Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zefyros ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1843
Zenit—Zeoliitit
1844
burgiin, 1869 Miinchenin hovioopperaan ja
1872 Karlsruhen hoviorkesteriin. Toimi taas
Miinchenissä oratoriseuran johtajana (1878-85)
sekä akateemisen kuoron johtajana ja kun.
musiikkiopiston kuoro-opettajana. Säveltänyt
oratorin (,,Kain", Byronin mukaan, 1867), 4
oopperaa, 2 sinfoniaa, 4-kätisen pianosonaatin y. m.
Julkaissut tutkielman »Soitinmusiikin synnystä
ja kehityksestä" (1906). I. K.
Zeniitinetäisyys, taivaankappaleen
näennäinen, kaarimitassa lausuttu etäisyys zenitistä,
korkeuskulman komplementti. Jos siis z.
merkitään s:llä ja korkeuskulma /c:lla, on yhtälö
z+k = 90°.
Zeniittiteleskooppi, uudenaikainen
Amerii-kassa keksitty tähtit. kone havaintopaikan
napakorkeuden määräämistä varten. Kaukoputki
asetetaan hienon vesivaa’an avulla pystysuoraan
asentoon, ja mikrometrilaitteen ja vesivaa’an avulla
voidaan määrätä näköpiirin kautta kulkevan
tähden zeniittiväli z, joka tietenkin aina on aivan
pieni. Jos tähden deklinatsioni 6 on tunnettu,
saadaan täten helposti napakorkeus q>, sillä
meridiaanissa olevan tähden zeniittivälistä on
olemassa yhtälö (p = 6 ± z, missä plusmerkkiä (+)
käytetään jos tähti kulminatsionissaan on
eteläpuolella, ja miinusmerkkiä (•—jos tähti on
pohjoispuolella zeniittiä. E. R.
Zenit (arab.), zeniitti, y 1 i k o h t a,
taivaan-laen korkein paikka, luotiviivan leikkauspiste
taivaanpallon kanssa suoraan ylöspäin. Z:n
korkeuskulma on =90°, sen kaarietäisyys
taivaannavasta on napakorkeuden komplementti.
Zenker / tserjkor], Friedrich Albert
(1825-98), saks. lääkäri ja patologi, keksi 1860
Dresdenin sairaalassa kuolleen tytön ruumiissa
trikiinejä ja totesi näiden aiheuttaneen kuoleman.
Hän julkaisi sittemmin useita trikiinitautia
koskevia tutkimuksia. Sitäpaitsi hän on
harjoittanut laajoja patologisia ja mikroskooppisia
tutkimuksia. Hänen keksimänsä Z:n liuos
(subli-maatti 5, kaliumbikromaatti 2,5, natrium
sulphuri-eum 1, aqva 100) on hyvin yleisesti
mikroskooppisessa tekniikassa käytetty kiinnitys- (fikseeraus-)
neste. Hänen mukaansa nimitetään myös
vaha-maista degeneratsionia Z.-d e g e n e r a t s i
o-niksi. Y. K.
Zenobia, Septimiä, Palmyran ja Syyrian
kuningatar, Odenathoksen puoliso, joka miehensä
kuoleman jälkeen 267 nousi valtaistuimelle.
Hän oli kuuluisa kauneudestaan, sivistyksestään
ja rohkeudestaan, ja laajensi valtaansa läheisiin
maihin, ottaen itselleen »Itämaiden keisarinnan"
nimen, mikä keisari Aurelianuksen aluksi
täytyi hänelle tunnustaa. Mutta 272 Aurelianus
valloitti Palmyran ja vei Z:n vankina Roomaan,
jossa hän kulki mukana keisarin triumfikulussa
ja sitten vankeudessa kuoli. K. O.
Zenodotos [dzeno’-] (3:nnen vuosis.
alkupuolella e. Kr.), kreik. grammatikko eli filologi,
syntyisin Ephesoksesta, Aleksandreian suuren
kirjaston ensimäinen hoitaja. Hänen
tutkimuksensa kohdistuivat etupäässä Homeroksen tekstin
puhdistamiseen ja vakiinnuttamiseen; tällä alalla
hän oli uranaukaisija. Tietomme hänen
menetelmistään ja hänen työnsä tuloksista perustuvat
parhaasta päästä edistyneempää tieteellistä
kantaa edustavan Aristarkhoksen polemiikkiin;
tästä johtuu, että paremmin tunnemme hänen
erehdyksiään kuin hänen ansioitaan. Joka
tapauksessa hän oli harras ja älykäs tutkija.
