Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1431
1431 Vogulin kieli ja kirjallisuus 1432
1435
sista, mutta hänen keräelmiinsä perustuvat Päl
llunfalvyn „Egy vogul monda" („Eräs
voguli-lamen taru", Uj Magyar Muzeum, 1859) ja laaja
„A vogul föld es nöp" („Vogulien maa ja kansa",
i864) ; kumpikin sisältävät kieliopin luonnoksen,
edellinen myös lyhyen sanaston. Hunfalvy on
julkaissut vielä „A kondai vogul nyelv a Popov
G. fordltasänak alapjän" („Kondan vogulien
kieli G. Popovin käännöksen perusteella") ja
„A kondai vogul nyelv (Mark evangeliuma)"
(„Kondan vogulien kieli [Markuksen [-evankeliumi]"-] {+evanke-
liumi]"+} 1872, Nyelvt. Közl. IX ja X), joissa
paitsi tekstiä, vogulinkielistä Matteuksen ja
Markuksen evankeliumin käännöstä, niinikään
on kieliopin luonnos sekä sanasto.
Käänteentekeväksi v. k:n tutkimuksessa tuli Munkäcsin matka.
Hänen lukuisista v. k:tä koskevista
julkaisuistaan mainittakoon: „A vogul nyelvjäräsok sz<>
ragozäsa" („Vogulin murteiden sanantaivutus",
1887-94), joka sisältää lyhyet deskriptiiviset
kieliopit kuudesta v. k:n murteesta; ,,Adalekok
a szamoj6d-ugor nyelvhasonlltäshoz" (,,Lisiä
samojedilais-ugrilaiseen kielenvertailuun", 1893,
Nyelvt. Közl. XXIII), „A magyar nepies haläszat
miinyelve" („Unkarilaisen kansanomaisen
kalastuksen terminologia", 1893), „A magyar
magän-hangzök törtenetöhez" (,,Lisiä unkarin vokaalien
historiaan", 1895, Nyelvt. Közl. XXV). Muita
v. k:tä käsitteleviä teoksia mainittakoon:
N. Anderson, ,,Wandlungen der anlautenden
dentalen Spirans im Ostjakisehen" (1893), ödön
Beke, ,,A vogul hatärozök" („Vogulin adverbit",
1905, Nyelvt. Közl. XXXV), sama, ,,Ragtalan
hatärozök a vogulban" („Suffiksittomat adverbit
vogulissa", 1907, Nyelvt. Közl. XXXVII);
D. Fokos, „A vogul-osztjäk tärgyas igeragozäsröl"
(„Vogulilais-ost jaakkilaisesta
objektikonjugatsio-nista", 1911, Nyelvt. Közl. XL); Zoltän Gombocz,
„A vogul nyelv idegen elemei" („Vogulin kielen
vieraat ainekset", 1898, Nyelvt. Közl. XXVIII),
sama, „Adalekok az obi-ugor nyelvek
szököszle-tönek eredetöliez" („Lisiä Obin-ugrilaisten kielten
sanavaraston alkuperään", 1902, Nyelvt. Közl.
XXXII), sama, „A magyar o-hangok
törtönetö-hez" („Lisiä unkarin a-äänteiden historiaan",
1909, Nyelvt. Közl. XXXIX); Oliver Haziy,
,,A vogul nyelvjäräsok elsö szötagbeli m
tgän-hangzOi qualitativ szempontbfil" (..Vogulin
riur-teiden ensi tavun vokaalit kvalitatiiviselta
kannalta", 1907) ; A. Kannisto, „Zur vvoguliscuen
lautgesehichte" (1907, Finn.-ugr. Forsch. VII),
sama, „Beiträge zur kenntnis der wogulisehen
folklore und dialektenkunde" (190J, Finn.-ugr.
Forsch. VIII), sama, ,,Ein wörterverzeichnis eines
ausgestorbenen wogulischen dialektes in den
papieren M. A. Castr£ns" (1914, Suom.-ugr.
seuran aikak. XXX) ; M. Ivertösz, „Cber den
fin-nisch-ugrischen Dual" (1914, Keleti Szemle XIV),
sama, „Zur ugrischen \Yortfolge" (sain. paik.) ;
Ferencz Kräuter, „A v tövu ig6k" („v-vartaloiset
verbit", 1913, Nyelvt. Közl. XLII); H. Paasonen,
„t’ber die tiirkisclien lehnwörter im
ostjakisehen" (1902, Finn.-ugr. Forsch. II) ; Vilmos
Polay, .,A vogul infinitivus hasznälata tekintettel
a magyarra" („Vogulin infinitiivin käyttö
unkariin verrattuna", 1905, Nyelvt. Közl. XXXV) ;
Zsigmond Simonyi, ,,Az ugor möd-alakok"
(,,Ugrilaiset modusmuodot", 1877, Nyelvt. Közl. XIII) ;
Dezsö Szabö, „A vogul sz6k£pz6s" („Vogulin kie-
len sanainjohto", 1894, Nyelvt. Közl. XXXIV) ;
Möricz Szilasi, „Vogul szfijegyzek" („Vogulilainen
sanaluettelo", 1895, Nyelvt. Közl. XXV), sama,
,,N6vsz6i összetetelek a vogulban"
(„Nomini-yhdyssanat vogulissa", 1896, Nyelvt. Közl. XXVI) ;
Zoltän Tröcsänyi, ,,Vogul szöjegvz£k"
(„Voguli-lainen sanaluettelo", 1909, Nyelvt."Közl. XXXIX).
