Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Artjärvi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
83
Arvouuousuvero
84
vara-amiraalilla yksi 4Vscin:n ’ev- kultakaluuna
ja kaksi \l/2 cin:n lev. kultakaluunaa, amiraalilla
sama kuin vara-amiraalin ja lisäksi leijonan
molemmilla puolin vähän alempana kaksi
heraldista ruusua. Kaluunien väli 1/2 cm.
Aktiiviupseereilla 011 kaluunien yläpuolella
kultalangalla ommeltu leijona; leijona 4 cm korkea.
Insinöörien kaluunat ovat punaisella pohjalla,
lääkärien valkoisella, meriväessä palvelevien
ar-meiaupseerien vihreällä pohjalla ja
intendenttien vaaleansinisellä pohjalla.
Intendentti-virkailijoilla, papeilla ja meriväen virkailijoilla 011
hopeaiset kaluunat, napit ja kokardit; kaluunien
yläpuolella heillä ei ole leijonaa.
Papeilla 011 hihoissa ja olkaimissa leijonan
asemesta hopearisti. Tätä ristiä he pitävät myös
lakissa, kokardin asemesta.
Nämä määräykset koskevat myös päällystakin
ja harmaan sekä valkean kavaijin olkaimia.
Reserviupseereilla on sama virkapuku kuin
upseereilla, mutta ilman leijonaa olkaimissa ja
hihoissa.
Kansiupseereilla ei ole upseerien arvomerkkejä
hihoissa.
Laivaston alipäällystön ja miehistön
arvomer-kintä on: matruusi ilman merkkejä,
ylimatruusilla kummankin hihan yläosassa kulma, kärki
alaspäin, 7 mm:n levyisestä punaisesta nauhasta;
alikersantilla kaksi samanlaista nauhaa, nauhain
väli V2 cm; kersantilla kolme samanlaista
nauhaa, nauhain väli 1/2 cm; pursimiehellä tai
vääpelillä yksi 3 cm:n lev. kultakaluuna.
Kaikki aliupseerit kantavat kauluksen alla
irtonaista punottua sinivalkoista nauhaa, joka
kulkee kaulaliinan alla rinnalla. XV. E. T.
Arvonnousuvero. Kuluvan vuosis.
ensimäis-ten vuosikymmenien aikana on a:n säätäminen
ollut vilkkaan pohdinnan alaisena
finanssipoliittisessa kirjallisuudessa ja useiden maiden
lainsäätäjän työssä. Jo 19:nnellä vuosis. esittivät
useat huomattavat finanssitiedemiehet, kuten
Fr. List, John Stuart Mill ja Adolf Wagner,
vaatimuksen ansiottoman arvonnousun
verottamisesta. Erikoista virikettä sai kysymys Henry
Georgen oppien tultua yleisemmin Euroopassa
tunnetuiksi. — Ensimäiset yritykset ansiottoman
arvonnousun verottamiseksi ovat peräisin
Saksasta. Varhaisimpana a:na mainitaan yleensä
Saksan valtakunnan hallituksen 1898 päättämä
arvonnousuverotus silloisessa saks. siirtomaassa,
Kiautsoussa. Preussissa alkoivat eräät
kaupunkikunnat 1893 annetun Kommunalabgabengesetzin
nojalla liittää a:n tulolähteidensä joukkoon; niinpä
Mainin Frankfurt 1904 ja Köln 1915. V. 1910
oli a:oja Preussissa 470 kunnassa. Saksissa
olivat eräät pienet kaupunkikunnat jo 1902
ottaneet a:n käytäntöön. V. 1911 muodostettiin
a. Saksassa valtakunnan veroksi. Kuitenkin
lakkautettiin tämä valtakunnan vero 1913 ja
a:n järjestely jätettiin kunkin liittovaltion omaksi
lainsäädäntötehtäväksi. — Englannissa
otettiin suuren maaverotusuudistuksen yhteydessä
1910 myöskin yleinen maanarvonnousuvero
käytäntöön. — Tanskassa säädettiin
Kööpenhaminalle 1908 a. — Norjassa on 1915
valmistunut laaja ehdotus a:n järjestämiseksi, mutta
lainsäädäntötoimenpiteeseen ei ehdotus vielä ole
johtanut. — Ruotsissa on esitöitä a:n
säätämistä varten tehty v:sta 1909 alkaen. Eri
ehdotuksia ovat main. v. erikseen esittäneet
sam. v. asetettu komitea ja eräät
valtiovarainministeriön asiantuntijat sekä 1912 eräs 1910
asetettu komitea, mitkä ehdotukset kuitenkin on
jätetty toteuttamatta. Sittemmin on a.
