Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ylioppilaiden kristillinen maailmanliitto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1785 Ylioppilaiden kristillinen maailmanliitto—Ylioppilaskunnan laulajat 1786
senpäästö- sekä gynekologisen osaston ja
kuppa-tautiosaston. Opetusta niielisairaitten hoidossa
annetaan lääketieteen kandidaateille Lapinlahden
keskuslaitoksella, joka on valtion sairaala;
sitäpaitsi annetaan muutamassa
yksityissairaalassakin yliopistollista opetusta. Y. K.
Ylioppilaiden kristillinen maailmanliitto
ks. Ylioppilasliike, kristillinen.
Ylioppilaitten raittiusyhdistys ks. R a i
t-tiusseurat, palsta 1407.
Ylioppilas, yliopiston varsinainen oppilas, ks.
Yliopisto, Ylioppilaskunta,
Ylioppilasosakunnat, Ylioppilastutkinto.
Ylioppilaskunnan kirjasto (myös lyh. Y1
i-oppilaskirjasto) on alkuaan syntynyt
entisten ylioppilasosakuntien kirjakokoelmista.
Kun näet osakunnat 1852 lakkautettiin, jaettiin
nämä kokoelmat tieteiden mukaan viidelle
tiedekunnalle, mutta saatiin muutamia vuosia
myöhemmin jälleen yhdistetyiksi yhdeksi kirjastoksi,
joka „Yleinen ylioppilaskirjasto" nimisenä 23 p.
lokak. 1858 avattiin lainausta varten. Sen
ensi-mäiseksi hoitajaksi tuli Karl Collan (ks. t.).
V. 1862 toimitetussa kirjaston tarkastuksessa oli
siinä 11,261 nidettä. Kun ylioppilastalo 1870
valmistui, sijoitettiin kirjasto siihen, mutta
kirja-varojen yhä kasvaessa päätettiin rakentaa sille
Ylioppilaskunnan omistaman tontin pihalle oma
rakennus, joka valmistui 1895. Sen jälkeen
kirjasto on ripeästi kasvanut, ollen siinä nykyään
noin 60-70,000 nidettä. Kirjastoa hoitavat
kirjastonhoitaja, jonka ylioppilaskunta valitsee,
varakirjastonhoitaja sekä kaksi vanhempaa ja
neljä nuorempaa amanuenssia, jotka
kirjastonhoitaja valitsee kirjastovaliokunnan ehdolle
asettamasta kolmesta hakijasta. Kirjaston hoitoa
valvoo ylioppilaskunnan hallituksen
kirjastovalio-kunta. Kirjojen ostoon ja sitomiseen on viime
vuosina myönnetty vuosittain 10,900 mk.,
jota-paitsi aikakauskirjojen ja sanomalehtien
tilaamiseen 2,400 mk. Kirjaston yhteydessä on
lukusali ja sanomalehtihuone. — Kirjastonhoitajina
ovat olleet: K. Collan (1858-64), K. F. J.
Schauman (1864-73), Alarik Linsen (1873-82),
Y. K. Yrjö-Koskinen (1883-87), V. E. Meurman
(1888-1904), E. Elfving (1905), Volter Kilpi
(1906-11), Harri Holma (1912-18), Elsa Inberg
(1919-). H. H-a.
Ylioppilaskunnan laulajat on tavallisesti
„Y. L.":ksi nimitetyn suom. ylioppilaiden
laulu-kunnan virallinen nimi. Y. L. perustettiin 1882
ja sen toiminnan lasketaan alkaneen 1883, mutta
hyvällä syyllä voidaan sen olemassaolo ulottaa
paljoa kauemmas taaksepäin. Y. L. on näet
saanut alkunsa 1840 perustetusta „Akateemisesta
laulukunnasta". Tämä alkuaan ruotsinkielinen
laulukunta muuttui ennen pitkää kaksikieliseksi.
