Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yhdysvallat - Yhdysvaltain sisällinen sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1735
Yhdysvaltain sisällinen sota
1736
poistuivat. Myöskin Tyynen meren puolella ja
Itä-Aasiassa Roosevelt valvoi valppaasti Y:n
etuja. Y:n ja Englannin välinen vanha, Alaskan
vajaa koskeva riitakysymys ratkaistiin 1903
välitystuomiolla Y:n eduksi. Rooseveltin
aloitteesta Japani ja Venäjä ryhtyivät 1905
Portsmouthissa käytyihin rauhanneuvotteluihin.
Japanin kanssa sovittiin status quon ylläpitämisestä
Tyynellä merellä, Kiinan eheydestä ja siellä
noudatettavasta avoimen oven politiikasta. Y:n
sotilaallista voimaa vahvisti miliisin uudestaan
järjestäminen ja uudenaikaisen sotalaivaston
rakentaminen. Siirtolaislainsäädäntöä jatkettiin ennen
alulle pantuun suuntaan. Kiinalaisilta on
maahanpääsy edelleen kielletty. V. 1903 hyväksyttiin
yleinen siirtolaislaki, jonka tarkoituksena oli
estää maahan tulemasta henkisesti ja
ruumiillisesti vajamittaisia, kovin varattomia,
rikoksentekijöitä, anarkisteja y. m. s. henkilöitä, jotka
pian saattoivat tulla yhteiskunnalle rasitukseksi
tai vaikuttaa vahingollisesti kansan kehitykseen.
Kun siirtolaisia on viime aikoina alkanut tulla
etupäässä Italiasta, Venäjältä, Itävallasta ja
Unkarista, missä maissa työväen elinkanta on
paljon alempi kuin Y :ssa, ja sen vuoksi on ollut
pelättävissä, että tulokkaat pienempi ne
elämän-vaatimuksineen voisivat polkea amer. työväen
palkkoja, on viimemainitun suojelemiseksi
siirtolaislain puheenaolleita säännöksiä myöhemmin
(1907 ja 1910) vielä jyrkennetty. Trustien ja
rautatieyhtiöiden väärinkäyttöjä vastaan
Roosevelt sai säädetyksi lakeja ja nostetuksi
oikeudenkäyntejä saavuttamatta kuitenkaan ratkaisevia
tuloksia. V. 1907 otettiin valtioiden joukkoon
Oklahoma. Rooseveltin seuraaja oli hänen
suosittelemansa republikaani William Howard
Taft (1909-13). Hän ryhtyi ensi työkseen
tyydyttämään jo kauan esitettyä toivomusta tullien
alentamisesta, mutta v:n 1909 uudistettu
tullitariffi (Paynö-Aldriclitariffi) oli vielä hyvin
pro-tektsionistinen ja trusteille edullinen, minkä
vuoksi se tuotti pettymystä laajoille piireille.
Tyytymättömiä oli paljon myöskin
republikaanien joukossa, mistä oli seurauksena
hajaantuminen tämän puolueen keskuudessa.
„Insurgent-tien" nimellä tunnettu radikaalinen ryhmä syytti
puolueen virallista johtoa ja myöskin
presidenttiä siitä, että ne mukautuivat liiaksi suurten
kapitalistien vaatimuksien mukaan, moittien
myöskin Taftin trusteja vastaan käymää
taistelua kovin ponnettomaksi huolimatta siitä, että
korkein tuomioistuin julisti useat suurimmista
trusteista (m. m. öljy- ja tupakkatrustit)
hajoi-tetuiksi. Taft toimi pontevasti sotalaivaston
vahvistamiseksi ja lujitti myöskin Y:n
vaikutusvaltaa Keski-Ameriikassa, missä Panaman kanavan
rakennustyöt edistyivät nopeasti. V. 1912 otettiin
valtioiksi Arizona ja Uusi Meksikko.
V:n 1912 presidentinvaalissa republikaanit
hajaantuivat täydellisesti. Virallinen puoluejohto
kannatti Taftia, mutta insurgentit Rooseveltia.
Seurauksena oli että presidentiksi valittiin
demokraattien ehdokas W o o d r o w Wilson (1913-).