kunnallisverotuksen yleisen uudistuksen yhteydessä
otettu uudestaan valmistettavaksi, ja 1917 on
julkaistu täydellisesti uudelle pohjalle rakentuva
ehdotus asiasta. — Suomessa on
maaliskuun 19 p:nä 1919 annetulla lailla
kiinteistökaupoista suoritettavasta ylimääräisestä verosta
otettu käytäntöön eräänlaatuinen tilapäinen a.
Lain mukaan on se, joka vv. 1918-20 on myynyt
maalais- tai kaupunkikiinteistön tai sen osan
eikä ole pitänyt sitä hallussaan kahta vuotta
pitempää aikaa, velvollinen suorittamaan
myynnistä ylimääräistä veroa. Verona maksetaan
arvonnouseesta, jos myyjä on pitänyt
kiinteistön hallussaan yli vuoden 15%, yli 6 kk:n, mutta
ei yli vuoden 20%, yli 3 kk:n, mutta ei yli 6
kk:n 25%, enintään 3 kk. 30%.
Verovelvollinen on oikeutettu verotuksenalaisesta
myyntihinnan osasta vähentämään ne kustannukset,
mitkä hän näyttää panneensa uutisviljelyksiin
ja viljelysten parannustöihin sekä rakennusten
lisäämiseen tai uudistamiseen. Kannetusta
verosta lankeaa 2/2 valtiolle ja 1/3 asianomaiselle
kunnalle.
A:n käytäntöönottamista perustellaan sillä, että
ansioton arvonnousu (ks. Maakorko ja M a
a-reformiliike, V Os.) on yhteiskunnan ja
vieraiden yksityisten maanomistajalle hankkima
etu. Korvauksena edusta, minkä yhteiskunta
maanomistajalle tuottaa, on se oikeutettu
ottamaan itselleen osan a:n avulla. Maanomistaja,
joka on päässyt nauttimaan tästä edusta, on sen
lisäksi erikoisen maksukykyinen.
Sosiaalipoliittisessa suhteessa on a. tarpeellinen, koska sen avulla
voidaan estää epätervettä maakeinottelua,
epäoleellisista syistä johtuvaa maan hinnan
kohoamista voidaan vastustaa, maan tarjontaa
asutus-ja asuntopoliittisiin tarkoituksiin voidaan
edistää ja siten tehdä maan saanti kaikille sitä
haluaville yhteiskunnan jäsenille helpommaksi.
A:ja säädettäessä on m. m. seuraaviin
seikkoihin huomiota kiinnitettävä: vero voidaan
säätää joko välilliseksi tai välittömäksi, s. o. joko
määrättyjen oikeustointen tai tapahtumain, kuten
maan myymisen, yhteydessä taikka vuosittain
suoritettavaksi. Välillisenä on tämä vero
ansiottoman arvonnouseen pääoma-arvoon kohdistuva,
välittömänä useimmiten maakorkoa suorastaan
verottava. Aikaisemmat a:t eritoten Saksassa
olivat välillisiä a:ja. Kehitys on kuitenkin
ilmeisesti kääntynyt välittömien, vuosittain
suoritettavien a:jen suosimiseen. Tämän veromuodon
puolesta puhuvatkin useat edut: välittömällä
verolla voidaan verottaa kaikkia verovelvollisia,
kun sensijaan välillistä veroa joka tapauksessa
on täydennettävä välittömällä verolla
juridisten henkilöiden verottamiseksi. Välitön vero on
vaikea kiertää. Välitön vero on varmempi ja
vakavampi tulolähde kuin välillinen, jonka tuotto
suuresti vaihtelee vuodesta toiseen. Se on
taloudellisesti tuottavampi, koska verottajalle m. m.
säilyvät korkovoitot ja koska kaikki
arvonnou-seet verotetaan katsomatta siihen, siirtyykö
omistusoikeus vai eikö. Se jakaantuu
oikeudenmukaisemmin verotettavain kesken, koska toinen ei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
