Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vrchlicky ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1521)
Vrchlicky—Wrede
1530
Grazissa opiskellessaan V. tutustui illyrialaiseen
liikkeeseen (ks. Illyrisxni) liittyen sen
innokkaaksi kannattajaksi, josta syystä jätti
äidinkielensä sloveenin ja rupesi kirjoittamaan
keinotekoisella „illyrin" kielellä. Hänen romanttiset
runonsa ovat kroats. kirjallisuuden parhaita.
Runokokoelmista ovat huomattavimmat
,,Gjula-liije" (,,Omenia", sisältää rakkauslauluja) ja
..Gusle 1 tambure". Toimitti sitäpaitsi
illyria-laista aikakauskirjaa ,,Kolo" ja julkaisi kokoelman
sloveenilaista kansanrunoutta. V. J. M-kka.
Vrchlicky [vrhlitski], Jaroslav
(1853-1912), bööinil. runoilija, jonka oikea nimi oli
K m il F r i d a. Oli Praagin böömil. yliopiston
professorina ja Itävallan herrainhuoneen jäsen.
Runoilijana V. oli hämmästyttävän tuottelias,
aaterikas ja monipuolinen. Taiteellisesti komeissa
ja korkealentoisissa lyyrillisissä ja eepillisissä
runoissaan hän on tutustuttanut lukijoitaan
mitä erilaisimpiin kirjallisiin suuntiin,
aatteisiin ja mielialoihin. Käänsi mestarillisesti
tavattoman määrän eurooppalaisen kirjallisuuden
parhaita teoksia. Itsenäisistä runokokoelmista
mainittakoon ,,Z hlubin" (..Syvyyksistä") ja
,.Dueh a sv6t" (,,Henki ja maailma"). Kirjoittanut
vielä näytelmiä ja novelleja. V. J. M-kka.
Wrede [<-], vanha westfalenilaineu aatelissuku,
joka 1300-luvulla tuli Liivinmaalle. ja sieltä
1600-luvun alussa siirtyi Suomeen ja Ruotsiin, jossa
se 1653 korotettiin vapaaherraiseen ja 1687 sekä
’809 kreivilliseen arvoon (vrt. seuraavaa):
vapaa-herraiisena suku vielä elää niin Suomessa kuin
Ruotsissakin.
1. Henrik VV. (k. 1605), liiviläinen
aatelis-uies, Wredenhofin herra, oli ratsumestarina ruot®,
sotapalveluksessa ja kaatui 17 p. syysk. 1605
Kirkholman onnettomassa taistelussa puolalaisia
vastaan, annettuansa hevosensa kuningas Kaarle
IX:lle, joka siteu pelastui vangiksi joutumasta.
Palkinnoksi siitä suotiin 1606 ja 1608 W:n
leskelle Gertrud Ungemille ja pojille melkoisia
lääni-tyksiä Suomessa, m. m. koko ElimäeB neljäskunta,
ja siten W.-suku kiintyi Suomeen. Pojat, Kasper
ja Karl Henrik W., jotka muuten samoin kuin
heidän äitinsä Suomessa tulivat pahaan huutoon
siitä, että he kovasti, ..liiviläisellä tavalla",
kohtelivat alaisiansa talonpoikia, saivat 1653
kuningatar Kristiinalta vapaaherran arvon („W. af
Elimä").
2. Fabian W. (1641-1712), valtiomies, kreivi,
yllämainitun Kasper W:n poika, syntyi
Peippo-lassa Anjalan kappelissa, tutki ulkomaanmatkalla
1661-67 vuorityötä, taloustiedettä y. m.
,,aatelismiehelle sopivaa" sekä nimitettiin
kotiinpalat-tuaan 1675 Viipurin läänin maaherraksi, jolla
paikalla hän osoitti taitoa ja tarmoa.
Valtiopäivillä 1680 hän liittyi kuninkaan politiikan ja
reduktsionin kannattajiin, ja nyt alkoi hänen
loistava valtiomiesuransa. Hänet valittiin n. s. suuren
komissionin jäseneksi, siirrettiin Upsalan
maaherraksi ja. niinkuin moni muukin reduktsionin
toimeenpanijoista, vapautettiin itse sen
seurauksista. Seuraavilla valtiopäivillä 1682 hän tuli
m lamarsalkaksi, jona pakottamalla ajoi
redukt-sioniasian perille, nimitettiin 1685 kunink.
neuvokseksi, vuorikollegin presidentiksi ja Klaus
Flemingin ennenaikaisen kuoleman jälkeen
re-duktsionikollegin esimieheksi. V. 1687 hän voi
ilmoittaa tämän tehtävän „pääasiassa suorite-
tuksi", korotettiin kreiviksi ja määrättiin
säilyttämällä virkansa vuorikollegissa samalla
ka-inari- ja kauppakollegien presidentiksi.
