Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aasia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
5 Aasia
6
fil. Iis. 1907, v:sta 1902 historian, suomen ja
saksan kielen lehtorina Sortavalan lyseossa, sen ohella
v:sta 1911 suom. ja vertailevan kansanrunouden
tutkimuksen dosenttina Helsingin yliopistossa.
Julkaisuja: „Vergleichende märchenforschungen"
(1907), „Die Zaubergaben" (1909), „Verzeichnis
der märchentypen" (1910), „Finnische
märchen-varianten" (1911), „Die tiere auf der
Wanderschaft" (1913), „Leitfaden der vergl.
märchen-forschung" (1913), „Der reiche mann und sein
schwiegersohn" (1916), „Vertailevia
arvoitustutki-muksia" (1917), „Vergl. rätselforschungen" 1(1918).
* Aasia. Pinta-ala 44,179,400 km2, josta
2,679,700 km2 saaria. — Mantereen pohjoisin
kohta, Kap Tseljuskin, sijaitsee 77° 36’ pohj.
lev., eteläisin, Kap Buru, 1° 16’ pohj. lev.,
läntisin, Kap Baba, 26° 4’ it. pit. ja itäisin,
Itänie-men kärki, 169° 44’ länt. pit. Pohjois-Jäämeren
A:aan kuuluvista saarista ulottuu Nikolai I I:n
maa n. 81° 15’ pohj. lev. — Geologinen
rakenne. A:ssa erottautuu jyrkästi vanha
poimuttumaton alue, jonka kaksiosaisena
muodostavat Arabia, Palestiina ja Syyria ynnä
Etu-Intia ja Ceylon, muusta, kauttaaltaan
poimuttu-neesta alueesta. Poimuttumaton alue liittyy
geologisesti läheisesti Afrikkaan, jonka yhteydessä
se mesozooisen ajan olikin. Arabiassa ja
Syyriassa lepäävät arkeisella perustalla, jonka
laajoilla aloilla muodostavat kiteiset liuskeet,
liituja tertiäärikauden muodostukset, siellä täällä
nuorten purkautuneiden vuorilaatujen
puhkaisemina. Ceylon on kokonaan graniittia, gneissiä
ja kiteisiä liuskeita, Etelä- ja Itä-Dekan
graniittia, mutta Luoteis-Dekan laajalti basalttia.
Pohjoisosassa eli Hindostanin lietealangon
eteläpuolella peittävät alkuvuorta sekä paleozooiset
että mesozooiset kerrokset, etenkin hiekkakivi.
Poimuttuneella alueella on Vähän-Aasian ja
Ar-meenian vuoriperusta ikäsuhteiltaan hyvin
vaihtelevaa. Liitu- ja tertiäärikauden kalkkikivi
vallitsee laajalti. Tauruksessa näyttäytyy
graniittikin paleozooisen kalkkikiven alta. Nuoria
purkautuneita vuorilaatuja on monin paikoin.
Ararat oli toiminnassa vielä 15:nnellä vuosis.
Kau-kaasiassakin on alkuvuorirunko paikoittain
paljastunut mesozooisten kalkkikivien alta niin,
että graniitti, gneissi ja kiteiset liuskeet ovat
näkyvissä. Myöskin Kaukaasiassa on ollut nuorta
vulkaanista toimintaa. Iraanin ylätasanko
reu-naavine poimuvuorineen liittyy rakenteeltaan
läheisesti edellisiin alueisiin, mutta keskustan
täyttävät kvartääriset muodostumat. Pamirilla,
Hin-dukusilla ja Tiensanilla tulee näkyviin sekä
paleo-zooisia että mesozooisia kerroksia. Himalajan
valtavan poimun rungon ja korkeimmat huiput
muodostavat kiteiset vuorilaadut, mutta rinteillä
on runsaasti nuortertiäärisiä kerrostumia.
Samoin on Kuenlunin laita. Taka-Intiassa kulkee
Annamissa arkeinen vuorenselänne ja toinen
Sa-luenin ja Menamin välillä. Välinen taffelimaa on
paleozooisia, etenkin devonisia kerrostumia.
Bir-massa kulkee trias-kautinen harjanne.
Taka-Intian poimujonot jatkuvat Sunda-saarille, missä
harjanteiden välit ovat täyttyneet vahvoilla
ter-tiäärisillä kerrostumilla. Sunda-saarilla, kuten
yleensä koko tuliperäisyydestään tunnetulla
itäisellä saarijonolla, on lisäksi nuoria purkautuneita
vuorilaatuja. Etelä-Kiinan vuorimaassa
vaihtelevat paleozooiset ja mesozooiset muodostumat.
