Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värivalopaino ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1673
Värivalopaino—Värjäys
1674
V ä r i h a j a a n t u m i n e n) värjätyn
valofilte-rin läpi, joten siis saatu kuva esittää vain
tämän värin voimakkuutta eri kohdissa.
Sopivasti yhdistämällä nämä osittaisväriset kuvat
saadaan esineen täysivärinen valokuva. Tämä
ajatustapa on käytännössä toteutettu pääasiassa
kahdessa eri muodossa: a) kolmivärimenettelyllä,
jonka mukaan yksiväriset kuvat otetaan
todellakin kolmelle eri levylle, b)
väriverkkomenette-lyllä, jonka mukaan nuo valofilterit sovitetaau
samalle levylle, joten yksi levy ja yksi valoitus
riittää.
Kolmiväri menettelyä käytettäessä
valmistetaan kustakin päävärejä vastaavasta,
alkuaan pankromaattisesta (= kaikille väreille
herkästä) valokuvalevystä värjäämällä
vastaavan-värinen diapositiivilevy. Nämä projisioidaan
kolmiosaisella projektsionikoneella samaan
kohtaan valkealle pinnalle, jolloin täysivärinen kuva
syntyy. Sensijaan että diapositiivit värjättäisiin,
voidaan myös projisioidessa asettaa kunkin
dia-positiivin eteen samanvärinen lasilevy kuin mitä
levyä valoitettaessakin käytettiin. Täysivärisen
kuvan aikaansaamiseksi voidaan myös n. s.
fotokromoskoopissa peilien avulla heijastaa
yksiväristen levyjen läpi tulevat säteet samaan
suuntaan, joten katsoja tässä suunnassa näkee
kuvan täysivärisenä. Toinen tapa valmistaa
luonnollisenvärinen kuva kolmesta päävärillisestä
on tehdä ensiksikin negatiiveista
komplementti-väriset positiivikopiot. Kun nämä painetaan
tarkasti päällekkäin valkealle alustalle, saadaan
luonnollisenvärinen valokuva (vrt. V ä r
i-p a i no).
Paras tähänastinen ratkaisu värillisten
valokuvien valmistamiseksi on ranskalaisten Auguste
ja Louis Lumiöre veljesten keksimä
autokromi-menettely, jonka he 1907 saattoivat julkisuuteen.
Sitä käyttäen ei tarvita kuin yksi ainoa levy
ja yksi valoittaminen. Menetelmä on erikoislaatu
edellämainittua väriverkko menettelyä,
josta kyllä on olemassa muitakin sovituksia.
Autokromilevyissä on kaksi kalvoa: valonarka,
kaikille väreille herkkä bromihopeagelatiinikalvo
ja n. s. väriverkkokalvo, jonka läpi valon ensin
on kuljettava. Väriverkkokalvossa on tiheästi
toinen toisensa vieressä punaiseksi, vihreäksi ja
siniseksi värjättyjä, mikroskooppisen pieniä
tärkkelyshiukkasia (perunajauhoa).
Värihiukkas-ten välit ovat noella mustatut. Kukin hiukkanen
päästää lävitsensä vain itsensä väristä valoa;
niiden takana mustuu bromihopea siis vain
tämän värin voimakkuutta vastaavasti. Jos
tällaista, tavalliseen tapaan kehitettyä ja
kiinnitettyä levyä tarkastetaan läpikatsoen, ovat paikalla,
jonka pitäisi olla esim. punainen, punaisten
hiukkasten taustat mustat, sinisten ja vihreäin
hiukkasten kohdat läpinäkyvät ja kokonaisväri siis
sinivihreä. Kunkin värin sijasta on kuvaan
saatu sen komplementtiväri. Oikeiden värien
saamiseksi ei levyjen kiinnitystä sovi toimittaa
kuten tavallisesti natriumhyposulfiitilla (joka
jättää jälelle mustan hopean ja liuottaa pois
muuttumattoman bromihopean), vaan esim.
kaliumpermanganaatin- tai
kaliumbikromaatin-pitoisella rikkihappoliuoksella, joka liuottaa pois
hopean jättäen muuttumattoman bromihopean
paikoilleen. Kun tähän annetaan päivänvalon
vaikuttaa ja levy senjälkeen kehitetään, saadaan
musta hopeakerros noiden muiden värihiukkasten
taakse, punaisten värihiukkasten näkyessä
kirkkaasti. Täten on saatu luonnollisenvärinen
valokuva, joka samalla on positiivi. Kuten
muitakin diapositiiveja 011 sitä katseltava valoa
vasten, esim. kehyksissä ikkunaan ripustettuna tai
erityisessä peilillä varustetussa katselulaitteessa.
