1879 sulttaani määräsi hänet
Itä-Rumeelian kenraalikuvernööriksi. Hänen aseinansa
oli vaikea, sillä oli mahdotonta samalla kertaa
tyydyttää sulttaanin ja bulgaarialaisten
vaatimuksia. Kun hänen virka-aikansa 1884 meni
umpeen, ei häntä valittu uudestaan.
Vogt ff-]. 1. Lorenz Jukl V. (1825-1901),
norj. tullivirkamies ja historioitsija; 1873-79
suurkäräjäin jäsenenä; teoksia: „Friliandelens
fremgang og sejr i Storbritannien og Irland"
(1864), joka osaltansa vaikutti vapaakauppaopin
leviämiseen Skandinaavian maissa, ,,Den norske
arbeiders beskatning og forbrug" (1877), „Dublin
som norsk by" (1896).
2. Nils V. (s. 1859), sanomalehtimies-; tuli
1892 vanhoillisen „Morgenbladet" lehden
toimitussihteeriksi ja oli 1894-1913 sen päätoimittajana
kehittäen lehtensä uudenaikaiselle kannalle.
3. Paul Benjamin V. (s. 1863), politikko
ja diplomaatti, edellisen veli, toimi alussa
sanomalehtialalla, m. m. ,,Morgenbladet" lehden
valtiollisena toimittajana 1898-99, ja senjälkeen
asianajajana lvristiaaniassa. V. 1903 V. astui Hagerup-
Ibsenin sekaministeristöön tullen seur. v.
Tukholmassa olevan valtioneuvoston osaston
jäseneksi; oli senjälkeen kauppadepartementin
päällikkönä v :een 1905. Hän otti osaa Karlstadin
neuvotteluihin ja oli 1906-10 Norjan ensimäisenä
lähettiläänä Tukholmassa; 1907-09 norj.-ruots.
poronlaidunkomissionin jäsenenä; v:sta 1910
lähettiläänä Lontoossa.
Vogt Jföht], Karl (1817-95), saks.
luonnontutkija, tuli 1847 eläintieteen professoriksi
Gies-seniin, valittiin sieltä seur. v. jäseneksi Frank
furtin ,,esiparlameuttiin" ja sen jälkeen
kansalliskokoukseen, joissa hän oli äärimäisen
vasemmiston huomattavimpia johtajia. Kansalliskokouksen
mukana V. seurasi myös Stuttgartiin, missä hän
tuli „Reichsregentschaft"-hallituksen jäseneksi.
Vallankumousyrityksen tultua kukistetuksi V.
erotettiin professorinvirastaan ja pakeni
Sveitsiin, missä hän 1852 tuli geologian ja sittemmin
myös eläintieteen professoriksi Geneveen. Myös
täällä V. otti osaa valtiolliseen elämään, ollen
m. m. pitkät ajat kansallisneuvoston ja
kanttoni-neuvoston jäsenenä. — V. julkaisi eläintieteen ja
paleontologian alalta suuren joukon tieteellisiä ja
kansantajuisia teoksia. Huomattavimmista
mainittakoon 1 ja suuri osa 2:ta osaa Agassikin
toimittamaa teosta „Histoire naturelle des poissons
d’eau douce" (1839-45), „Untersuchungen tiber die
Entwickelungsgeschiclite der Geburtshelferkröte"
(1842), „Die Säugetiere in Wort und Bild" (1883)
sekä paljon käytetyt oppikirjat ,,Lehrbucli der
Geologie und Petrefaktenkunde" (1846, 4:s pain.
1879) ja ,,Lehrbuch der praktischen vergleichenden
Anatomie" (1885-94, yhdessä E. Yungin kanssa).
V. tuli myös tunnetuksi yhtenä Dar\vinin oppien
ensi maisista kannattajista ja innokkaimmista
levittäjistä.
Vogulien mytologia. Vogulit, joiden
keskuuteen kristinoppia varsinaisesti on levitetty
v:n 1700 paikoilta alkaen, ovat kaikki kastettuja,
mutta virallisen kreikkalaiskatolisen kirkkonsa
opeista he eivät suuria tiedä. Pakanuus on
vogulien uskonnollisissa katsomuksissa ja menoissa
yhä pohjimaisena, vaikka myös kristillisyys
pääasiallisesti venäläisen kansanuskon edustamassa
muodossa on varsinkin etelässä niihin suuresti
vaikuttanut.
V. m. on suurin piirtein samaa kuin
ostjaak-kien, jonka selittävät näiden kansain läheinen
sukulaisuus, välitön naapuruus, yhtäläiset
elintavat ja yhteiset, vieraita vaikutteita myöten
samanlaiset historialliset vaiheet.
Tärkeimpiä vogulien palvottavia ovat lukuisat
maanpäälliset haltiat. Ne ovat
paikallisia siten, että niiden asuinsijaksi
käsitetään joku tietty paikka voguli- t.
ostjaakki-rnailla, johon niiden nimityskin useimmiten
viittaa; niiden palvontapiirinä taas voi olla
yksityinen perhe, suku tai kyläkunta, mutta paljoa
laajempikin alue; eräitä palvotaan osittain myös
ostjaakkialueella. Haltiain asuntopaikka on
ympäristöstään huomattavasti eroava, mutta
tarkemmin rajoittamaton alue (rantatörmä, tiheä
metsikkö, Uralin huippu j. n. e.). Se on pyhä
m a a, jossa puita ei saa kaataa (paitsi
uhritar-koitukseen), ei marjoja poimia, ei riistaa ampua;
jouten liikkumistakin on vältettävä; naiset eivät
kaikkiin saa mennä lainkaan. Jos myös
lähivesi kuuluu pyhän maan piiriin, on se kohta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
