Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värihajaantuminen ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1667
Väriherne—Värihiukkaset
1668
v:een nähden ilmenevät toisessakin suhteessa kuin
dispersionikyvyn suuruudessa. Jos näet spektrit
tehdään kaikki yhtä pitkiksi esim. prisman
taittavia kulmia sopivasti valitsemalla, niin eivät
spektrit sittenkään ole identtiset, Piilasi hajoittaa
näet suhteellisesti enemmän punasinervää ja sitä
lähellä olevia värejä; vesi punaista ja sen läheisiä
värejä Verrattaessa kummankin aineen spektrejä
ruunulasin speKtriin. V:n suuruus, joka ei kasva
suhteellisesti aineen taite-eksponentin kanssa,
ilmaistaan määrätynväristen säteiden
taite-eksponenttien erotuksella. K o k o n a i s-v :k s i
sanotaan punasinervässä olevan Fraunhoferin
viivaa h vastaavan valolajin ja a viivaa vastaavan
punaisen valon taite-eksponenttien erotusta.
Koska viivojen c ja f välinen spektrin osa on
kirkkaudeltaan keskimääräistä vahvuutta, niin
sanotaan näitä (vety-) viivoja vastaavien
valosäteiden taite-eksponenttien erotusta
keski-v:ksi. Muutamien aineiden keski-v:t esitetään
seuraavassa taulukossa:
Tiraanui 0,02-4.
PiilaSi . . . 0.009B6 - 0,01882.
Ruunulasi 0,oo73?—0,oo«84
Jää .... 0,oo62.
Vesi ... 0,oceo.
Arvot riippuvat siitä ovatko
lasila-jit kevyempää, vaiko
köykäisem-pää laatua.
Se seikka, että lasilajeilla, joiden
taite-eksponen-tit ovat suunnilleen yhtäsuuret, kuitenkin voi
olla hyvin erilainen v., tekee valoa taittavien
mutta väriä ha joittamattpmfen
prismayhdistel-mien n. s. akromaattisten (ks. A k r o m
a-t i s m i) prismojen ja linssien sekä väriä
hajoit-tavien mutta valoa laittamattomien
prismayhdis-telinien n. s. s u o r a a n hajoittavien
prismojen suunnittelun mahdolliseksi. — Hilalla
saadussa spektrissä ovat eriväristen säteiden
poikkeamiset suhteelliset aallonpituuksiin.
Erotukseksi prismaspektristä sanotaan sentähden
hila-spektriä normaalispektri k s i (ks. V
a-lo n taipuminen).
Tähän saakka tutkituissa prismaspektreissä
vallitsee se sääntöperäisvys, että valolaji, jonka
aallonpituus on pienempi, taittuu enemmän kuin
värisäteet, joiden aallot ovat pitempiä, joskin eri
aineissa samojen värien keskeinen v:n laajuus
vaihtelee. Mutta 011 sellaisiakin aineita, joissa
ei tätäkään sääntöperäisyyttä enää ole olemassa,
vaan niiden värien järjestys 011 ainakin osaksi
muuttunut, niin että ne taittavat esim.
vahvemmin punaista kuin sinistä tai punasinervää valoa.
Aineet, joissa tällainen n. s. a 11 o m a a 1 i n e n v.
on huomattavissa, ovat joko puoleksi
läpikuultavat tai toisia värisäteitä vahvasti absorbeeraavat.
Edelliseen aineryhmään kuuluvat rauta, nikkeli,
platina ja visinuiti, ialkimäiseenaniliini-,syaniiui-,
klorofylli- y. m. liuokset. Ensimäiset havainnot
anomaalisesta v :sta Le li o 11 x teki tutkien
jodi-höyryn v :ta. Perusteellisemmin
Christian-sen kiinnitti huomionsa ilmiöön (1S70). Hän
havaitsi, että punasinervät säteet taittuvat
fuk-siiniliuoksessa vähimmin ja keltaiset enimmin,
mutta että viheriä väfi puuttuu kokonaan
spektristä. Kundt taas tutki äskenmainituista
(pinnaltaan hohtavista) metalleista valmistamissaan
hyvin ohuissa (puoleksi läpikuultavissa)
prismoissa (taittava kulma vaihteli 11"-51")
anomaa-lista v:ta. Kulta, hopea ja vaski hajoittavat
sääntöperäisesti valoa, mutta niillä 011 se mielen-
kiintoinen ominaisuus, että niiden
taite-eksponen-tit ovat pienemmät kuin 1, s. o. valo etenee niissä
nopeammin kuin vapaassa eetterissä. Kvartsi
taittaa hyvin pitkäaaltoisia värisäteitä niin
voimakkaasti, että ultrapunaiset säteet (ks. S p e k
t-r a a 1 i a n a 1 y y s i) löytyvät spektrin
puna-sinervän värin ulkopuolelta. Anomaaliuen v. on
etenkin suuri absorptsionijuovien läheisyydessä
määrättyjä värisäteitä vahvasti nielevistä aineista
valmistettujen prismojen luomissa spektreissä.