2. Kirjallisuus. Omakielistä, kansan
itsensä luettavaksi tarkoitettua kirjallisuutta
voguleilla ei ole kuin nimeksi. 19:nnen vuosis.
alkupuolella käänsivät eräät Kondan ja Pelymkan
vogulien alueella toimivat venäläiset papit vogu
liksi joukon hengellisiä kirjoja, niink.
evankeliumit, psaltarit, raamatunhistorian,
katekismuksen, eräitä rukouksia y. m.; mutta näistä on
painettuna julkaistu ainoastaan Popov veljesten
Kondan vogulien murteelle kääntänuit
Matteuksen ja Markuksen evankeliumit: „Matpiinel
i Marknel Jelping Jevangelii Manjsyngysh" (1882.
A. Ahlqvistin toimittamana). Jekaterinburgi n
lähetysseuran toimesta on 1903 ilmestynyt
,,Azbuka dlja vogul priuraljskih" (,,Aapinen Ur i
lin-lähisille voguleille"), joka sisältää m. m. pari
kirkkorukousta v. k:llä — mahdollisimman
epäonnistunut tekele.
Vogulien kansanrunous on sangen
runsas ja laadultaan monipuolinen siellä, missä
väestön venäläistyminen ei ole edistynyt kovin
pitkälle. Rikkaimpia runoafueita ovat niin
muodoin Sosva ja ylä-Lozjva, köyhempiä Konda ja
Pelymka. Vagilskissa ja Tavdalla tunnetaan vain
nähtävästi myöhäsyntyisiä satuja ja arvoituksia:
ala- ja keski-Lozjvalla ei nykyään tapaa
niitäkään, mutta vielä 75 vuotta sitten sai Reguly
keski-Lozjvaltakin runsaasti runoutta.
Tärkeimpiä vogulien kansanrunouden lajeja ovat: 1)
laulut ja sadut maailman luomisesta, jotka
käsittelevät m. m. maan, vetten, kasvi- ja
eläinkunnan, ihmisen, tärkeimpien elinkeinojen sekä
sairauden ja kuoleman syntyä; näihin liittyvät
läheisesti pyhää veden- ja tulenpaisumusta
koskevat kansaurunoudentuotteet; 2) sankarilauluja
ja -satuja, joissa kuvaillaan haltioiksi
korotettujen muinaisten sankarien sodan- ja
rauhanaikui-sia retkiä ja urhotekoja; 3) eräänlaisia
loitsu-lukujen tapaisia ylistyslauluja, joilla haltioita
kutsutaan uhri- tai karliunpeijaistilaisuuteen,
samalla kuin heille esitetään erilaisia pyyntöjä,
rukouksia; 4) pääasiallisesti karhunpeijaisissa
esitettäviä n. s. karhulauluja, joissa kuvaillaan
tämän taivaista alkuperää olevan olennon
ilmestymistä maan päälle, sen elämää ja seikkailuja
etenkin taistelussa metsämiesten kanssa, ja
lopuksi sen kuolemaa ja kuolemantakaista
elämää; 5) eläinlauluja, jotka kertovat eräiden
muiden eläinten, erityisesti hirven kohtaloita;
6) karhunpeijaisissa esitettäviä lyhyitä puhe- ja
laulunäytelmiä; nämä ovat enimmäkseen ilveilyjä
ja sisällykseltään muuten mitä vaihtelevinta
laatua; 7) lyhyitä lyyrillisiä kohtalolauluja, joissa
joku tietty henkilö, tavallisesti nimeltäänkin
esittäytyen laulaa elämänsä vaiheita,
kokemuksiaan ja mielialojaan; 8) satuja, suureksi osaksi
yleis-eurooppalaisten tapaisia; 9) lastenhokuja
y. m. s.; 10) arvoituksia. Mainita ansainnee se
omituinen seikka, että sananlaskuja ei ole.
Vogu-lilainen laulu ja satu eroavat toisistaan
pääasiallisesti vain siinä, että edelliseen liittyy sävel.
Sitävastoin laulu ei suinkaan ole, enempää kuin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
