Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zeuss ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1849
Zeuss—Zichy
1850
dasta, Z:n nousemisesta maailmoiden
valtaistuimelle ks. K r o n o s ja Titaanit. — Z :n
avioliitosta sisarensa Heran kanssa syntyvät Ares,
Hebe, Eileitliyia; Iliadin mukaan Dione (Z:n
dodonalainen puoliso) synnytti hänelle
Aphrodi-ten (ks. t.). Hesiodoksen mukaan Z. oli
kaikkein ensiksi nainut Metis haltiattaren („Järjen",
„Älyn") mutta niellyt hänet vatsaansa sekä
sitten itse päästään synnyttänyt ilmoille heidän
tyttärensä Athenen (ks. t.). Leto synnytti hänelle
Apollonin ja Artemiin, Demeter Perseplionen,
nymfi Maia Hermeen, kuolevaiseksi
kuninkaantyttäreksi kuvailtu Semele on Dionysoksen äiti.
vrt. myös H o r a t, D i k e, Muusa, K h
a-r i s. Kuolevaisia kaunottaria Z. lähestyy
milloin minkin muotoisena: joutsenena, sonnina,
kultasateena j. n. e. Siten Alkmene synnyttää
hänelle Herakleen, Leda Dioskuurit ja Helenen,
Europe Minoksen ja Rhadamanthyksen, Io
Epa-phoksen, Danae Perseuksen j. n. e. Kun
paikalliset tarut Z:n siittämistä heroksista ja
suku-urhoista levisivät eri osiin Hellasta, oli
seurauksena, että Z. esiintyi häikäilemättömänä
avion-rikkojana ja viettelijänä. Paljon kerrottiin
runoilijain kehittämissä taruissa Heran
mustasukkaisuudesta, joka sai hänet kiihkeästi
vainoamaan Z:n rakastajattaria ja heidän lapsiaan.
Suureksi osaksi kuitenkin kertomukset Z:n ja
Heran huonoista väleistä lienevät toista
alkuperää; oli näet olemassa eräitä oudonlaisia,
nähtävästi vanhaan luonnonsymboliikkaan
perustuvia taruja jumalien välisistä riidoista ja
varsinkin Z:n ja Heran tuimista voimanmittelyistä.
— Z:n lemmikistä Ganymedeestä ks. t.
Taiteessa Z. kuvattiin voimakkaaksi,
leveärintaiseksi keski-ikäiseksi mieheksi.
Varsinkin vanhempina aikoina hän joskus esiintyy
alastomana, rajusti hyökkäävänä taistelijana;
mutta tavallisesti hän joko istuu komealla
valtaistuimella tai seisoo tyynenä ja arvokkaana,
toisessa kädessä valtikka, toisessa kaksikärkinen
tulta leimuava ukonnuoli, jalkojen juuressa
tunnuseläin, kotka. Jalointa Z:n käsitystä edusti
Olympiassa Z:n temppelissä oleva Pheidiaan
kullasta ja norsunluusta muovailema
kolossaalipat-sas, jossa viivojen yksinkertainen, tyyni suuruus
ja varsinkin pään asennossa ilmenevä lempeys
yhtyivät sielukkaaksi kokonaisuudeksi, jonka
näkö valoi katselijan mieleen auvoa ja lohtua.
Toista, luultavasti 4:iinellä vuosis. e. Kr.
kehittynyttä, sulavampaan ja rikkaampaan
muovailuun tähtäävää tyyppiä edustaa tunnettu
marmorinen Z:n pää, n. s. Z. Otricoli (kuva, ks. art.
Juppiter). Lukuisat säilyneet Z:n
kuvapatsaat ovat yleensä roomalaisaikuisia kreik.
teosten jäljennöksiä. Säilyneitä korkokuvia
mainittakoon Z:n ja Heran lemmenkohtaus
selinunti-laisessa metooppikuvassa arkaisen ja vapaan
taiteen vaihdekaudelta sekä aigiinsa (ks. t.)
taikavoimalla giganttia lannistava Z. Pergamonin
suuressa alttarifriisissä, hellenistisen taiteen
merkillisimpiä tuotteita. O. E. T.
Zeuss [tsöisj, Johann Kaspar (1806-56),
saks. historian- ja kielentutkija, 1839
professorina Speyerin, 1847 Bambergin lyseossa, on
julkaissut useita teoksia, joista „Die Deutschen und
ihre Nachbarstämme" (1837, uusintapainos 1904),
Saksan ja sen naapurimaiden ent. asukkaista ja
heimoista, sekä „Grammatica eeltica" (2 os., 1853;
uusi laitos Ebelin tarkastamana 1868-71) ovat
kumpikin alallaan perustavaa laatua. K. G.
