Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äännemukaus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1931
Äännesijaus—Äännevaihtelu
1932
dan. jona ne lausuttiin, vaan se on niiden
psyko-fyysillisten prosessien historiaa, joilla äänteet
tuotetaan, vrt. Äänteenmuuto s. E. N. S.
Äännesijaus (äänteensijaus) ks. Ä ä n 11
e-substitutsioni.
Äännesubstitutsioni(ks. Substituts ioni)
1. äännesijaus. Tällä nimityksellä
tarkoitetaan tavallisesti sitä ilmiötä, että kielellisessä
..lainaamisessa" 1. «kielensekaannuksessa" (ks.
Lainat, S e k a k i e 1 e t) 11. s. laina-ainekset
äänneasun puolesta mukautuvat lainanottavan
kielen äänneasun mukaan, s. o. henkilö, joka
puheessaan käyttää vierasperäistä ilmausta, korvaa 1.
«sijaa" siinä esiintyvät hänen äännejär
jestelmäl-leen vieraat äänteet (foneemit) lähimmillä omaan
äännejärjestelmäänsä kuuluvilla äänteillä
(foneemeilla) ; niin esim. kun suomessa ei siihen aikaan
kuin lusikka sana lainattiin, ollut £:tä, joka oli
sen alkulähteessä (muin.-ven. l"bzbka), se
korvattiin s:llä. Tämä on kuitenkin todellisuudessa vain
yksi ilmiö siitä, mikä yleisesti on vallitsemassa:
kaikki kielen siirtyminen toiselta yksilöltä
toiselle tapahtuu sillä tavoin, että vastaanottava
yksilö omiin ääntämistottumuksiinsa soveltaa sen,
minkä toiselta omistaa. Koko se laji
äänteenmuutoksia, jota olemme nimittäneet
,,jäljittelymuu-toksiksi", on tapahtunut ä:n tietä, kussakin
tapauksessa joko yhdellä harppauksella tai siten,
että on tapahtunut kokonainen asteittainen sarja
toisiaan seuraavia ä:eja. ks.
Äänteenmuutos. E. N. S.
Äännesääntö, säännönomaisen
äänteenmuutoksen ehtojen ja tuloksen muodostelu eli
formulee-raus, jonka tutkija tutkimuksensa perustuksella
011 esittänyt, ks. ä ä n n e k a a v a, Ä ä n n
e-1 a k i, Äänteenmuutos, palsta 1949.
E. N. S.
Ääruietiede ks. F o n e t i i k k a.
Äännevaihtelu (saks. Lauticcchsel),
foneemien (ks. t.) vaihtelu etymologisesti s. o.
alkuperänsä puolesta yhteenkuuluvissa
ilmauksissa, esim. vesi: veteen: vetelä: vettä: veden:
vedetön, kaksi: kahteen: kahta: kahden, kivi:
kiven, suku: suvun: suvullinen, velka: velan:
velallinen: velvollinen, lapsi: lasta, maata: satua,
maiden: ihmisten: tärinäin, vene(h)esen 1.
veneeseen: taloihin: kylään, kotona: alla: nuorra:
toissa (päivänä). Tämänlaatuista vaihtelua
nimitetään usein paradigmaattiseksi, milloin vaihtelu
esiintyy saman paradigman eri muodoissa
(paradigman vartalo-osassa) ; tämä nimitys ei
kuitenkaan ole täysin tyhjentävä: tämmöinen
vaihteluhan on sekä «temaattinen" (se esiintyy paitsi
saman paradigman myös saman sanaperheen
vartalo-tai kantavartalo-osassa, esim .velka: velan:
velallinen) että «affiksaalinen" (se esiintyy myös
alkujaan saman päätteen eri muodoissa, esim.
kotona: alla, ks. esimm. ylemp.). Ä:ua voitaisiin
siis pikemmin, milloin se esiintyy
kieliopillisessa. inuodostelussa (taivutuksessa ja johdossa,
taivutus- ja johtoaineksissa) sanoa
..kieliopilliseksi" eli «grammaattiseksi vaihteluksi" (jolla
nimityksellä indoeurooppalaisessa kielitieteessä
tavallisesti tarkoitetaan vain yhtä määrättyä
lajia tämmöistä vaihtelua, sitä, joka johtuu 11. s.
«Vernerin lain" mukaan tapahtuneista
äänteenmuutoksista, ks. Verner, K., vrt.