Kun näet lähestytään sellaista juovaa
normaalisen spektrin punaisen värin puolelta, niin
taite-eksponentti kasvaa ensin hitaammin mutta
sitten absorptsionijuovan luona hyvin nopeasti.
Absorptsionijuovassa itsessä taite-eksponentti
sitten päinvastoin pienenee, vieläpä sangen nopeasti,
kasvaakseen taas juovan toisella puolella. Silloin
voi tapahtua, että taite-eksponentti on sinisellä
puolella pienempi kuin absorptsionijuovan
punaisella puolella; toisin sanoen: värien normaalinen
järjestys on hämmentynyt. Jos tutkittua laatua
olevien aineiden spektreissä on useita vahvoja
absorptsionijuovia, niin vastaselitetty ilmiö
saattaa uusiintua joka juovan luona. K o m p 1
e-menttiväreistä ks. Väri. V. S:n.
Väriherne ks. G e n i s t a.
Värihiukkaset, kromatoforit, ovat
kasvien soluissa olevia, määrätyn muotoisia ja
yleensä määrättyjä väriaineita sisältäviä
alkuliman osia, joita tavataan kaikilla muilla
kasveilla paitsi sienillä. V. syntyvät vain v:n
kahtiajakautumisen kautta eivätkä siis voi suorastaan
muodostua alkulimasta. Nuorissa soluissa v. ovat
pieniä, värittömiä, vahvasti valoa taittavia
hiukkasia. Myöhemmin ne kehittyvät joko viher-,
valko- t. rusohiukkasiksi. 1.
Viherhiukkaset (kloroplastit) sisältävät värittömässä
perus-massassaan lehtivihreää (ks. t.) ja karotiineja
(ks. t.), usein erityisesti erottuvissa
pikkuhiuk-kasissa (grana). Viherhiukkaset, kuten muutkin
v: sijaitsevat soluissa alkuliman sisällä ja yleensä
pitkin solunseinämiä. Niitä on yleisesti kasvien
pintakerrosten soluissa, joihin valo pääsee
tunkeutumaan ja toimivat ne kasvien hiilihapon
yhteyttämisessä. Muodoltaan ne useimmiten ovat
pyöreitä ja kiekkomaisesti litistyneitä, mutta
myös jyvämäisiä ja eräillä kasveilla nauhamaisia
(Upirogyra), tähtimäisiä t. m. s.; jälkimäisissä
tapauksissa niitä useinkin 011 kussakin solussa
vain 1. muutoin useita. Leväkasvien suurissa
viherhiukkasissa on erityisiä tärkkelyksen
syntykohtia, tärkkelyspesiä 1. pyrenoideja. Useilla
leväryhmillä 011 viherhiukkasissa lehtivihreän
ohella toinenkin väriaine, joka peittää vihreän
värin, t. korvaa lehtivihreää joku lähisukuinen
aine (vrt. Punalevät, Ruskolevät,
Sinilevät). Toisilla kasveilla viherhiukkasten väri
peittyy muiden, solunesteessä olevien värien,
esim. punaisen (veripyökki), vuoksi. 2. Niissä
kasvinosissa, joihin valo ei tarpeeksi
voimakkaana pääse, samoinkuin yleensä myös
päällys-kettosoluiösa, v. esiintyvät värittöminä
valko-hiukkasina (leukoplasteina), joita useinkin
voi pitää kehityksessään alkuasteille pysähtyneinä
viherhiukkasina. Valoon joutuessaan ne usein
(esim. perunan mukuloissa) voivat muuttua
viherhiukkasiksi. Valkohiukkaset toimivat
vara-ravintosäiliöissä sokerin muuttajina
tärkkelykseksi, joka kerrostuu niiden (tärkkelysemien)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