Sen „kakstoistikot" (3-kertaiset kvartetit), jotka
1870-luvulla kiertelivät Suomen kaupungeissa
laulajaisilla keräämässä varoja ylioppilastaloa
varten, ovat tulleet kuuluisiksi. Koska
ylioppilastalon vihkiäisjuhlassa 1870 ohjelma oli
umpiruotsalainen eikä siinä suomen kielelle
vähäistäkään sijaa myönnetty, viettivät
ylioppilaskunnan 70 suomalaista jäsentä juhlansa erillään
muista. Tästä lähtien oli „Akateemisen
laulu-kunnan" keskuudessa alinomainen riita
suomenkielisten laulujen ohjelmistoon ottamisesta. Kun
1876 suomenmieliset ylioppilaat perustivat
„Suo-malaisen nuijan", syntyi samalla „Suom. nuijan
laulukunta", jonka ensimäinen johtaja oli
maist. Taavi Hahl. Tämä laulukunta pääsi
hyvään kuntoon ja oli kaikissa juhlatiloissa
suom. ylioppilaiden etupäässä. Sen jäsenet
avustivat m. m. Suom. oopperan näytännöissä. Kun
Nuijan laulukunnan uusi johtaja, oopperalaulaja
N. Kiljander 1879 valittiin „Akateemisen
laulu-kunnan" johtajaksi, sai hän taas kaikki
suomenkieliset laulajat siihen palaamaan ja yhteistyö
alkoi uusin toivein. Ikäänkuin vanhojen riitojen
helpottamiseksi alettiin laulukuntaa sanoa
uudella nimellä „Ylioppilaskunnan laulajat"
,,Studentkärens sängare". Syksyllä 1880 Kiljander
erosi johtajan toimesta; samalla loppui sopu ja
kielikiistat alkoivat riehua entistä
raivokkaammin. Vuosina 1882-85 seura olikin täydellisen
hajaannuksen tilassa, niin että jo oli kysymys sen
virallisesta lakkauttamisesta. Lokak. 7 p:nä 1882
suomenmieliset ylioppilaslaulajat kokoontuivat
keskustelemaan laulukunnan perustamisesta ja
valitsivat johtajakseen maist. P. J. Hannikaisen.
Viikkoa myöhemmin laulukunta otti nimen
,,Ylioppilaskunnan laulajat". Ensi kertaa
esiintyessään Y. S. Yrjö-Koskisen kunniaksi vietetyssä
juhlassa samana syksynä kuoro lauloi ,,Herää
Suomen", joka silloin ensi kerran kuultiin
Helsingissä ja samalla tuli Y. L:n lippulauluksi.
Laulukunnan ensimäiset vuodet olivat vaikeita.
Taloudellinen ahdinko ja tiheät
johtajanvaihdok-set häiritsivät toimintaa niin, että koko kuoron
hengissäpysyminen näytti ajoittain
epätietoiselta. Mutta milloin lauluinto yksin ei
riittänyt Y. L:ää pitämään koossa, tuli isänmaallinen
innostus avuksi. Se kansallisisänmaallinen henki,
joka Y. L:n syntymisen oli aiheuttanut, oli
alusta alkaen myös sen toiminnan suunnan
määrääjänä. Kysymys suomenkielisten laulujen
laulamisesta oli aiheuttanut sen riidan, joka
„Aka-teemisen laulukunnan" hajoitti, ja lauluohjelmain
suomalaistuttaminen tuli olemaan Y. L:n
tärkeimpiä päämääriä. Tämän päämäärän
ensimäinen ja huomattavin toteuttaja oli Nuijan
laulukunnan johtaja Taavi Hahl. Hänen
suomennoksina julkaisemansa ylioppilaslaulut tarjosivat
Y. L:lle runsaasti suomenkielistä ohjelmistoa.
V. 1893, ensimäisessä kymmenvuotisjuhlassaan,
Y. L. ensi kerran esiintyi puhtaalla
suomenkielisellä ohjelmalla. Se yllättävä suosio, jonka Y. L.
tällöin saavutti, innosti jatkamaan aloitettua
uraa. Vielä samana vuonna Y. L. julisti
ensimäisen sävellyskilpailun nimenomaan määräten,
että „sävellysten tulee olla alkuperäisiä ja
sovitettuja suom. sanoihin joko alkuperäisiin tai
kotimaisesta runoudesta tehtyyn käännökseen".
Voidakseen vastakin panna toimeen
sävellyskilpailuja perusti Y. L. erikoisen rahaston.
Näiden kilpailujen tuloksina on palkittu useita
suom. kvartettilaulun parhaita saavutuksia.
Suomenkielisen ohjelmiston karttuessa
lisääntyi myös suomenkielisen yleisön harrastus ja
myötätunto. Lauluharrastuksen levittäminen
vars. suom. maaseutuun onkin Y. L:n
suurimpia ansioita. Y. L:n valiokuorot ovat sen
perustamisesta saakka kesäisin tehneet laajoja
kiertomatkoja ja monet Y. L:ssä koulutuksensa
saaneet laulajat ovat maaseudulla perustaneet ja
johtaneet kuoroja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