Ulkopolitiikansa hän oli Ranskan ystävä. W.
kuului sitten Kaarle XII:n lyhytaikaiseen
holhooja-hallitukseen ja sen jälkeen valtaneuvoskuntaan,
yhä osoittaen niissä vaikeissa oloissa, jotka pian
alkoivat kuninkaan ollessa poissa sotaretkillään.
entistä uutteruuttaan ja sitkeyttään.
3. Fabian W. (1694-1768), valtaneuvos, otti
osaa suureen Pohjan sotaan kohoten kapteeniksi,
ja oli sitten holsteinilaisessa sotapalveluksessa.
Hän esiintyi innokkaana hattuna Ruotsin
valtiopäivillä 1730-luvulla ja nimitettiin sodan
syttyessä sotakomissaariksi Suomeen,,,siihen nähden
että osaa suomen kieltä ja on kaikkialla siinä
maassa tunnettu ja rakastettu". Sotaneuvos
tossa Haminassa hän koetti estää häpeällistä
peräytymistä. Valtiopäivillä 1743 W. ajoi
Holsteinin herttuan asiaa ja vastusti kiihkeästi
,,Ruotsin tekemistä Tanskan karjakartanoksi",
vakuuttaen, että suomalaiset mieluummin
liittyvät Venäjään, kuin jättävät maansa alttiiksi
niille hävityksille, jotka Tanskan perintöprinssin
vaali sille tuottaisi. Ennen 1746 v:n valtiopäiviä
kerrotaan hänen matkustaneen Suomessa ransk.
rahoilla ostamassa ääniä hattujen hyväksi.
Palkkioksi hatut tekivät hänet valtaneuvokseksi.
josta virasta kuitenkin 1756 itse otti eron.
mutta myssyjen vastenmielisyys häntä kohtaan
ilmenee vielä 10 v. myöhemmin, jolloin he
valtaan tullessaan peruuttavat hänen
valtaneuvos-eläkkeensä.
4. Henrik Jakob W. (1696-1758),
maaherra, edellisen veli, oli hänkin ollut
holsteinilaisessa palveluksessa ja esiintyi sitten
holsteinilai-sen ja sen jälkeen hattupuolueen uutterana
toimihenkilönä. Sotaväen lähettämistä Suomeen
syksyllä 1739 hän innokkaasti puolusti, oli 1740
Gyllenstjernan ja Arckenholtzin tuomitsemiseksi
asetetun komissionin esimiehenä, nosti 1742
aatelistossa kysymyksen kruununperillisen vaalista
ja lausui siitä keskusteltaessa m. m.: „me
suomalaiset, vapaana kansana, antaudumme
mieluummin Venäjän, kuin Tanskan ikeen, alle".
Valtiopäivillä 1746 W. sai toimeen sen äkkinäisen
valtaneuvosvaalin, jolla hattujen valta jälleen
lujitettiin, ja nimitettiin seur. v.
Kymenkartanon läänin maaherraksi, jona oli kuusi vuotta ja
osoitti suurta toimeliaisuutta. Että hattupuolue
piti häntä yhtenä johtajanaan, näkyy siitäkin,
että hänet määrättiin sen tutkijakunnan
esimieheksi, joka sai tehtäväkseen tuomita 1755 v:n
onnettoman valtiokaappausyritvksen osanottajat.
W. on myös esiintynyt kirjailijana ja oli
Ruotsin tiedeakatemian jäsen.
5. Fabian W. (1760-1824), sotamarsalkka.
Ruotsissa syntynyt, otti. ransk. palveluksessa
oltuansa, everstinä osaa Suomen sotaan 1788-90.
ollen jonkun aikaa Savon prikaatin komentajana,
ja nimitettiin 1791 Uudenmaan ja kaksi vuotta
myöhemmin Porin rykmentin päälliköksi, asuen
tällä aikaa Suomessa ja ollen m. m. myöskin
Suomen talousseuran esimiehenä. V. 1798 W. tuli
henkikrenatöörirykmentin päälliköksi, otti osaa
Pommerin sotaan ja määrättiin 1809 pohjoisen
ruots. armeian komentajaksi Länsipohjaan. Tuli
1810 valtioneuvokseksi ja Ivarlbergin
sota-akatemian kansleriksi, 1816 sotamarsalkaksi ja koro-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