Autokroinilevyjä ei toistaiseksi voida
menestyksellä kopioida paperille; samanlaiselle
väri-verkkolevylle kyllä. Kolmiväripainon avulla
saadaan niistä myös jäljennöksiä. Itse levyjen
käsittely vaatii paljon enemmän huolta ja taitoa kuin
tavallisten valokuvauslevyjen. Koska
väriverkkokalvo 011 lasin ja bromihopeakalvon välissä, on
levy pantava kasettiin lasipuoli objektiiviin päin.
(Väriverkkokalvon kastumisen estämiseksi
kehitettäessä 011 kalvojen .välissä erityinen
vedenpitävä kerros.) Valoitettaessa on sinisten
valonsäteiden heikontamiseksi aina käytettävä
kelta-suodatinta objektiivin edessä tai takana.
Pikakuvia ei levyjen pienen herkkyyden vuoksi voi
ottaa, vaan 011 levyjä valoitettava paljoa
kauemmin kuin tavallisia kuivia levyjä. Valoitusajan
täytyy olla juuri sopivanpituinen, jotta
värisävy tulisi oikea. Kehitteenä voidaan käyttää
mitä tavallista kehitysnestettä tahansa,
varmimmin metoli-hydrokinoni-ammoniakki-kehitettä.
Levyn kiinnittäminen jää kokonaan pois;
viimeisen kehittämisen jälkeen 011 levy valmis.
Muita väriverkkolevyjä ovat omnicolor-,
dioptikromi-, Warner-Powrien levyt y. m. Niistä
ei kuitenkaan mikään ole saavuttanut Lumieren
autokromilevyjen käyttökelpoisuutta. Moniin
tieteellisiin ja käytännöllisiin tarkoituksiin on
näistä levyistä jo sangen suuri apu. [E. König,
„Die Farbenphotographie" (1912); A. v. Hiibl,
„Theorie u. Praxis d. Farbenphotographie m.
Autochromplatten" (1914) ; E. Piirinen,
Valokuvaaja" (1917).] n. j. t.
Värivalopaino ks. V ä r i p a i n o.
Värivilke, valontaittumisesta ja
värihajaantu-misesta läpinäkyvissä aineissa tai heijastuneen
valon interferenssistä johtuva värien vivahtein.
Edellistä lajia 011 esim. timantin v., joka johtuu
timantin suuresta taite-eksponentista ja
väri-liajaantumisesta. Timantin asemaa katsojaan ja
valolähteeseen nähden muutettaessa vaihtuvat sil
mään tulleet värit vilkkaasti. Interferenssiin
perustuva v. 011 havaittavissa esim.
saippuakuplissa, vedenpinnalle kaadetuissa hienoissa
öljyker-roksissa (ks. New to 11 in värirenkaat)
j. n. e., tai hienosti uurretuissa pinnoissa kuten
helmiäisessä, muutamien lintujen höyhenissä ja
kovakuoriaisten kuoressa (ks.
Valontaipu-m i n e n). V. S:n.
Väriäkämä ks. Ä k ä 111 ä t.
Värjäys on taito antaa esineille haluttu väri,
joko se sitten jää vain esineen pinnalle tai
tunkeutuu läpi esineen. Ahtaammassa merkityksessä
ymmärretäänkin v :llä vain viimemainittua
tapausta ja värjättävinä esineinä tulevat
etupäässä erilaiset kuituiset aineet kysymykseen.
V.-menettely riippuu suuresti kuitujen
luonteesta, niiden kemiallisesta kokoonpanosta.
Kasvikuiduthan ovat pääasiassa selluloosaa,
jonka molekylit sisältävät neutraalisia
hydrok-syliryhmiä, kun taas eläinkuidut, kuten villa ja
silkki, ovat korkeamolekylaarisia aminohappoja,
sisältäen siis sekä happamia että emäksisiä ryh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
