- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1947-1948

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äänteenmuutos ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1935

Äänteenmuutos

1947

yleistä ou, että lapset s:n sijauksena käyttävät
f:tä, mikä tavallisesti korjautuu. Mutta 011 myös
tapahtunut, että kun lapset yleisesti korvasivat
aikaisemman t:llä (esim. sanassa med&ä

’metsä’), tämä jäi pysymään. Näin ollen ei voi
olla oikea se käsitys, joka on ollut jokseenkin
yleinen n. s. «nuorgrammaattisella"
oppisuunnalla, että äänteen siirtyminen olennaisesti on
tapahtunut yksityisessä ihmisessä, hänen
ääntämisessään tapahtuvien pienten «siirrosten"
johdosta. Päinvastoin lienee katsottava varmaksi,
että yksityinen ihminen — ja etenkin sellainen,
jonka kieli on saanut muodostua ilman suurta
vieraiden kielimuotojen vaikutusta — kautta
elämänsä säilyttää kerran saavuttamansa
ääntämistottumukset. Pääasiallisesti tapahtuu puheen
muuttuminen äänteellisessä suhteessa kielen
siirtyessä uudelle polvelle, joko
siten, että jokainen uusi polvi hiukan eriävästi
uudistaa taikka sijaa edellisen polven foneemeja
(huomattakoon esim. miten liivin kielessä ii on
aina sitä vähemmän labiaiiseerattu, mitä
nuorempiin ikäluokkiin tullaan, kunnes se
nuorimmilla jo on selvä i) tai myös siten, että uusi
polvi «harppaamalla" johtuu uuteen
ääntämistapaan ja «sijaa" entisen sillä (liuom. esim. suom.
# > t). — Lähinnä kielen siirtymistä uudelle
polvelle on äännejärjestelmään mullistuksia
tuottavana otettava huomioon kielen
siirtyminen toiskieliselle heimolle ja sitä
edeltävä kaksikielisyys. Henkilö, joka puhuu
kahta kieltä, oppii tietysti jossakin määrin kaksi
eri äännejärjestelmää; aivan yleistä kuitenkin
on, että hän näitä puhuessaan käyttää enemmän
tai vähemmän samaa äännejärjestelmää tai
saman äännejärjestelmän osia, sekä siten, että
hän vieraaseen kieleen soveltaa oman kielensä
äännejärjestelmää, että siten, että hän
päinvastoin omaan kieleensä omistaa vierasta
äännejärjestelmää. Vieraasta kielestä saadut
äänne-ominaisuudet saattavat kaksikielisistä yksilöistä
(uusien polvien välityksellä) siirtyä yhä
eteenpäin. Täten saattaa tapahtua, että jonkun
kielen oma äännejärjestelmä mukautuu toisen
mukaan (niin 011 käynyt esim. vepsässä ja
liivissä). Tällainen laaja vieraan vaikutuksen
aiheuttama äänteensiirto 011 yleensä esiasteena
oman kielen hylkäämiselle ja vieraan
omaksumiselle. Mutta ennen vieraan kielen omaksumista
ei varmaankaan aina ole ehditty tälle asteelle:
omastakin äännejärjestelmästä ou saattanut
jäädä jotakin jäljelle, ja kun vieras kieli
omaksutaan, niin siihen vuorostaan siirtyy oman
alkuperäisen kielen äännetottumuksia. Näin ollen
syntyy uusi, äännejärjestelmältään poikkeava
muoto omaksuttua kieltä. Tällä seikalla saattaa
olla varteenotettava merkitys (huomattakoon esim.
romaanilaisten kielten syntyä) ; useat niistä
teorioista, jotka yrittävät tähän seikkaan
perustua, ovat kuitenkin sangen epävarmoja.