Tämä sai syysk. 1913 toimeen pitkälle menevän
tulliuudistuksen, jonka johdosta useiden
raaka-aineiden ja elintarpeiden tulleja lakkautettiin tai
alennettiin. Wilsonin ensimäinen
ulkoasiainministeri, demokraattien aikaisempi
presidentin-ehdokas W. J. Bryan ilmoitti virkaan astuessaan
aikovansa ajaa maailmanrauhan asiaa ja esitti
pian sen jälkeen ehdotuksen, että valtain olisi
tehtävä keskenään sopimuksia valtioiden välisten
riitakysymysten jättämisestä kansainvälisesti
selvitettäviksi. Jo Wilsonin virkakauden alussa Y.
joutuivat selkkaukseen Meksikon kanssa, kun hän
ei tahtonut tunnustaa F. J. Maderon
kukistamisen jälkeen valtaan päässyttä väliaikaista
presidenttiä Iluertaa. Aseellinen yhteentörmäys
saatiin kuitenkin vältetyksi. Myöskin Japanin
kanssa syntyi hankausta sen johdosta, että
Kalifornian valtio kielsi lailla japanilaisten
maanhankinnan. Maailmansodan sytyttyä 1914 Y.
pysyivät alussa puolueettomina. Suuret
rahamie-het auttoivat kuitenkin alusta pitäen rahalainoilla
ympärysvaltoja, ja maassa valmistettiin
suunnattomat määrät sotatarpeita viimemainittujen
hyväksi. Presidentti Wilson esiintyi ensin
rauhan harrastajana ja kehotti jouluk. 1916
sotaa-käyviä lopettamaan sodan. Saksan käymä
vedenalainen sota sai kuitenkin pian aikaan selkkausta
Saksan ja Y:n kesken, ja kun Saksa ilmoitti,
että se tulisi helmikuusta 1917 käymään sitä
entistä laajemmassa mitassa ja jyrkemmällä
tavalla, kiristyivät Saksan ja Y :n välit siinä
määrässä että Y. huhtik. 1917 julistivat sodan.
Tehokkaaksi ja ratkaisevaksi kävi Y:n osanotto
maailmansotaan vasta keväällä 1918, kun
ympärysvallat heinäkuun jälkipuoliskolla aloittivat
suuren ja voitollisen rynnistyksensä Ranskan
rintamalla.
[Baneroft, „History of the United states"
vapaussodan loppuun; „Cambridge modern
his-tory" VII, ,,The United states"; Hart, „Epochs of
american history" ja ,,American history told by
contemporaries"; Mc Master, „History of the
people of the United states"; Rhodes, ,,History
of the United states from the compromise of
1850"; Channing ja Hart, „Guide to the study
of american history"; Hart, „Critical essays on
authorities" XXI-XXVI nid. julkaisua ,,American
nation series"; Wilson, „History of the american
people"; Söderberg, „Ur Förenta staternas
historia 1783-1865" (sarjassa ,,Gleerupska
biblio-teket") ; Bogart, ..Economic history of the United
states"; Tocqueville, „De la dömocratie en
Am6ri-que"; Roosevelt, „The winning of the west";
Gordie, ,,History of the political parties in the
United states"; Hart, ,,Foundations of american
policy"; Henderson, ,,American diplomatic [-ques-tions".]-] {+ques-
tions".]+}
Yhdysvaltain sisällinen sota 1861-65. Tätä
sotaa, josta myöskin käytetään nimityksiä
orja-sota, joskus sesessionisota, kävivät
keskenään Yhdysvaltain pohjoisvaltiot (unionistit)
ja etelävaltiot (sesessionistit, ks. t., eli
konfede-reeratut). Sodan pääsyynä oli kysymys
neekeri-orjuuden säilyttämisestä tai lakkauttamisesta,
johon liittyi tuo vanha riitakysymys, kuiuka
laaja määräämisvalta liiton keskuselimillä oli
yksityisten valtioiden asioissa. Kun orjuuden
vastustajain, tasavaltalaisen puolueen ehdokas
Abraham Lincoln oli marrask. 1860 valittu
presidentiksi, erosi unionista 11 etelävaltiota: Virginia
Pohjois- ja Etelä-Carolina, Georgia, Florida,
Alabama, Mississippi, Louisiana, Texas, Arkansas.
Tennessee, muodostaen oman liittotasavallan
k o n f e d e r a t s i o n i n, jonka presidentiksi
valittiin Jefferson Davis. Pohjoisvaltioiden väki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
