Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voitto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1465
Voitto—Vokaaliteoria
1466
kin pieniä mäntäpumppuja, joiden akseli pyörii
yhtä nopeaan kuin koneakseli. Kuta nopeammin
yleensä akseli pyörii ja kuta suurempi kuormitus
on, sitä suurempi huomio on yleensä
kiinnitettävä voitelemiseen ja sitä varmemmiksi ja
täy-dellisemmiksi ovat v. tehtävät. E. S-a.
Voitto ks. Liikevoitto.
Voittoaste ks. Komparatsioni.
Voitto- ja tappiotili ks. Kirjanpito,
palsta 962.
Voitto-osuus ks. Voitto-osuusj är
jes-t e 1 m ä.
Voitto-osuusjärjestelmä on sellainen
palkkausjärjestelmä, jonka mukaan jonkun liikeyrityksen
henkilökunta (johtajat, virkamiehet, apulaiset,
työväki) sille sopimuksenmukaisesti vakuutetun
kiinteän palkan lisäksi saa vielä määrätyn
osuuden liikevoitosta. Liikkeiden johtajille ja
virkamiehille myönnetty voitto-osuus on tunnettu
nimellä tantieemi 1. osapalkka (ks. t.).
V. on oikeastaan vain yksi laji n. s.
palkinto-järjestelmää (ks. Työpalkka). Myöntämällä
työväelle voitto-osuutta tahdotaan kiihottaa
työintoa ja saada työväki pysymään liikkeessä.
V:ään on aikanaan kiinnitetty liian suuria
toiveita, kun sen avulla on luultu voitavan
lieventää pääoman ja työn välistä ristiriitaa, vieläpä
ratkaista koko yhteiskunnallinen kysymys".
Toden teolla se on tullut vain vähässä määrässä
käytäntöön. Toivotut tulokset se näyttää
antavan vain sellaisissa liikkeissä, joissa
ammattitaitoisten työläisten toiminta todella vaikuttaa
enemmän tai vähemmän liikkeen menestykseen.
[Böhmert, ,,Die Gevvinnbeteiligung"; Abbe, „t)ber
die Gewinnbeteiligung in der Grossindustrie"
(Gesammelte Abhandlungen", Bd. III), Brandt,
,,Ge\vinnbeteiligung und Ertragslohn".]
Voiture [vuaty’rj (ransk.), ajopelit.
Voiture (vuaty’r], Vincent (1598-1648),
ransk. runoilija ja kirjailija, opiskeli Pariisissa,
oli Orleansin herttuan Gastonin palveluksessa,
teki matkan Espanjaan ja Italiaan ja tuli
sitten kuninkaan hovimestariksi. V. oli suosittu
seuramies ja harrasti intohimoisesti pelaamista.
Hän on sepittänyt joukon tilapäisrunoutta,
iloisia ja usein pikkurivoja lauluja, sonetteja y. m.
Tunnetumpi on V. kirjeittensä vuoksi, joissa hän
huomattavalla tavalla kehitti ransk. proosatyyliä.
V:n „Oeuvres" ilm. 1650; uudempia laitoksia
ovat julk. Ubicini (1855), Roux (1856), Uzanne
(„Lettres", 2 nid. 1880). [Rahstede, „V. V."
(1891).] (E. W-s.)
Voivodi (puol. wojewoda), nimitys, jonka
vanhat slaavilaiset antoivat niille päälliköille, jotka
valittiin sodan johtajiksi; sittemmin sillä
tarkoitettiin valittuja ruhtinaita useissa slaav. maissa
sekä Valakiassa ja Moldovassa. Puolan
kuningaskunnassa v. oli maakuntain maaherrain
arvo-nimenä. Myöskin Venäjällä tätä nimitystä on
käytetty samassa merkityksessä 19:nnelle vuosis.
Voix celeste fvuu’ sele’stj, mus. (ransk., =
taivaallinen ääni) 1. „taivahinen", vieno
urkuääni-kerta, jossa kaksi pillistöä soi yhtaikaa,
sävel-tasojensa puolesta eroten hivenen verran
toisista an niin, että ääni soi värähtelevältä, kuten
vibrato (ks. t.) -esitys laulussa ja viulunsoitossa.
Vojatsu (ven. Nadvoitsk), kylä
Vienan-Karjalassa, Uikujärven pohjoispäässä, Uikujoen
niskassa. Lähistössä vaskimalmia ja kultaa sisäl-
täviä juoniesiintymisiä, jotka ovat aiheuttaneet
kaivoksen syntymisen.
