Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ahvenanmaan kysymys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
Ahveiiaiumiaii kysymys
paljon tyytymättömyyttä. Aivan uuteen
vaiheeseen joutui A. k. Venäjän vallankumouksen
johdosta 1917. Kun olot Venäjällä pian yhä
enemmän kehittyivät täydellistä valtiollista luhistusta
kohti, rohkaistui mieliala Ruotsissa, ja siellä
esitettiin, varsinkin oikeistotaholta, vaatimuksia
Ruotsin aktiivisesta osanotosta maailmansotaan,
Saksan liittolaisena ja nimenomaisella
tarkoituksella saada Ahvenanmaa liitetyksi Ruotsiin.
Ahvenanmaalla oli sillaikaa vieraan sotaväen
mielivalta käynyt yhä hillittömämmäksi, yleinen
sekasorto yhä suuremmaksi ja siellä, niinkuin
muuallakin Suomessa siihen aikaan, pelättiin yleistä
ryöstöä ja roskaväen valtaa. Ei siis ihme, että
silmät kääntyivät Ruotsiin päin, sieltä apua
toivoen. Tätä tilaisuutta käytti nyt joukko
henkilöitä, jotka tahtoivat Ahvenanmaan
erottamista Suomesta ja yhdistämistä Ruotsiin,
hyväkseen, ja näin syntyi 31 p. jouluk. 1917
päivätty, mutta vasta 2 p. helmik. 1918
Tukholmaan perille toimitettu adressi, jonka
allekirjoitti 7,135 henkeä ja jossa pyydettiin
Ahvenanmaan liittämistä Ruotsiin. Suomessa olot juuri
siihen aikaan olivat kehittyneet punaiseksi
kapinaksi, mikä tietysti vielä sekoitti asemaa.
Ruotsista lähetettiin helmik. 14 p. 1918 ruots.
sotalaivoja niiden ahvenalaisten turvaksi, jotka
tahtoivat sen apuun turvautua, sekä taivuttamaan,
jos mahdollista, ven. sotaväkeä saarelta
lähtemään. Näiden lisäksi oli vielä Ahvenanmaalla
punaisia suomalaisia joukkoja sekä Suomen
manterelta saapunut, valitettavasti liian
vähälukuinen valkoinen Uudenkaupungin suojeluskunta;
näiden kesken oli käyty verisiä taisteluja.
Ruotsalaisten välityksellä saatiin nyt aikaan sopimus,
jossa venäläiset ja punaiset joukot suostuivat
lähtemään Ahvenanmaalta, mutta samalla
kertaa myös suojeluskunta riisuttiin aseista ja
kuljetettiin Ruotsiin. Ainoastaan ruotsalaiset siis
jäivät jäljelle saarta hallitsemaan. Tämä
asiaintila ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo 3 p.
maalisk. saapui Suomen hallituksen kanssa
tehdyn sopimuksen mukaan Ahvenanmaalle saks.
laivue ja 9 p. tuli sinne nimitetty maaherra,
eversti v. Bonsdorff. Vaasassa oleva Suomen
hallitus oli näet 5 p. maalisk. päättänyt
toistaiseksi Turun ja Porin läänistä erottaa
Ahvenanmaan omaksi lääniksi. Siitä huolimatta jäivät
kuitenkin ruots. joukot vielä Ahvenanmaalle,
ja vasta toukokuun lopussa ne jättivät maan.
Tällä aikaa jatkettiin Ahvenanmaalla ja Ruot-|
sissa innokkaasti kiihotusta Ahvenanmaan
Ruotsiin liittämisen puolesta.
Kohta kun punainen kapina oli kukistettu ja
järjestys palautettu, kääntyi Suomessa yleinen
huomio A. k:een. Jotenkin yksimielisesti
asetuttiin, niin suomalaisissa kuin ruotsalaisissakin
piireissä, ahvenalaisten erottautumishankkeita
vastaan. Huomautettiin, miten niin hyvin
maantieteelliset kuin historialliset syyt puhuivat
Ahvenanmaan Suomeen kuulumisen puolesta ja kuinka
luonnollisen rajan vetäminen sen ja
Varsinais-Suoinen saariston välillä oli miltei mahdoton.
Myöskään ei tässä voitu ilman muuta vedota
kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, koska
Suomen manteren ruotsinkielinen väestö kaikissa
tapauksissa jäisi Suomeen kuulumaan, ja
ahvena-I aiset itse asiassa muodostivat vain osan siitä.
