- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
1965-1966

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Öljyvaate ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1965

Öljyvaate—Örebron lääni

1966

puristamalla tai erityisien liuottimien avulla
uuttamalla, ö. ovat joko kuivu mattomia
tai kuivuvia. Edelliset ovat kemialliselta
kokoonpanoltaan etupäässä öljyhapon,
jälkimäiset pellavaöljyliapon glyseriiniesteriä.
Tavallisessa lämmössä ö. ovat enemmän tai vähemmän
kankeasti, lämmitettäessä notkeasti juoksevia.
Noin 0°:n tienoilla ne jähmettyvät, steariinin
ja palmitiinin erotessa. Veteen
liukenemattomia; useat liukenevat alkoholiin, kaikki
eetteriin. Muita hyviä öljyliuottimia ovat esim.
rikkihiili, bentsiini ja tetraklormetaani.

ö:n ominaisp. vaihtelee 0,»i-0,«s, riippuen öljyn
ijästä, alkuperästä ja valmistustavasta.
Yläpuolella -f- 250° ö. mustuvat, hajaantuvat ja niistä
kehittyy pistävänhajuisia kaasuja, varsinkin
akroleiinia. Punahehkussa syntyy öljykaasua
(ks. t.). ö:n liekehtimispiste on ’ + 200-270° C.

Valo vaikuttaa ö:hin valkaisevasti, ilma
useimmiten turmelevasti kuten yleensä rasvoihin.
Kuivuvat ö. imevät ilmasta happea ja
jähmettyvät vernissamaiseksi massaksi. Kuivumattomat
ö. jähmettyvät typpihapokkeen vaikutuksesta
(oleiinin muuttuessa elaidiiniksi), kuivuvat ö.
eivät. Tärkeimpiä kuivumattomia ö:jä ovat:
oliiviöljy, puuvillansiemen- eli kottonöljy,
maapähkinä- eli arakisöljy, sesamöljy, nauris-,
maissi-, risiini-, manteli-, sinappi- ja
krotoni-öljyt. Kuivuviin ö:hin kuuluvat
pellavansiemen-öljy, hamppuöljy, unikko-, auringonkukka- ja
pähkinä-ö. On huomattava, että kuivumiskyky
on eri ö:llä erilainen; usein erotetaan vielä n. s.
puolikuivuvat ö. eri luokkaan.

ö:jä valmistettaessa muserretaan siemenet
ennen puristamista valssien (telojen) välissä ja
jauhetaan, jotta solut, jotka öljyä sisältävät,
rikkoontuisivat. Puristettaessa täytyy eräitä
sie-menlajeja, varsinkin valkuaisrikkaita,
kuumentaa 60-100° :een, jolloin valkuaisaine juoksettuu.
Kylmällä puserruksella saatu öljy on yleensä
puhtaampaa. Pusertaessa jälelle jääneet kakut
sisältävät vielä n. 6 % öljyä, joka voidaan
erottaa vain uuttamalla jollakin liuottimella. Tätä
menettelyä käytetään myös öljyn erottamiseksi
puristamattomista, rikki jauhetuista siemenistä.
Liuottimena käytetään etupäässä rikkiliiiltä sekä
vuoriöljyn alinna kiehuvia osia. Täysin
öljyttö-mäksi tehty siemenjauhe on vielä hyvää
eläinrehua ja sen arvosta riippuu suuresti
uuttamisen kannattavaisuus. Puristamalla saatu öljy on
useimpia tarkoituksia varten vielä puhdistettava,
tavallisesti filtraamalla painofiltereillä;
kemiallisen puhtaaksi tullakseen on öljy raffinoitava
kemiallisten aineiden, varsinkin rikkihapon
kanssa käsittelemällä.

Nykyään voidaan rasva-ö. kovettaa
arvokkaammiksi rasvoiksi pelkistämällä niitä
kaasu-tilassa vedyllä, käyttäen apuna nikkeliä y. m.
katalysaattoreita.

Eetteriset 1. haihtuvat ö., ks.
Eetteri-set öljyt.— Mineraali- 1. kivennäis-ö. ks.
V u o r i ö 1 j y.

[Bornemann, „Die fetten öle des Pflanzen- und
Tierreichs" (1889); Hefter, ..Technologie der
Fette und öle" (1906).] n. j. t.

