Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Väestö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1603
Väestö
1605
luvut: naimattomia 352. naineita 520, leskiä ja
eronneita 125. Eri aikoina ja eri maissa luvut
jonkun verran vaihtelevat. Naineiden
suhteellinen määrä on useimmiten erittäin suuri Norjassa
ja Unkarissa, alhainen varsinkin Irlannissa.
Eräiden vertailevien tietojen mukaan oli vanhoja
naimattomia miehiä enimmän Irlannissa,
Belgiassa, Sveitsissä ja Skotlannissa, vanhoja
naispuolisia naimattomia enimmän Skotlannissa,
Irlannissa, Sveitsissä ja Belgiassa. Erittäin
pieni oli vanhojen naimattomien henkilöiden
suhteellinen määrä Unkarissa ja Espanjassa, kun
taas m. m. Suomessa niiden, sekä mies- että
naispuolisten, luku oli lähellä keskimäärää.
3. I k ä. Eri maiden väestössä vallitsee
säännöllisissä oloissa ylipäänsä sellainen järjestys,
että nuorimmat ikäluokat ovat väkirikkaimmat
ja vähenee kunkin lähinnä vanhimpaan
ikäluokkaan kuuluvain henkilöluku järjestänsä kunnes
kaikkein vanhimpain ikäluokkain henkilöluku
v :ssä on vain muutamia yksilöitä. Tämän vuoksi
puhutaan v:n jkäpyramidista, jolloin ajatellaan
eri ikäluokat asetetuiksi kerroksittain
nuorimmista (alhaalla) vanhimpiin (ylhäällä).
Kuitenkin havaitaan eri v : jen ikäpyramideissa toisiinsa
verraten tyypillisiä eroavaisuuksia. Niinpä
maissa, joissa voimakas syntyväisyys vallitsee,
esiintyvät nuorimmat ikäluokat suhteellisesti
väkirikkaimpina ja ikäpyramidi sen vuoksi
alhaalta laajana (Saksa, Yhdysvallat. Suomi).
Heikon syntyväisyyden maissa ovat nuoret
ikäluokat suhteellisesti harvaväkiset, keski- ja
vanhat ikäluokat ylipäänsä väkirikkaat (Ranska).
Erityistyyppejä ovat sen lisäksi suurkaupunkien
ikäpyramidi, jossa maaseudulta muuttaneet
tuottavassa ijässä olevat aiheuttavat laajennuksen
pyramidin keskessä, sekä maaseutu-v:n
pyramidi, jossa vastaava kavennus (etenkin vuodet
20-30) on havaittavissa. Omituinen
ikäpyrami-diin vaikuttavien erilaisten syiden tasaus
esiintyy ikäluokissa 15-50 v. On näet huomattu, että
eri maiden kokouais-v :issä näiden ikävuosien
välillä olevat muodostavat jotenkin pysyväisen
osan, noin puolet, koko v:stä. Sitävastoin
käyvät ikärakenteen eroavaisuudet erittäin selkeästi
näkyviin, jos tarkastetaan, kuinka v. jakautuu
ikäluokkiin 0-15 vuotiaat, 15-60 v:n ikäiset ja
60:ta v. vanhemmat. Tällä jaoituksella on
kansantaloudellinenkin merkitys, koska ikäluokat
15-60 v. muodostavat ylipäänsä tuottavan osau
v:stä. V:n 1900 vaiheilla kuului kutakin 1,000
asukasta kohti allamainituissa maissa ikäluokkiin
0-15 v. 15-60 v. 60- v.
Saksa .................. 348 574 78
Ranska .........r...... 261 614 125
Iso-Britannia ja Irlanti . . 348 574 78
Pohj.-Amer. Yhdysvallat . . 344 591 65
Suomi (1910, läsnäoleva v.) 359 553 88
Ranskan v.-rakenteen omituisuus tulee tässä
selkeästi näkyviin, samoin Suonien v.-rakenteen
taloudellinen epä-edullisuus (syyt: suhteellisen
voimakas syntyväisyys ja siirtolaisuus!).