Zezschwitz [tsetssvits], Gerhard von
(1825-86), saks. luterilainen teologi. Z., joka
v:sta 1866 vaikutti professorina Erlangenissa,
on kirjoittanut perustavia teoksia kirkollisen
opetusopin alalta. Pääteos on „System der
ehristlich-kirchlichen Katechetik" I II (1863-72).
Huomattava teos on myöskin ,,Das System der
praktischen Theologie" (1876-78). Z:n teoksia
haittaa tavattoman raskas lauseasu. E. K-a.
Zgierz [zgjez] (ven. Zgerz), kaupunki
Puolassa, 9 km luoteeseen Lodzista, rautatien
varrella; 23,208 as. (1910), n. Vb juutalaisia.
Kutoma- ja värjäysteollisuutta.
Zichy [zitsi], vanha unk. aatelinen suku.
1. Mi häly Z. (1827-?), taidemaalari,
opiskeli aluksi Budapestissä Marastoni’n,
sitten Wienissä Waldmiillerin johdolla, muutti
1847 Venäjälle (Pietariin), jossa 1859
nimitettiin hovimaalaajaksi, vieläpä ,,keisarin
maalaajaksi" („peintre de l’Empereur"). Z:n
huomattavimpia teoksia lienee Unkarin hallituksen
tilaama: ,,Keisarinna Elisabet Frans Deäkin
ruumiin ääressä" (v:lta 1878, Unkarin
kansallismuseossa). Muista lukuisista teoksista
mainittakoon : ,.Kristuksen ristinpuulta ottaminen",
,,Hävityksen riemuvoitto" (Pariisin
maailmannäyttelyssä, 1878), ,,Henkien hetki" (akvarelli),
,,Seireenien soitto", „Viinin vaikutusta" (1882)
sekä Venäjän keisarihovin tapahtumia esittävät
piirrokset.
2. Nändor Z. (1829-1911), kreivi, politikko,
Unkarin käskynhaltianeuvoston,
varapresidenttinä 1865, valittiin 1867 valtiopäiväin
aliliuonee-seen ja kuului Deäkin puolueeseen, mutta liittyi
myöhemmin vanhoillisiin. Ylihuoneessa hän
1880-luvulla vastusti seka-avioiden luvallisuutta
koskevaa lakiehdotusta ja seuraavalla
vuosikymmenellä siviiliavioliittoa; perusti oman
klerikaali-sen puolueen nimellä kansanpuolue, jonka
varsinaisena johtajana pysyi kuolemaansa asti.
3. Jenö (Eugen) Z. (1837-1906), kreivi,
v:sta 1862 valtiopäivämies, otti osaa maansa
valtiolliseen ja varsinkin taloudelliseen elämään
vaikuttaen tehokkaasti Unkarin teollisuuden
kehittymiseen (m. m. Unkarin yleisen
teollisuusyhdis-tyksen presidenttinä). Vasta myöhemmällä
ijäl-lään hän kiinnitti huomiota kansansa
esihistoriaa koskeviin kysymyksiin, joiden
selvittelemistä varten hän, yhdessä ammattitiedemiesten
kanssa, kävi kolmella tutkimusmatkalla Aasiassa
vv. 1892, 1895-96 ja 1897-98. Matkoista ja niiden
tuloksista tehdään selkoa julkaisuissa ,,Voyages au
Caucase et en Asie Centrale" (2 osaa, 1897) ja
,,Dritte asiatische Forsehungsreise des Grafen Z."
(6 osaa, 1900-05). Jälkimäiseen sisältyy m. m.
J. Päpayn ,,Sammlung ostjakischer
Volksdichtun-gen", B. Pöstan ,,Regeszeti tanulmänyok orosz
földön" („Muinaistieteellisiä tutkimuksia venä
läisalueella") ja J. Jankon „A magyar haläszat
eredete" („Unkarilaisen kalastuksen alkuperä").
Rikkaat ja arvokkaat kansatieteelliset
kokoelmansa ynnä niitä varten rakennuttamansa
museorakennuksen Z. lahjoitti Budapestin kaupungille.
Y. W.
4. G6za Z. (s. 1849), kreivi, säveltäjä ja
runoilija, Volkmannin ja Lisztin oppilas.
Menetti 14-vuotiaana metsästysretkellä tapaturmai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
