Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Votjaakin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1481
Vostokov—Votjaakin kieli ja kirjallisuus
1506
vassilaisten lainaili lukumäärä paljoa suurempi
kuin syrjäänissä, koska syrjäänit
permiläis-tsuvassilaisten kosketusten alkupuolella vähitellen
alkoivat siirtyä pohjoiseen sillä välin kuin
votjaa-kit edelleenkin pitkäksi aikaa jäivät
muinaistsu-vassien naapuruuteen. V. k:n
muinaistsuvassi-laisten lainasanain lukumäärä nousee n. 160:een
(syrjäänissä tavattavien vain n. 30:een).
Senjälkeen kuin tataarit 13:nnen vuosis.
keskivaiheilla tekivät lopun Bolgarin valtakunnasta,
jonka valtakansana muinaistsuvassit olivat,
joutuivat votjaakit tataarien vallan ja vaikutuksen
alaisuuteen. Ja kun tataarien valta vuorostaan
1522 kukistui, avautui tie itäänpäin pyrkivälle
venäläisvallalle. Näin myös v. k:eenkin on
tunkeutunut suuri joukko sekä tataarilaisia että
venäläisiä lainasanoja. Eteläiset ja itäiset
votjaakit ovat edelleenkin kansallisesti itsetietoisten
naapuriensa tataarien vaikutuspiirissä,
jotavas-toin venäläisyys etupäässä vaikuttaa
pohjoisempien votjaakkien alueella (varsinkin Slobodskojn
ja Glazovin piireissä).
V. k:n ensimäinen kielioppi
sanaluette-loineen ilmestyi jo 1775 Pietarissa: „Sotsinenija
prinadlezastsija k graminatike votskago jazyka"
ja on laadittu samaan malliin kuin mainittuna
vuonna niinikään Pietarissa painetut tseremissin
ja tsuvassin kieliopit. V. 1845 painetun
ensimäi-sen votjaakinkielisen tekstin (ks. alemp.) nojalla
H. C. v. d. Gabelentz kirjoituksessa ,,I)ie
wotja-kische Decli nation" („Zeitschrift f. d.
Wissen-sehaft der Sprache" I, 1845) teki selkoa v. k:n
nominitaivutuksesta tehden vertailuja syrjääniä
kieleen. V. 1851 ilmestyi F. J. Wiedemannin
pääasiallisesti käsinkirjoitettuihin
evankeliumin-käännöksiin perustuva, äänne-, muoto-,
sanan-johto- ja lauseoppia käsittelevä laaja kielioppi,
johon vielä liittyi pieni votj.-saks. ja saks.-votj.
sanaluettelokin: „Grammatik der vvotjakisclien
Sprache". V. 1858 Wiedemann lisäksi pienessä
tutkielmassa ,,Zur Dialektenkunde der
wotja-kischen Sprache" (Pietarin tiedeakatemian
hist.-kielitiet. osaston Bulletin XV) tekee selkoa v. k :n
murteista. V. 1884 julkaisemassaan syrjäänin
kieliopissa (,,Grammatik der syrj. Sprache init
Beriieksiehtigung ihrer Dialekte und des
Wotja-kischen") Wiedemann pitkin matkaa myöskin
pitää silmällä v. k:tä. Suom.-ugrilaisen seuran
aikakauskirjan XIV osassa 1890 julkaistu
T. G. Aminoffin (k. 1881) ,,Votjakin äänne- ja
muoto-opin luonnos" antaa tietoja tekijänsä
tutkimista Kasaanin ja Sarapulin murteista. —
Sanastoista ja sanakirjoista ovat
mainittavat: F. J. Wiedemannin yllämainitun
1851 ilmestyneen kieliopin lopussa oleva
votj.-saks. ja saks.-votj. sanaluettelo (votj.-saks. osa
sisältää n. 2,650 votj. sanaa) sekä saman tutkijan
syrjäänin sanakirjassa (1880) liitteenä oleva
votj.-saks. sanasto (sisältää n. 5,000 votj. sanaa;
siihen tuli vielä 1886 lisiä ja oikaisuja, ks.
Pietarin tiedeakatemian Bulletin XXXI, siv. 293-336).
