Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yhteyttäminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1753
Yhteyttäminen
1754
vit kahteen eri ryhmään : a u t o t r o f e i h i n,
joilla on kyky hankkia tarvitsemansa hiili, kuten
muutkin ravintoaineet, elimettömästä luonnosta,
ja heterotrofeihin (lähinnä sieniä), jotka
ovat hiilen ja usein myös typen saantiin nähden
sidotut elimellisiin aineisiin eivätkä (yhtä vähän
kuin eläimetkään) luonnossa tulisi toimeen ilman
autotrofeja. Autotrofisten kasvien hiilen y. on
hiilihapon y :t ä (varemmin tarkoitettiin
y:llä tav. vain tätä), jonka kautta elimellistä
ainetta syntyy hiilihaposta (hiilidioksidista) ja
vedestä. Tämä ilmiö, joka on kaiken
maapallollamme olevan elämän perustana, tapahtuu
auringonvalon avulla (fotosynteettinen
hiilihapon y.) kasvien lehtivihreähiukkasissa, siis
pääasiallisesti lehdissä ja niissä varsinkin
pylväs-tylpyssä. Lohtivihreättömät kasvit eivät
hiilihapon v reen kykene ja ovat sentähden
hetero-trofeja. Kuitenkin on eräillä lehtivihreää vailla
olevilla kasveillakin, nimittäin typpihapoke- ja
typpihappobakteereilla samoinkuin eräillä
rikki-bakteereillakin y. m. kyky yhteyttää hiilihappoa,
ensinmainituilla ammoniakin, keskimäisillä
nitriittien, jälkimäisillä tiosulfaattien
hapettami-sesta saamansa energian avulla
(kemosynteetti-nen hiilihapon y.) ; ne ovat siis tyypillisiä
autotrofeja. Lehtivihreähiukkasten
yhteyttämistoiminnassa, jonka lähemmästä laadusta tiedot vielä
kokonaan puuttuvat (erään usein lausutun
otaksuman mukaan lehtivihreä toimisi jonkunlaisena
sensibilaattorina), yhtyvät vesi ja hiilihapon hiili,
samalla kuin hiilihapon happi vapautuu
(kaavamaisesti vapaan hapen synty voidaan osoittaa
esim. seuraavasti: 6C02+5H20 = C6H10O5+6O2).
Vapaan hapen muodostuminen voidaan todistaa
useilla tavoin: vesikasveilla nousevat
happikup-lat vedenpintaan ja voidaan siitä koota talteen
ja osoittaa hapeksi; hyvin herkkä on n. s.
bak-teerimetodi, joka perustuu useiden bakteerien
ominaisuuteen liikkua vilkkaasti hapenpitoisissa
nesteissä; tarkkoja kvantitatiivisia
happimää-räyksiä voi suorittaa eudiometrillä. Hiilihapon
y:ssä tarvitsemansa veden kasvit saavat
haihtu-misvirtauksen tuomista vesimääristä, hiilihapon
taasen ilmasta, mistä se korkeampien kasvien
yhteyttämispaikkoihin tulee ensi sijassa lehdissä
olevien ilmarakojen, hyvin pienessä määrin
päällyskettosolujen ulkoseinämän kautta,
vesikasveilla diffusionin kautta vedestä kasvin
pintasolukkojen läpi; kasvin sisässä hiilihappo leviää
soluvälejä myöten ja soluseinien läpi
lehtivih-reällisiin soluihin. Ensimäisenä
yhteyttämis-tuloksena kasvissa esiintyy liuoksessa olevia,
yksinkertaisia hiilihydraatteja, useiden tutkijain
mukaan kuitenkin kaikkein ensimäiseksi
formaldehydia (H20+C02 = H2C03; H2C03 = CH20+02).
Konsentroituvassa hiilihydraattiliuoksessa
tapahtuu yleensä ennenpitkää kondensoituminen
tärkkelykseksi, joka esiintyy lehtivihreähiukkasten
sisällä pieninä jyväsinä, mitkä varsin helposti
saa mikroskooppisesti näkyviin jodiliuoksella,
jonka vaikutuksesta tärkkelys aina värjäytyy
siniseksi. Eräillä kasveilla yhteyttämistulos ei
olekkaan tärkkelystä, vaan erinäisiä sokerilajeja
(kämmekkäät, useat liljakasvit y. m.), useilla
myös rasvaisia öljyjä (piilevät y. m.) ; mainitut
„sokerilehtisetkin" kasvit voi kuitenkin yleensä
saada erinäisissä olosuhteissa (hyvin voimakkaan
v:n seurauksena y. m.) muodostamaan tärkke-
lystä. Tärkkelyksen määrä kasvin hiilihappoa
yhteyttävissä osissa on yleensä suurimmillaan
iltapuolella päivää; alituiseen tapahtuu
kuitenkin sen pois kuljettamista (liuenneessa muodossa)
ja yön aikana lehtivihreähiukkaset useinkin
kokonaan tyhjenevät tärkkelyksestä. Y:ssä
muodostuvan tärkkelyksen määrä on eri kasvilajeilla
samoissakin ulkonaisissa olosuhteissa ja samaa
lehtipinta-alaa kohti eri suuri, riippuen
lehtivihreähiukkasten luvusta ja koosta, mutta
myöskin muista vielä selvittämättömistä syistä.
