Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vol-au-vent ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1469
Vol-au-vent—
VVolfenbuttel
1470
Vol-au-vent /volovu’] (ransk., oik. = lennä
ilmaan), kannellinen voitaikinapiirakka
(pas-teiji), joka on täytetty ragou\\& (ks. t.).
Volbacli / foliah J, Fritz (s. 1861), saks.
säveltäjä ja urkutaituri, v:sta 1907
Tubinge-nin yliopiston musiikinjohtajana. Julkaissut m. m.
tohtorinväitöskirjan Händelin teosten
esittärnis-ohjeista, sekä Händelin (1898) ja Beethovenin
11905) elämäkerrat (Reimannin sarjassa:
..Beriihmte Musiker"). Säveltänyt sinfonian, 3
sinfonista runoelmaa, (m. m. ..Pääsiäinen" uruille
)a orkesterille), balladisarjan, kantaatteja y. m.
I. K.
Volcanus ks. V u 1 c a n u s.
Volci, vanha Etrurian kaupunki (nyk. Viterbon
lähistöllä), joka aikaisin menetti merkityksensä.
Sen rauniopaikalta (nyk. Piano di Volce) on
löydetty paljo muinaisesineitä, varsinkin saviastioita,
vaaseja ja metallitavaroita. [Gsell, „Fouilles dans
la n6uropole de Vulci" (1891).]. K. J. II.
Wolf, Friedrich August (1759-1824),
saks. filologi, v:sta 1783 filosofian ja
kasvatusopin, v:sta 1784 myös kaunopuheisuuden
professorina Haliessa, v:sta 1807 tiedeakatemian jäsen
Berliinissä, jonka yliopiston perustamiseen
tehokkaasti vaikutti. W:n toiminta Saksan
koululaitoksen kohottamiseksi oli käänteentekevä, mutta
suurimman maineensa hän saavutti nerokkailla
teoksillaan klassillisen filologian alalla.
Kuuluihin näistä on kriitilliseen Homeros-tutkimukseen
nähden perustava „Prolegomena ad Homerum"
(1795), jota täydentää „Briefe an Heyne" (1797).
VV:n muista teoksista mainittakoon „Gescbichte
der römischen Literatur als Grundriss" (1787) ja
,,Antiquitäten von Griechenland" (1787), sekä
tekijän kuoleman jälkeen ilmestyneet
„Enzyklo-pädie der Philologie" (1830), „Vorlesungen iiber
die Enzyklopädie der Altertumsvvissenschaft"
(1831), ,,Ideen iiber Erziehung, Schule und
Univer-sität" (1835), ,,Kleine Schriften" (1869) y. m.
Sen ohella W. julkaisi kriitillisiä laitoksia
useiden antiikkisten kirjailijain, kuten Homeroksen,
Platonin, Hesiodoksen, Lukianoksen,
Demos-Iheneen, Ciceron, Suetoniuksen y. m. teoksista,
minkä lisäksi hän esiintyi oivallisena kääntäjänä.
VV. otti myös osaa eräisiin tieteellisiin
yhteisjul-kaisuihin („Vermischte Schriften und Aufsätze",
1802; „Museum der Altertumsvvissenschaft",
1807-10: „Museum antiquitatis studiorum", 1808-11).
[Korte, „Leben und Studien F. A. W:s" (2 o».
1833); Varnhagen von Ense, „Zum Andenken an
F. A. VV." (1875).]. E. R-n.
Volf, György (1843-97), unk. filologi,
Budapestin opettajaopiston harjoituslukion opettaja ja
myöhemmin (v:sta 1890) johtaja. Toimitti
julkisuuteen 14 osaa „Nyelveml6ktär" nimistä unk.
kielenmuistomerkkien sarjaa (1872-93). Huomat
-tavimmissa tutkimuksissaan V. käsitteli
kysymyksiä. miltä taholta unkarilaiset saivat ensimäisen
ki rjasivistyksensä (V:n mielestä Venetsian
italialaisilta), mistä päin he saivat kristinuskon
(samoin italialaisten välityksellä), sekä
kysymystä siitä, niitä kansoja asui Unkarissa
unkarilaisten saapuessa tähän maahan (V:n mukaan
Unkarin nykyisistä ei-unkarilaisista
kansoista ja heimoista ei yksikään asunut vielä
maassa unkarilaisten saapuessa). Y. IV.