Äänteen-siirto). Ä:ua ei saa sekoittaa
äänteenmuutokseen (ks. t.) : ä. on seurauksena äänteen-
muutoksen tapahtumisesta. Äänteenmuutoksen ei
ole kuitenkaan aina tarvinnut johtaa ä:uun;
kun esim. kantasuomen s on kaikissa asemissa
muuttunut h :ksi (*salna > halla, *tarsa > tarha,
*venes > veneh), taikka kun t muuttui s:ksi
i:n edellä *kärti paradigmassa ja sen kaikissa
muodoissa (:tä seurasi i (kärsin: kärsit: kärsiä),
niin ei mitään ä:ua syntynyt. Sitä vastoin t: 11
muuttuminen s:ksi i:n edellä on vesi
paradigmassa johtanut ä:uun. koska tässä paradigmassa
esiintyy paljon sellaisia muotoja, joissa i ei
seuraa vartalon viimeistä konsonanttia (vesi: veteen).
ä. 011 johtunut 1) joko sellaisesta j ä 1 j i 11 e 1
y-muutoksesta, että sama foneemi eri
ehtojen vallitessa on muuttunut eri tavalla tai
toisessa tapauksessa muuttunut, toisessa jäänyt
muuttumatta (esim. vesi: veteen), taikka 2)
sellaisesta mallim uutoksesta, että
johonkin ilmaussarjaan on toisten tyyppien mallin
mukaan sovellettu jokin siihen alkujaan
kuulumaton vaihtelusuhde (esim. norsi: norren,
nojautumalla orsi: orren tyyppiin, sen sijaan että on
sanottu ja sanotaan norsi: norsin ilman
vaihtelua, tai lahti: lahden, sen sijaan että
aikaisemmin sanottiin lalcsi: lahden, joten siis
aikaisemman vaihtelun ks ^ hd sijaan on tullut toinen
vaihtelu ht ^ hd, taikka lapin balvva ’pilvi’:
gen. halva, jossa siis nyt esiintyy vaihtelu
lvv lv, sen sijaan että tässä paradigmassa
alkujaan v on vaihdellut nasaalin,
todennäköisesti r\: 11 kanssa). «Äänteenmuutos" ja
«äännevaihtelu" oppisanojen välillä on siis se
olennainen erotus, että edellistä sanontatapaa käytetään
katsottaessa tapahtumia ja niiden tuloksia
historialliselta kannalta, jota vastoin ä. 011
deskriptiivinen eli toteava sanontatapa, jota käytämme
todetessamme aikaisempien äänteenmuutosten
jälkiä jossakussa määrätyssä kielimuodossa. Me
sanomme siis esim.: sen johdosta, että
kantasuomessa on tapahtunut äänteenmuutos
t > s, tavataan nykysuomessa ä. f ^ s (< >
merkit osoittavat äänteenmuutosta, s. o. toisen
tai toisen näiden merkkien molemmin puolin
esiintyvistä foneemeista syntyneen toisesta,
^ merkillä osoitetaan ä:ua. s. o. sen molemmin
puolin tavattavien foneemien osoitetaan
esiintyvän rinnakkai n).
Ä:ii syyt saattavat toisinaan olla selvästi
näkyvissä ja ä. uusiutua aina ehtojen
uusiutuessa, esim. suomessa menem pois ’menen pois’,
meneT] kylään ’menen kylään’, nuirt. menel
linnaan ’menen linnaan’, mene) junalle ’menen
junalle’, menev vuorelle ’menen vuorelle’.
Tämmöisissä tapauksissa voidaan ä:ua nimittää
«uusiutuvaksi". «Kieliopillista" ä:ua voidaan
myös nimittää «liikkuvaksi"; huomattava on.
että tämmöinenkin saattaa «elää" siinä
merkityksessä, että sen malli vielä voi siirtyä uusiin
tapauksiin (esim. suomessa varsin yleisesti
sanotaan Mekka: Mekan nojautumalla sellaisiin
vanhoihin tyyppeihin kuin akka: akan). A. saattaa
vihdoin olla «jäykistynyt" eli «kuollut", kun vain
sen jäljet ovat näkyvissä, esim. palaa ^ polttaa.
Ne äänteenmuutokset, joista jonkun määrätyn
kielen ä. johtuu, saattavat olla tapahtuneet eri
aikoina ja syyt olla enemmän tai vähemmän
näkyvissä. Niin esim. semmoiset muutokset kuin
äsken puheena ollut suom. murt. menej junalle
saattav&t olla myöhäisiä. Suomen l^s vaih-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