öljyvaate ks. ö 1 j y k a n g a s.
öljyvernissa ks. Vernissa.
Öljyvuori ks. ö 1 j y m ä k i.
Öljyvärit, peittäviä sivellysaineita, jotka val-

mistetaan joko kuivuvasta öljystä (pellava-,
unikko-, pähkinä-) tai öljyvernissasta ja
kuivasta väriaineesta, tavallisimmin mineraali
väreistä. Hieno väriaine hierotaan öljyn kanssa
nykyään yleisimmin koneellisesti n. s.
värimyl-lyissä voimaiseksi taikinaksi, joka käyttöä
varten tarpeen mukaan ohennetaan öljyvernissalla,
tärpätillä, t. m. s. Tarvittava öljymäärä
riippuu käytetyn väriaineen laadusta, vaihdellen
10-40 %. Mitä vähemmän öljyä ö. sisältävät, sitä
nopeammin ne kuivuvat. Kuivumista
edistääkseen lisätään ö:hin joskus kuivausaineita
(sikka-tiiveja). ö:jä käytetään tavallisiin maalarin
tarkoituksiin säilytettyinä suuremmissa puu- tai
peltiastioissa; hienoimpia ö:jä käytetään
taidemaalauksessa (öljymaalaus) ja säilytetään silloin
metallituubeissa. W. W-o.

Örbyhus [örbyhiVs], herraskartano Ruotsissa,
Upsalan läänissä, Vendel-järven rannalla,
rautatien lähellä, ö. oli aikoinaan kuninkaankartano.
Ö:ssa kuoli Eerik XIV vankina.

Öre (ruots.) ks. Äyr i.

Örebro [orebrii], kaupunki Ruotsissa,
När-kessä, Svartän suun molemmin puolin, lähellä
Hjalmarin länsirantaa, rautateiden risteyksessä;
34,453 as. (1916). — ö. on säännöllisesti ja hyvin
rakennettu: suorat, leveät kadut, puistoja ja
useita komeita rakennuksia. Kaupungin keskus
on joen saarella sijaitseva vanha linna, jonka
tornissa on Närken muinaistiet, museo. Muista
rakennuksista on mainittava: 1200-luvulta oleva
kirkko, johon Engelbrekt Engelbrektinpoika on
haudattu ja jonka edustalla on tämän
kansansankarin muistopatsas, suurtorin varrella oleva
goottilainen kaupungintalo ja teatteri.
Oppilaitoksista mainittakoon ylempi yleinen oppilaitos ja
teollisuuskoulu. Ö. on huomattava
teollisuuskaupunki : konepaja, puunjalostustehdas,
kenkätehdas, kemikaalitehdas, kutomoita ja panimoita.
Harjoittaa myös melkoista laivaliikettä
Hjälma-lilla. — Ö:n nimi on lyhennys alkuperäisestä
Evrarsundsbro. Sai kaupunginoikeudet 1409. ö:n
nimeen liittyy useita historiallisia tapahtumia,
kuten v:n 1529 kirkolliskokous, joka asettui
uskonpuhdistusta suosivalle kannalle, v:n 1540
herrainpäivät, jotka tunnustivat Ruotsin Kustaa
Vaasan perintövaltakunnaksi, v:n 1810
valtiopäivät, jotka valitsivat Bernadotten
kruununperilliseksi, ja 1812 tehty rauha Ruotsin ja
Englannin sekä Englannin ja Venäjän välillä.
— ö. valitsee 1 edustajan toiseen kamariin.

m. e. n.

Örebron lääni [örebrfin], lääni
Keski-Ruot-sissa, käsittäen Närken, Länsi-Västmanlandin ja
itäisimmän Värmlannin; Kopparbergin,
Västman-landin, Södermanlandin, Itä-Göötanmaan,
Skara-borgin ja Värmlannin läänien ympäröimä;
9,134 km2, josta vettä 791 km2, 213,467 as.
(1917), 26 km2:llä. — ö. l:n pääelinkeino on
maatalous, jonka tuotteita riittää ulosvietäviksikin.
Maasta on 16 % viljelysmaata, 3 %
luonnonniittyjä, 63,5 °/0 metsämaata ja 17,5 % joutomaata.
V. 1888 toimitettu Hjälmarin laskeminen lisäsi
viljelyskelpoista maata n. 16,000 ha :11a. V. 1917
oli sato: 64,545 ton. kauroja, 15,051 ton. rukiita,
5,088 ton. vehniä, 1,953 ton. ohria, 4,100 ton.
sekaviljaa, 548 ton. herneitä, 89,000 ton.
perunoita ja 41,097 ton. rehujuurikkaita. Sam. v.
oli ö. 1 :ssä 23,809 hevosta, 118,663 nautaa,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Nov 22 16:09:43 2021 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/1013.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free