Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äänteenmuutos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1935
Äänteenmuutos
1941
liia: ransk. viandc ’liha’< lat. vivenda; lat.
spo-pondi ’olen luvannut’ < *spospondi. —
Katodissi-milatsioniin kuuluu myös n. s. haplogia
(h a p 1 o 1 a 1 i a, myös nimitetty
tavudissimilatsio-niksi tai syllabiseksi superpositsioniksi = tavujen
päällekkäinasettamiseksi), jolla tarkoitetaan sitä
ilmiötä, että kahdesta tavusta, jotka alkavat
samalla tai samanlaisella konsonantilla tai joista
toinen alkaa ja päätiyv aamulla konsonantilla,
toinen on kadonnut. Täten siis foneemi
(konsonantti tai konsonanttiyhtymii), joka olisi kahdesti
lausuttava, tulee lausutuksi vain yhden kerran;
esim. lat. sambucina ’harpunsoittaja’ <
*sambuci-cina, nfitrix ’elättäjä’ < *niitritria;, suom.
paikannimi Kaislahti < Kaislalahti. Milloin tavujen
vokaali on erilainen, on tavallisesti jälkimäisen
vokaali voitolla, esim. lat. scm-estris
’puolikuu-kautinen’ < scmimcstris (regressiivinen liike) ;
sitävastoin semmoisessa tapauksessa kuin
lat. veneficus ’myrkkyävalmistava’ <
*veneni-ficus on edellinen vokaali voitolla
(progressiivinen liike). Jos konsonantit ovat ainoastaan
samanlaiset, mutta eivät samat, niin on joko
jälkimäinen voittanut (regressiivinen liike), esim.
muinais-int. madughas (eräs kasvi) <
*madliu-dugas ’mettä lypsävä’, tai myös on edellinen
voittanut (progressiivinen liike), esim. muinais-int.
madhugas (= äskenmain. madughas) <
*madhu-dugakantasuom. *iiy6cksän ’yhdeksän’ <
*uy6en-deksäm (oik., = ’yhden kanssa
kymmenen’). Esimerkki siitä tapauksesta, että
konsonantit kuuluvat samaan tavuun, on kreik.
Melan-thios < *Mclanantliios.
Muistettava on, että prosodiset syyt ovat
saattaneet tukea ympärysvaikutuksista ä:ta, ehkäpä
antaa sille ensi sysäyksenkin. Niin on foneemien
suhteellinen kesto tai paino taikkapa puheen
yleinen eri suuri nopeus saattanut olla
ympärys-\aikutuksisen muutoksen liikkeellepani jana
(esim. suom. ynnä < *iiknä aiheutuu osittain
siitä, ettii n oli kestoltaan pitempi: *iiknnä;
vokaali nmukaus näkyy syntyneen siten, että
heikkopainoisen tavun vokaalin artikulatsioni
on siirtynyt vahvapainoiseen tavuun; metateesit
ja eräät dissimilatsionit ovat kenties syntyneet
nopeassa puheessa (huomattakoon esim.
semmoista koetta kuin ilmauksen kirkon peräpilari
nopeata peräkkäin uudistamista ja sen tulosta).
Uudistusmuutoksiin luemme kaikki
ne ä:t, joissa kielellinen uudistusmuodostus, mikä
on suoritettu ennestään opitun kielellisen
järjestelmän ja kieliaineksen pohjalla, on johtanut
aikaisemmasta kielenkäytännöstä poikkeavaan
foneemiin. Me saatamme näissä erottaa kaksi
aliryhmää: malli- 1. a n a 1 o g i a m u u t o
k-set ja itsen äi s- 1. vapaat muutokset.