Vojatsukoski, Uikujoen niskalla
Vienan-Karjalassa oleva vesiputous. Itä-Karjalan kau
neimpia ja korkeimpia.
Vojejkov /-e’-/, Aleksandr Ivanovit!
(s. 1842), ven. meteorologi, fysikaalisen
maantieteen professori Pietarissa (v :sta 1882) ja ven.
maant. seuran meteorologisen toimikunnan puheen
johtaja. V. on tehnyt laajoja tutkimusmatkoja
Euroopassa, Ameriikassa ja Aasiassa; tutkinut
m. m. päivittäisten lämpötilojen vaihteluja
aiheuttavia perussyitä. — Julkaisuja: „Die
atmosphä-rische Zirkulation" (1874; ,,Petermanns
Mitteil-ungen"issa [Ergänzungen]), „Die Klimate der
Erde" (2 nid., 1887), „Der Einfluss der
Sclinee-decke auf Boden, Kiima .und Wetter" (1889).
Vokaali (lat. vocalis = ,,soinnillinen") 1. ä ä
n-tiö 1. suunaukkoäänne, kielenäänne, jolle
on luonteenomaista kurkunpäässä syntyvä sointi 1.
puheääni (ks. t.) tai kuiskausääni sekä tätä
sointia tai kuiskausääntä muodosteleva erilainen
resonanssi (ks. t.), joka vuorostaan riippuu
kajalite-lutorven ja erittäinkin (verrattain avoimena
pidetyn) suuväylän erilaisesta muodosta. V.
esiintyy tavallisesti tavun sonanttina 1. keskiönä,
s. o. sen helakkuuden (sonoriteetin) pääasiallisena
kannattajana, ja voi siten yksinäänkin
muodostaa tavuja, ks. Konsonantti, Äänne.
Vokaalimusiikki (lat. vox = ääni), ihmisäänillä
esitettävä ja (suorasanaisiin t. runopukuisiin)
sanoihin liittyvä säveltaide (vrt. Laulu). V. voi
olla yksi- tahi moniäänistä (soolo- t. kuorolaulu),
soittimien säestämää tahi säestyksetöntä (a
cappella). V:n vastakohta on instrumentaalimusiikki
(ks. t.). I. K.
Vokaalisointu on sellainen suhde saman sanan
vokaalien välillä, että edempänä sanassa
esiintyvien vokaalien laatu on enemmän tai vähemmän
riippuvainen sanan ensimäisen tai ensimäisten
tavujen vokaalien laadusta. Niissä
suomalais-ugri-laisissa kielissä, joissa v :ua tavataan, ilmenee tämä
riippuvaisuussuhde yleensä sellaisena, että samassa
(yhdistämättömässä) sanassa esiintyy joko
yksinomaan etuvokaaleja (ks. t.) tahi yksinomaan
takavokaaleja (ks. t.) tahi myöskin yhden tai
useamman takavokaalin ohessa ainoastaan
määrä-tynlaatuisia etuvokaaleja (e, i). Ensinmainitussa
tapauksessa sanaa nimitetään etuvokaaliseksi,
kahdessa viimemainitussa tapauksessa
takavokaaliseksi. Täydellisimpänä tavataan vokaalisointu
eräissä itämerensuomalaisissa kielissä (suomessa,
kar jala-aunuksessa, vatjassa ja etelävirossa),
tseremissin kielen „vuorimurteessa" sekä unkarissa,
vähemmän täydellisenä mordvassa ja eräissä
vogulilaisissa murteissa. Vokaalisoinnun
mahdollisesta suomalais-ugrilaisuudesta ks.
Suomalaisugrilaiset kielet. Eräänlainen
vokaalisointu esiintyy myöskin mongolin kielessä (ks. t.)
sekä turkkilais-tataarilaisissa kielissä (ks. t.). —
Vokaalisointua pidetään n. s. progressiivisesta
assimilatsionista johtuvana, ks. A s s i m i 1
a-t s i o n i. Fr. Ä.
Vokaaliteoria on oppi vokaalien akustisista
ominaisuuksista. Uudenaikaisen v:n edellytykset
on varsinaisesti luonut saksalainen fyysikko G. S.
Ohm (ks. t.) sointianalyysiteoriallaan v:lta 1843,
teorialla, joka koskee soinneissa (ks. t.) esiintyviä
osasäveliä, s. o. peruissäveltä (ks. t.) ja yläsäveliä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