Samalla oltiin kuitenkin sitä mieltä, että Ahve-
nanmaalle sen erikoisasemaan nähden voitiin ja
olisi annettava laajahko itsehallinto. Toukokuun
lopulla ilmoitettiin Ahvenanmaan väestölle, että
Suonien hallitus on taipuvainen myöntämään
Ahvenanmaalle varsin laajalle menevän
itsehallinnon sekä takeita ruotsin kielen turvaamisesta
tulevaisuudessakin virallisena kielenä.
Saksalaisten tulo katkaisi muutamaksi aikaa julkisen
toiminnan saariston liittämiseksi Ruotsiin.
Elokuussa 1918 tehtiin Saksan, Suomen ja Ruotsin
välillä sopimus Ahvenanmaalle rakennettujen
linnoitusten hävittämisestä — joka sitten tapahtui
seur. vuoden kuluessa — ja maan olojen
järjestämisestä vastedes tapahtuvien tarkempien
neuvottelujen perustuksella. Mutta silloin Saksan
kukistus marrask. 1918 saattoi asiat taas toiselle
tolalle. Kiihotus alkoi uudestaan koko
laajuudessa. Vuoden vaihteessa Ruotsin hallitus,
Suomelle asiasta ilmoittamatta, Pariisissa esitti
pyynnön A. k:n esilleottamisesta
rauhankonferenssissa, ja samaan aikaan saapui sinne
Ahvenanmaalta lähtenyt deputatsioni, asiassa innokkaasti
toiminut toimittaja J. Sundblom etunenässä,
samaa tarkoitusta varten. Ahvenanmaalle
muodostuneet, kuntakokousten valitsemista
edustajista kokoonpannut n. s. maakäräjät (landsting),
jotka olivat jo ensimäisen adressin Ruotsiin
lähettäneet, jatkoivat uutterasti toimintaa
samassa hengessä. Ne yksityiset ahvenanmaalaiset
henkilöt, jotka uskalsivat olla asiasta eri mieltä,
joutuivat mitä ankarimman painostuksen, miltei
vainon alaisiksi. Kun kysymys kesän
loppupuolella 1919 tuli Pariisissa käsiteltäväksi, jätettiin
Suomen hallituksen puolesta asiasta esitys, jossa
Suomen kieltämätön oikeus Ahvenanmaan
omistamiseen valtiollisessa suhteessa osoitettiin, ja
kysymys jätettiin sillä kertaa toistaiseksi sillensä.
Mutta Ruotsin ja Ahvenanmaan ruotsalaisten
kiihkoilijain puolelta jatkettiin yhä ponnistuksia
asian saattamiseksi rauhankonferenssin
ratkaistavaksi; onpa tässä harrastuksessa juljettu mennä
niinkin pitkälle, että on vedottu siihen, että
muka Venäjällä olisi joku erikoinen oikeus olla
mukana Ahvenanmaan tulevaa kohtaloa
määrättäessä!
Sillävälin Suomen hallitus v:n 1919
loppupuolella antoi maan hallintojärjestelmän
uudistamiseksi professori Tulenheimon esimiehyydellä
asetetulle komitealle, joka sitä varten lisättiin
muutamilla asiantuntijoilla (prof. Estlander, tuomari
Kotonen, ahvenalainen talonpoika Holmberg
y. m.), toimeksi valmistaa ehdotuksen
Ahvenanmaan itsehallinnoksi. Komitea suorittikin
nopeasti tehtävänsä ja sen mietinnön pohjalla
annettiin eduskunnalle esitys, josta vilkkaiden
väittelyjen jälkeen syntyi valtiopäivien hyväksymä
ja presidentin 6 p. toukok. 1920 vahvistama
,,Laki Ahvenanmaan itsehallinnosta". Sen
mukaan tulee itsehallintoelimenä toimimaan
yleisillä vaaleilla valitut maakuntapäivät, joilla tulee
olemaan lainsäädäntövalta Ahvenanmaahan
nähden paitsi erinäisissä Suomen eduskunnalle
pidätetyissä asioissa, niinkuin perustuslakia, suhdetta
ulkovaltoihin, maan yleisiä veroja, yleistä
siviili-ja merioikeutta, valtion viranomaisten ja
laitosten toimintaa, merenkulkua, raha- ja
mittalai-tosta koskevissa. Suomen tasavallan
presidentillä on oikeus evätä maakuntapäiväin säätämä
laki, jonka hän huomaa koskevan äskenmai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