Esimerkkinä y:ssä syntyväin hiilihydraattien
painomäärästä yksityisillä kasveilla mainittakoon,
että on laskettu kookkaan auringonruusun
kuivapainon lisäys y:lle edullisena kesäpäivänä
36 gr:ksi (1,8 gr tunnissa 1 m2:n suuruista
lehtipintaa kohti), suuren kurpitsakasvin jopa
185 gr:ksi. Tärkkelyksestä kasvi myöhemmin
rakentaa useimmat elimistönsä tarvitsemat
elimelliset aineet: selluloosaa, rasvoja, elimellisiä
happoja, typen y:n yhteydessä munanvalkuaisaineita
y. m.; tärkkelyskin on siis oikeastaan vasta
raaka-aine, joka puolestaan tulee, vielä
tarkemmin tuntemattomalla tavalla, yhteytetyksi.
Ulkonaisten olosuhteiden vaikutus hiilihapon y:ssä
on suuri. Valon voimakkuus, hiilihapon määrä
ja ilman lämpötila ovat tässä suhteessa
tärkeimmät tekijät. Voimakas valo vaikuttaa
edistävästi, liian voimakas kuitenkin haitallisesti, se
kun tuhoaa lehtivihreää. Punaisilla valonsäteillä
on y:ssä suurin merkitys. Suuri
hiilihaponpitoi-suus vaikuttaa edistävästi määrättyyn, eri
kasveilla jossain määrin eri suureen määrään asti,
siitä yli noustessaan haitallisesti, jopa lopulta
suorastaan myrkkynä. Lämpötilaoptimi y :ssä on
meikäläisille kasveille yleensä -)- 20°— -(- 30° C.
Välillisesti ulkonaiset olosuhteet voivat myös
paljon vaikuttaa y:ssä. Niinpä hyvin voimakas
valo, veden puute kasvissa j. n. e. ilmarakojen
sulkeutumisen kautta melkein kokonaan estää
hiilihapon y:n. — Raja autotrofisten ja
hetero-trofisten kasvien hiilen y:ssä ei ole jyrkkä.
Niinpä edellisillä on aina osa kasvista (lähinnä
juuri) toisista kasvinosista saatavien
yhteyttämis-tulosten varassa ja itukasveina ne alkuasteillaan
myös elävät kokonaan valmiista elimellisistä
hiiliyhdistyksistä. Useissa kokeissa autotrofit
ovat voineet tulla toimeen ilman hiilihappoa, jos
niille on ollut tarjona erinäisiä elimellisiä
yhdistyksiä. Heterotrofit eroavat mainituista vain
siinä, että ne kokonaisuudessaan ja koko ikänsä
ovat valmiin ravinnon varassa. Ne ovat
pakotettuja tyydyttämään hiilentarpeensa joko
toisista eliöistä, kasveista t. eläimistä (1 o i s k a
s-v i t 1. parasiitit) t. kuolleessa luonnossa, lähinnä
kuolleissa kasveissa t. eläimissä tavattavista
elimellisistä aineista (mädänsyöjät 1.
sapro-fyytit) ; kasveja, jotka yleensä elänevät osaksi
autotrofien, osaksi heterotrofien tapaan, on myös
olemassa (puoliloiset ja puolimädänsyöjät), mutta
tarkempaa selvyyttä niiden hiilitaloudesta ei ole
vielä onnistuttu saamaan. Samoin puuttuu
yksityiskohtaisempia tietoja siitä, missä yhdistyksissä
loiskasvit hiilensä parhaiten ottavat ja miten
niiden hiilen y. tapahtuu. Paremmin ovat
mädän-syöjien hiililähteet tunnetut. Eri kasveilla ne
ovat hyvin erilaiset; yleensä voi sanoa useiden
näistä kasveista voivan ottaa (useinkin
entsy-mien avulla) hiiltä mitä erilaisimmista hiilen-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