Täydellisin v. k:n sanakirja on B. Munkäcsi’n
..A votjäk nyelv szötära" (1896), joka perustuu,
paitsi kirjallisuudesta ja käsikirjoituksista
kerättyyn ainekseen, myöskin tekijänsä omiin
tutkimuksiin etupäässä Sarapulin, Jelabugan ja
Mamadysin murteiden alueilla; saks.
rekisterei-neen tämä arvokas sanakirja on 836 sivun
laajuinen. Yrjö Wichmannin 1901 ilmestynyt „Wotja-
kische chrestomathie" sisältää myös votj.-saks.
sanaston. — Kielihistoriallisia
tutkimuksia: B. Munkäcsi, „ Votjäk nyelvtanulmänyok"
(1884, Nyelvtud. Közlem. XVIII; käsittelee v." k :n
turk.-tat. ja ven. lainasanoja) ; Yrjö Wichmann,
,,Zur geschichte des vokalismus der ersten silbe
im \votjakischen mit riieksicht auf das
syrjä-nische" (1897; = Suom.-ugrilaisen seuran
toimituksia XXXVI, 1915), sama, „Etymologisches aus
den permisclien sprachen" (1901, 1903, 1912,
Finn.-ugr. Forsch. I, III, XII), sama, „Die
tschmvassischen lehnwörter in den permischen
sprachen" (1903, Suom.-ugrilaisen seuran
toimituksia XXI) : D. Fokos, „A locativus-fele
hata-rozök a votjäkban" (1906, Nyelvtud. Közlem.
XXXVI), sama, „A votjäk 6s a ziirjen
prolati-vusröl" (1912, Nyelvtud. Közlem. XLI); ö. Beke,
„A votjäk loc-ativusi ragröl" (1911, Kel. Szemle
XII) ; K. Medveczky, „A votjäk nyelv
szökep-zese" (1912, Nyelvtud. Közlem. XLI) ; D. R. Fuchs
(= Fokos), ,,Beiträge zur grammatik der
permischen sprachen" (Suom.-ugrilaisen seuran
aikakauskirja XXX, 1913-18).
2. Kirjallisuus. Ensimäisenä votj.
painotuotteena mainitaan 1845 valmistunut l:nen
painoarkki Mateuksen evankeliumin käännöstä,
jonka julkaiseminen kuitenkin keskeytyi kun sen
kustantaja, ven. raamattuseura, hajoitettiin.
A. J. Sjögrenin välityksellä muutamat
kielentutkijat — m. m. H. C. v. d. Gabelentz (ks.
ylemp.) — saivat tämän kielennäytteen käsiinsä.
V. 1847 ilmestyi Kasaanissa kokonaista neljä
laajahkoa votjaakinkielistä julkaisua, jotka
kuitenkin sensuuri pian kielsi, vaikka ne olivat
saaneet asianomaisen paino- ja ilmestymisluvan.
Nämä julkaisut olivat: Mateuksen ja Markuksen
evankeliumi Glazovin murteella, Mateuksen
evankeliumi Sarapulin murteella, .,Azbuka" tai
oikeastaan aapinen, raamatunhistoria ja
katkismus Glazovin murteella sekä sama Sarapulin
murteella (edellisen .,aapisen" votjaakiksi laatija
oli pappi Ioann Auisimov, jälkimäisen pappi
Grigorij Resetnikov) ; kaikissa näissä
julkaisuissa on myös ven. rinnakkaisteksti ja votj.
korko merkitty (sensuurin kieltäminä nämä
teokset pian tulivat harvinaisiksi). Tämän jälkeen
ilmestynyt vähäinen votjaakinkielinen
kirjallisuus on sisällykseltään pääasiallisesti
uskonnollista laatua: evankeliuminkäännökäiä, kertomuk
sia raamatunhistoriasta, rukouskirjoja,
liturgian käännöksiä, pyhimysten elämäkertoja,
kirkollista oppikirjallisuutta j. n. e.; sitäpaitsi m. m.
ven. kielen oppikirjoja, neuvoja erinäisien
tautien (isonrokon, koleran ja trakomin) varalta,
muhamettilaisuuden vastaista
agitatsionikirjalli-suutta sekä (ensi kerran 1905) kalenteri, joka
saavutti suurta suosiota. Etupäässä viime
vuosisadan jälkipuoliskolla toimineista
votjaakinkielis-ten kirjasten toimittajista mainittakoon Nikolai
Blinov, Boris Gavrilov. Zaharij Osipov ja Kuzjma
Andrejev (kaikki hengelliseen säätyyn kuuluvia,
ainakin kaksi viimemainittua syntyperältään
vot jaakkeja).
Votjaakkien kansanrunous on rikas ja
elinvoimainen eteläisemmiltä alueilla, missä
venäläisyys ei ole päässyt kansallista elämää samassa
määrin turmelemaan kuin pohjoisempana. Tosin
etelävotjaakit ovat huomattavassa määrässä
lainanneet laulujensa rakenteen tataareilta, mutta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