Malli muutoksiksi nimitämme ne ä:t,
joissa muutoksen aiheuttajana on aateyhteys
sellaisen kielellisen ilmauksen kanssa, joka on
puhujan tajunnassa, mutta ei ole muuttuneen
foneemin ,,äänteellisessä läheisyydessä". Tähän
katsoen onkin esim. Wundt, joka on tahtonut
rinnastaa nämä ä:t ympärysvaikutuksisten
kanssa, nimittänyt tällaisia ä:ia
,,kaukovaikutuksisiksi". — Mallimuutoksiin kuuluu suuri osa
niitä kielellisiä muodostuksia, joita on ollut
tapana nimittää analogia- 1. a s s
o-siatsionim uodost uksiksi, nim. ne,
jotka ovat tuottaneet ä:n. Analogiamuodostuk-
sen aiheuttajana olennaisesti on se, että puheen
osat eivät ihmisen tajunnassa ole erillisinä, vaan
että, samoinkuin puhe kokonaisuudessaan
muodostaa järjestelmän, sen osat merkityksellisen,
muodollisen ja äänteellisen yhteyden
perustuksella muodostavat suurempia ja pienempiä
alijärjestelmiä eli sarjoja, joiden jäsenet tajunnassa
liittyvät toisiinsa ja joihin puhuva muodostaa
uusia jäseniä ennestään oppimiensa suhteiden
perustuksella. Äänteellisen mallimuutoksen
yleisenä edellytyksenä on, että mallia-antavan ja
muuttuneen ilmauksen välillä on olemassa
osittainen äänteellinen yhteys, joka analogisesti
suurenee. Tärkeimmät lajit sarjoja saatamme
ryhmittää seuraavasti. I) Sanakirjalliset
1. leksikaaliset sarjat. 1) Sanat, joilla
on samanlainen merkitys, vastaava tai
päinvastainen merkitys, joita usein sen johdosta
lausutaankin peräkkäin tai lähekkäin, muodostavat
sarjoja, joiden jäsenet ovat saattaneet tarjota
mallia toisilleen, jos vain jokin määrä
äänteellistä yhtäläisyyttä on alkujaankin ollut olemassa.
Tämmöisiä sarjoja ovat esim. lukusanat,
kuukausien nimet v. m. m. Niin esim. kreikassa
’seitsemän’ ja ’kahdeksan’ kuuluvat hepta ja oktö;
tästä on eräissä murteissa tullut: liepta: hoktö
(h jälkimäisessä syntynyt edellisen mukaan) tai
toisaalla: hepta: optu (jälkimäisen pt aiheutunut
edellisen vaikutuksesta) tai hepta: oleta
(jälkimäisen a johtunut edellisen vaikutuksesta).
Niinikään on unkarissa alkujaan sanottu liat ’kuusi’:
*et ’seitsemän’; tämän sijasta sanotaan
nykyjään: hat: het (h jälkimäisessä syntynyt
edellisen vaikutuksesta). Saksassa ölf ’yksitoista’:
zivölf ’kaksitoista’ < elf: zicölf. Niinikään
suomessa 011 aikaisemmin sanottu: *seitsen:
kahdeksan: yhdeksän: *kf/mmen; nykyiset seitsemän ja
kymmenen sanojen lopputavut perustuvat
kahdeksan ja yhdeksän sanojen malliin.
Merkityksen vastakkaisuuden johdosta muodostivat
latinan gravis ’raskas’ ja levis ’keveä’, it. grave ja
lieve sarjan, ja edellinen, joka jo alkujaankin
osittain oli äänteellisesti jälkimäisen kanssa
yhtäläinen, mukautui vielä enemmän sen mukaan
ensi tavun vokaalinkin puolesta, joten saatiin it.
grieve: lieve. 2) Sanat, joiden äänneasu on
osittain yhtäläinen ilman mitään merkityksen
yhtäläisyyttä, ovat saattaneet saada vaikutusta
toinen toiseltaan. Äänteellinen yhtäläisyys on
saattanut herättää merkityksen yhteyden luulettelua
(s. o. on saattanut synnyttää n. s.
kansanetymo-logisen yhteyden, ks.
Kansanjohdannainen), mutta ei tämäkään kuitenkaan ole
välttämätöntä. Esimerkkeinä ovat semmoiset
tapaukset kuin että aikaisemmasta suom. metto
muodosta on muodostettu joko metso tai metsäs,
murt. mettäs siten, että äänteellinen yhtäläisyys
on aiheuttanut metto ja metsä (murt. mettä)
sanojen yhdistämisen, sanojen, jotka alkujaan
ovat olleet toisilleen vieraat, taikka että suom.
ohto muodosta ainakin kirjakielessä on
muodostettu otso edellyttämällä, että ohto oli yhteydessä
otsa (murt. ohta) sanan kanssa, jonka kanssa
sillä alkujaan ei ollut mitään tekemistä. Mitään
luuleteltuakaan merkityksen yhtäläisyyttä ei
kuitenkaan ole oletettava semmoisissa tapauksissa
kuin että eräässä sanomalelitikir joituksessa
triumfaattori muodon asemesta käytettiin
nimitystä triumfiraattori (ilmeisesti sen johdosta,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