O. E. T.
Zenon [dzenön] Elealainen, kreik.
filosofi (n. 490-430 e. Kr.), koetti tukea oppi-isänsä
Parmenideen (ks. t.) väitteitä todistamalla
vastakkaiset opit vääriksi. Esimerkkinä Z:n
pää-telmätaidosta mainittakoon pari hänen kuuluisaa
todistustaan Herakleitoksen (ks. t.) liikunto-oppia
vastaan. Niinpä Z. väittää, että ammuttu nuoli
ei silmänräpäystäkään ole liikkeessä: sillä siinä
paikassa, missä nuoli kunakin silmänräpäyksenä
on, ei se, arvelee hän, tiettävästikään liiku:
siinä paikassa taas, jossa se sinä
silmänräpäyksenä ei ole, ei se tietysti voi liikkuakkaan; siis
se ei liiku. Edelleen hän väittää, että on
mahdotonta päästä mistään paikasta toiseen; sillä
voidakseen kulkea tämän matkan täytyy ensin
kulkea puolet matkasta; mutta sitä ennen on
täytynyt kulkea puolet tästä puolitiestä ja niin yhä
edelleen äärettömään asti. Mutta tämä ääretön
paljous matkoja vaatii äärettömän ajan, ja niin
ollen ei siis koskaan tulla perille. Z:n
laatimaksi arvellaan myöskin viimemainitun
vale-todistuksen toisintoa, jossa väitetään, että
Akhilleus ei koskaan voi saada kiinni
kilpikonnaa. Virhe näissä perusteluissa on siinä, että
äärettömyyskäsitteet sovelletaan rajoitettuun
todellisuuteen. — Z:n vaikutuksesta tuli
tällainen viisastelu muotiasiaksi kreik. filosofiassa;
Aristoteles sanookin Z:ia dialektiikan
(ks. t.) perustajaksi. R. L.
Zenon [dzenön] Stoalainen (n. 334-262
e. Kr.), kreik. filosofi, kotoisin Kyproksesta, Stoan
(ks. t.) oppikunnan perustaja, vaikutti Ateenassa
ja vahvisti vakavat oppinsa ankaran jalolla
elämällään. Z:ia kunnioitettiin muinoin Sokrateen
ja Platonin vertaisena.
Zenta, kaupunki Unkarissa Tiszau oikealla
rannalla, rautatien varrella; 29,666 as. (1910).
Harjoittaa maataloustuotteiden kauppaa ja
kalastusta. Tunnettu taistelusta 1697, jolloin Savoijin
Eugen voitti turkkilaiset. M. E. E.
Zeoliitit (kreik. zein = kiehua, ja lithos =
kivi), ryhmä kivennäisiä, joille on yhteistä, että
ne kuumennettaessa helposti sulavat samalla
kuohuen (siitä nimi) sekä hapoilla käsiteltäessä
hajaantuvat jättäen hyytelömäistä piiliappoa.
Kokoomukseltaan melkein kaikki z. ovat
veden-pitoisia natrium- tai
kalsium-aluminiumsilikaat-teja. Vesi niissä on osaksi kidevettä, joka
poistettuna saattaa uudelleen imeytyä kivennäisiin,
osaksi taas se on kemiallisesti sidottua, niin että
z. ovat pidettävät happamina silikaatteina.
Niillä on vielä se ominaisuus, että ne voivat
liuoksista imeä itseensä kaliumia, ammoniakkia
y. m. aineita, jättäen sijaan kalsiumia ja
natriumia. Kun nyt sama ominaisuus on myöskin
maaperän pintaosilla, joissa kasvillisuudella on
tyyssijansa, ja kun z:n tiedettiin saattavan
muodostua maasälvistä ja muista yleisistä
vuorilaji-kivennäisistä, tehtiin se johtopäätös, että
maaperässä on juuri z:eja (n. s. maa-z.). Viime
aikoina on kumminkin todistettu, että mainittu
maaperän ominaisuus riippuu siinä olevien
aineiden hienoudesta ja siitä johtuvasta suuresta
pintaenergiasta, eikä ensinkään edellytä z:n
läsnäoloa. — Tärkeimmät z. ovat: natroliitti,
analsimi, laumontiitti, chabasiitti. stilliiitti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