Wolf, Hugo (1860-1903), itäv. säveltäjä,
uudenaikaisen soololaulutyylin luoja. Hän sävelsi
erinäisten runoilijain kokoelmat läpitsensä,
valaen kuhunkin oman yhtenäisen
pohjatunnel-man. Kansanomaisimmat ovat W:n
Mörike-laulut (1888, luvultaan 53). Näitä seurasi
Eichen-dorff-sarja (20), Goethe-sarja (51 laulua,
1888-89), espanjalainen laulukirja (44 laulua Heysen
ja Geibelin käännöksiin, 1889-90), 6 Kellerin
laulua, italialainen laulukirja (46 laulua Heysen
runoihin [I, 1890-91, II, 1896] sekä 3
Michelangelon runoihin). W:lle ominaista on sanojen
psykologista lausuntaa noudattava melodiikka.
johon yhtyy säestyksen maalaileva luontevuus ja
sävelaiheellinen yhtenäisyys. Sävelsi kaikkiaan
232 laulua, useita kantaatteja, jousikvartetin,
sinfonisen runoelman „Penthesilea" sekä 1895
koomillisen oopperan „Der Corregido". Eläen
Wienissä (v:sta 1875) ilman säännöllistä
toimeentuloa, toimien arvostelijana ja yksityisopettajana,
VV. sai kokea monenlaista vastusta ja
vihamielisyyttä. Tästä aiheutunut synkkämielisyys
puhkesi parantumattomaksi mielisairaudeksi 1897,
kesken hänen aikomaansa toisen oopperan
sävellystä. I. K.
Wolf, Johannes (s. 1869), saks.
musiikkihistorioitsija, toimii v:sta 1902 dosenttina
Berliinin yliopistossa. Paitsi pääteostaan:
,,Mensuraa-linuottikirjoituksen historia 1250-1460", on W.
julkaissut lukuisia huomattavia yksityistutkielmia
sekä useita tärkeitä, lähdekokoelmia (Obrechtin,
Isaakin, Rhaun ja Ahlen teoksia). I. K.
Wolf, Julius (s. 1862), saks. taloustieteilijä;
oli v:sta 1897 professorina Breslaussa, perusti
1904 yhdistyksen „Mitteleuropäischer
Wirt-schaftsverein". W. on tullut tunnetuksi ei
ainoastaan sosialismin, vaan myöskin
valtiososialismin ja kateederisosialismin vastustajana. Hän
nimittää omaa taloustieteen klassikkoihin
liittyvää kantaansa eetilliseksi individualismiksi ja
tähdentää porvarillisen talousjärjestyksen arvoa
ja suorituskykyä, kieltämättä silti
yhteiskunta-reformien tarpeellisuutta; teoksia ,,Socialismus
und kapitalistische Gesellschaftsordnung"
(pääteos, 1892), „Das deutsche Reich und der
Welt-markt" (1901), ,,Nationalökonomie als exakte
VVissenschaft" (1908), ,,Die Reichsfinanzreform
und ihr Zusammenhang mit Deutschlands
Volks-und Welt\virtschaft" (1909), „Die Volkswirtschaft
der Gegenvvart und Zukunft" (1912); perusti 1898
aikakauskirjan „Zeitschrift fiir
Sozialwissen-schaft", jota toimitti v:een 1909.
Wolf, Rudolf (1816-93), sveits.
tähtitieteilijä, Bernin observatorin johtajana v:sta 1847,
astronomian professorina Zurichissä v:sta 1855,
Ziirichin observatorin johtajana v:sta 1864.
Uutterana auringonpilkkujen havaitsijana W. keksi
1852 auringonpilkkujen lukuisuuden ja
maa-magnetismin välisen suhteen. Pysyväinen arvoon
hänen teoksillaan ,,Geschichte der Astroi’Omie" ja
,,Handbuch der Astronomie". H. R.
Wolfe fvulf], J a m e s (1726-59), engl. kenraali;
otti kunnialla osaa Itävallan perimyssotaan
Alankomaissa; lähetettiin 1758 brigadikenraalina
Pohjois-Ameriikkaan, missä vaikutti tuntuvasti
Louisbourgin linnoituksen valloitukseen ja Cape
Bretonin valtaukseen; kaatui Quebecia
valloittaes-siian syysk. 1759. [Parkman, ,,Montcalm et W."J
Wolfenbiittel j-bytal], kaupunki Saksassa,
Braunsclnveigin herttuakunnassa, hedelmällisessä
seudussa Okerin varrella, rautateiden risteyk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