Niiden välissä kulkee lounais-koillissuunnassa
ar-keisia selänteitä. Pohjois-Kiinassa ovat
alkuvuo-ren ohella vallitsevina kambriset (siniset) ja
kivi-hiilikautiset kerrostumat. Laajimmat alat
peittää pölymaa (lössi), joka ulottuu myöskin
Man-tsurian ja Mongolian vuoriperustan verhoksi.
Amu-rinmaassa ja Roillis-Siperiassa esiintyvät laajalti
kiteiset liuskeet, mutta vallitsevimmat ovat
paleozooiset, etenkin kivihiilikauden muodostukset.
Mesozooisia kerrostumia on pääasiallisesti vain
Lenan varsilla. Nuoria purkautuneita
vuorilaatuja on varsinkin Ala-Tunguskan varrella.
Länsi-A:n alanko on suurimmalta osaltaan
kvartääris-ten kerrostumain peitossa. Pohjois-Uralin ja
alisen Jenisein välillä on leveä vyö mesozooisia
muodostumia.
Hyödyllisiä mineraaleja saadaan
A:sta runsaasti. Kultaa saadaan Etu-Intiasta,
Isoilta Sunda-saarilta, Tibetistä, Japanista,
Etelä-Siperian vuoristoista, Turkestanista ja Uralista,
hopea-, lyijy- ja vaskimalmeja Vähästä-Aasiasta,
Etu- ja Taka-Intiasta, Kiinasta, Japanista,
Altailta, Kaukaasiasta ja Uralista, rautamalmia
Vähästä-Aasiasta, Persiasta, Etu-Intiasta,
Tibetistä, Kiinasta, Japanista ja Uralista, tinaa
Ma-lakka-niemeltä, Bangka-saarelta ja
Takabaika-lista, platinaa Borneosta ja Uralista,
mangaani-malmia Kaukaasiasta, kivihiiltä Kiinasta,
Etuja Taka-Intiasta, Persiasta ja Siperiasta, naftaa
Kaukaasiasta, Persiasta, Birmasta ja Japanista,
grafiittia Ceylonista, Siperiasta ja Uralista,
timantteja ja jalokiviä Etu-Intiasta.
Järvet ja joet. A:n vesistösuhteille on
ominaista laskujoettoman alueen laajuus. Se
käsittää suurimman osan Arabiaa, Iraanin,
Tibe-tin, Gobi’n ja Turaanin alangon eli yhteensä n.
30% A:n koko pinta-alasta. Suurimpia tämän
alueen joista ovat Hilmend Afganistanissa,
Lob-Noriin laskeva Tarim, Aral-järveen laskevat Amu
Darja ja Syr Darja, sekä Balkas-järveen laskeva
lii, jota paitsi Kaspianmeri saa jokia
Armee-niasta ja Kaukaasiasta. Lisäksi on alueella
lukuisasti, varsinkin Tibetissä, pienempiä suolajärviä,
joista mainittakoon Kuku-Nor Tibetissä, Urmia
ja Van Armeeniassa. Mutta A. on myöskin
useiden suurien, valtameriin päättyvien virtojen maa.
Ne saavat alkunsa keskisen ylängön
reunavuo-rilta, monesti myös reunavuorien takaisilta
ylä-tasangoilta. Pohjois-Jäämereen laskevat: Ob,
suurimpana Iisäjokena Irtys, Jenisei, lisäjokina
Selenga, Ylä-, Keski- ja Ala-Tunguska, sekä
Lena. Yhteensä on Jäämeren vesialue n. 11
milj. km2. Jenisein vesialueeseen kuuluu
vajoama-laaksossa sijaitseva maailman syvin järvi,
Baikal-järvi. Isoon valtamereen virtaavat: Amur,
Hvangho, Jangtsekiang ja Sikiang. Valtameren
vesialue on n. 8 milj. km2. Taka-Intian jokien
ja Intian meren vesialue tekee n. 9 milj. km2.
Suuremmista virroista mainittakoon: Mekong,
Menam, Saluen, Iravadi, Bramaputra, Ganges,
Indus sekä Tigris- ja Eufrat-virtojen yhteinen
laskujoki gat-el-Arab. Välimeren n.’700,000 km2
laajaan vesialueeseen ei kuulu huomattavampia
jokia. Pisimmät A:n joista ovat: Ob-Irtys n.
5,300 km, Jenisei-Selenga n. 5,200 km ja
jangtsekiang n. 5,100 km.
I I m a s t o. A:n ilmasto on äärimäisen
mantereinen ja sille ovat sen vuoksi suuret ilmastolliset
vastakohdat ominaisia. Pohjoisimman A:n vuo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