Uudistusmuutoksilla on erittäin
suuri sija lasten kielessä: lapsi muodostaa
kielellisiä ilmauksia hyvin suuressa määrässä
entisten mallien mukaan, ja on kussakin yksityisessä
tapauksessa mahdoton tietää, mitä tietä,
jäljit-telytietäkö vaiko uudistustietä, lapsi on johtunut
sellaiseen ilmaukseen, joka pitää yhtä ennen
käytetyn kanssa. Erittäin yleistä on kuitenkin,
että lapsi tätä tietä johtuh sellaiseen ilmauk-

seen, joka poikkeaa entisestä käytännöstä.
Lukemattomat tällaiset muodot (esim. sellaiset lasten
uudistusmuutokset kuin palattaa = polttaa,
näit-tiin = nähtiin) hivuutuvat pois ympäristön
vaikutuksesta, mutta joku määrä voi jäädä eloon
nuoren polven keskinäisessä kielessä ja jäädä
pysyväksi. Epäilemättä jatkuu kuitenkin tämmöinen
toiminta inyöhempäänkin
ikään.—Uudistusmuutokset, samoinkuin jäljittelymuutokset.,
tapahtuvat suurimmalta osaltaan tahattomasti.
Kuitenkin ovat varmaan itsenäismuutokset
pääasiallisesti tietoisesti suoritettuja. Myöskin on
huomattava, että mallimuodostuksella monesti
selvennetään muotoja, jotka jäi jittelymuutoksen
johdosta ovat tulleet epäselviksi (esim. etelähäm.
■of.sen: vesessä j. n. e. = veden : vedessä, jotka ovat
syntyneet sen jälkeen kuin murteessa oli toista
tietä muodostunut veren: veressä).

Uudistusmuutoksista mallimuutokset 1. n. s.
analogiamuodostukset melkoisesti lähenevät
sellaisia jäljittely-muutoksia, joita olemme
nimittäneet «lähivaikutuksisiksi", ja usein saattaa olla
vaikea sanoa, onko muutos suoritettu
jäljittely-vai uudistustietä. Esim. semmoiset muodot kuin
yllämainitut saks. murt. ölf (zwölf sanan
mukaan), unk. het (liat sanan mukaan)
saattavat olla suorastaan asetettavat lähivaikutuksen
tasalle, jos vaikutus riippuu siitä, että sanoja
cn lausuttu peräkkäin. Edelleen: jos esim.
sellainen suom. muoto kuin läksi tai saks. Starien
olisi syntynyt sillä tavoin, että puhuva olisi
yrittänyt sanoa läksi tai sturben, mutta sen johdosta
että hänen mieleensä johtui lahteen j. 11. e. tai
starb, olisi johtunut mainittuihin uusiin
muotoihin, niin näissä muodoissa tosiaankin olisi
oletettava «kaukovaikutuksinen" ä. joka olisi
asetettava lähivaikutuksisten tasalle; n. s.
kontami-natsionit ovatkin ehkä monesti saattaneet täten
syntyä. Mutta n. s. analogiamuodostusten
pääjoukkoon nähden lienee kuitenkin tällainen
edellytys (josta esim. Wundt ja Noreen lähtevät)
erehdystä: mallimuutokset varmaan pääosaltaan
ovat uudistusmuodostuksia.

Ero jäljittelymuutosteu ja uudistusmuutosten
välillä on olennaisesti siinä, että edelliset
muutokset ovat saadut aikaan uudistuvan tai
kerrallisen ä ä n n e s i j a u k s e 11 1. ä ä n n e s u b s t
i-tutsionin tietä, jälkimäiset u u d e s t i 1 u
o-v a n toiminnan kautta. Kumpaisetkin ovat
aiheutuneet osittain akustis-fysiologisista.
osittain psykofyysillisistä, osittain psyykillisistä
syistä, ja niiden edelleen leviäminen johtuu
sosiologisista syistä. Mutta 11. s. spontaanisteu,
prosodis ja kosketusvaikutuksisten ä:sten
synnyssä ovat akustis-fysiologiset ja niiden
yhteydessä olevat psvkofyysilliset ja psyykilliset syyt
olleet määräävinä (kun esim. kantasuomessa
*tiiktäret muodosta tuli tyttäret, niin tässä
varmaan ou ollut myös jotakin muuta kuin t: 11
ääunekuvan liianaikuista heräämistä: lapsi, joka
on yrittänyt sanoa kt ei ole ehkä pyrinnössään
onnistunut; todennäköistä on edelleen, että sijaus
oli valmistettu jo edellisellä polvella, siten että
k oli akustiselta vaikutukseltaan ja
artikulatsioni-tavaltaan niin lähestynyt i:tä. ettei seuraava
polvi enää hienoa erotusta kuullut).
Lähivaiku-tuksisissa tapauksissa ovat äänneseikoista
riippumattomat psyykilliset syyt olleet vähintään
yhtä tärkeät kuin akustis-fysiologiset, ja uudistus-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:55 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/10/1004.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free