Myöskin syntyväisyyden ajoittaisilla
vaihteluilla on merkitystä v:n ikärakennukseen
pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Suomen väestössä oli
esim. 1910 suhteellisen vähän 40-45 ikävuosien
välillä olevia henkilöitä seurauksena 1860-luvun
suurten katovuosien vähäisestä syntyväisyydestä,
joka teki, että puheenaolevat ikäluokat synty-
mästään asti ovat esiintyneet v:ssä vajalukuisina.
Samoin voi v:n 1900 väenlaskun tuloksissa vielä
nähdä jäljet 1830-luvun tauti- ja katovuosien
vähäisestä luonnollisesta väenlisäyksestä. Mutta
samalla tavalla kuin heikko syntyväisyys,
saattaa voimakas syntyväisyys aiheuttaa sen, että
niiltä vuosilta peräisin olevat väkirikkaat
ikäluokat säilyttävät tämän suhteellisen
väkirikkau-tensa halki koko elämän. Avioliittoikään
tultuaan ne saattavat antaa aiheen uudelle suurelle
synty väisyyslyiudelle („Eilert Sundtin
väestö-laki"). Myös eri yhteiskunnallisten luokkien
väkirikkaus saattaa ajoittain samasta syystä
vaihdella; samoin on tällä lailla merkitystä,
paitsi väestöön, muihinkin eläviin olioihin
nähden.
4. Väkiin vunmuutosten tekijät.
Avioliittoisuus voidaan esittää joko
siten, että tarkastetaan solmittujen avioliittojen
suhteellista määrää koko väestöön verraten tai
vain avioliittokykyiseen (esim. 15:tä v.
vanhempaan) väestöön verraten. Jälkimäinen menettely ou
tarkoituksenmukaisempi siihen nähden, että
nuoren, ei vielä avioliittokykvisen väestöosan
suhteellinen merkitys eri maiden v:issä paljon vaihtelee.
Yv. 1906-10 solmittiin vuotuisin keskimäärin
avioliittoja kutakin 1,000 henkeä kohti
keskiväki-luvusta (,,yleinen avioliittoisuusluku"):
Saksassa ......................................7,»4
Englannissa ................................7,ei
Ranskassa ....................................7,s«
Tanskassa ....................................7,4»
Norjassa ......................................6,oc
Ruotsissa ....................................6,o«
Suomessa ....................................6,55
Venäjällä ....................................8,ss
Unkarissa ....................................9,os
Romaaniassa ..............................9,7 o
Bulgaariassa ..............................9,so
Serbiassa ......................................10,01
Jos pitempiä ajanjaksoja pidetään silmällä,
voidaan osoittaa avioliittoisuuden toisissa maissa
vähentyneen. Mutta toisissa maissa on asianlaita
päinvastoin, joten yleistä sääntöä ei voi antaa.
Sitävastoin voi nähdä, että avioliittoisuus yleensä
lyhyempinä ajanjaksoina suuresti vaihtelee
ilmeisesti erilaisten taloudellisten kausien johdosta.
Aikaisemmin kuvastuivat avioliittoisuusluvussa
erilaiset vuodentulot ja ravintoaineiden halpuus
ja kalleus, nykyään koko talouselämän „hyvät"
ja „huonot" ajat. Avioliiton solmimisen
keski-ikä on miehillä useimmissa maissa noin 28-30 v.,
naisilla 25-26 v. Varhaisavioliittoja, erittäin
nuorten henkilöjen solmiamia, esiintyy sangen paljon
Serbiassa ja Euroopan-Venäjällä.
Syntyväisyydestä ja
kuolleisuudesta ks. vastaavia kirjoituksia;
muuttoliikkeestä ks. Siirtolaisuus ja
Sisäinen muuttoliike.
5. Väestöoppi ja väestöpolitiikka.
V.-opin suhteesta v.-tilastoon ks.
Väestötilasto. V.-politiikka käsittelee, v.-oppiin
perustuen, etenkin valtion käytännöllisiä
toimenpiteitä väestöolojen ohjaamiseksi, näiden
toimenpiteiden tarkoitusperiä ja keinoja. Vanhanajan
kirjailijain teoksissa käsiteltiin jo usein
v.-opillisia ja v.-poliittisia kysymyksiä. Tarkastettiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
