Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Asutuslautakunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
111
Asymmetrinen hiiliatomi—Atterberg
112
vuokra-ajan kuluttua, sen mukaan kuin
vastedes säädetään, taataan perinnöllinen vuokra- ja
hallintaoikeus. Mutta omistusoikeudellakin
luovutettujen tilojen aseman vakaannuttamiseksi on
valtion puolelta ryhdytty toimenpiteisiin. Tässä
tarkoituksessa on syntynyt asetus pientiloista,
annettu kesäk. 28 p:nä 1018. Se sisältää
pääasiallisesti seuraavat rajoitukset: sama henkilö
ilman lupaa, jonka tavallisimmin voi antaa
asutuslautakunta, ei saa omistaa useampia kuin
yhden pientilan; pientilaa ei saa viljellä
yhdysviljelyksessä muun maan kanssa, eikä toiselle
luovuttaa; sitä ei saa osittaa, eikä myöskään
kiinnittää muusta kuin määrätynlaatuisista
saatavista. Lisäksi ovat pientilain yhteismetsän ja
kaiken yhteisomaisuuden käyttö ja hoito
erityisten määräysten alaisia. Omistusoikeutta
koskevat rajoitukset lakkaavat, kun lainat ovat
maksetut valtiolle takaisin. — Nykyään pyritään
lainsäädännöllä pysyväisemmin säännöstelemään
pientilojen omistusta ja käyttöä. A. P.
Asymmetrinen hiiliatomi. Monet orgaanisessa
luonnossa tavattavat aineet esiintyvät kahdessa
tai useammassa muodossa, jotka eroavat
toisistaan etupäässä vain siinä, että ne ovat niiden
läpi kulkevan polarisoidun valon suhteen eri
tavalla „aktiivisia", kääntäen polarisatsionitasoa
eri suuntiin. Tämän selitetään johtuvan siitä,
että näiden aineiden molekyleissä on yksi tai
useampia sellaisia hiiliatomeja, jotka kaikilla
neljällä valenssillansa sitovat keskenään erilaisia
atomiryhmiä, vaikuttaen siten asymmetrisesti eri
suuntiin. Hiiliatomien valenssien otaksutaan
olevan suunnatut kuten tetraederin keskipisteestä
sen kärkiin piirretyt lävistäjät. — Jo yhdenkin
a:n h:n esiintymisestä molekylissä seuraa, että
koko molekyli on asymmetrinen. Yhden
tällaisen epäsymmetrisen molekylin lisäksi voidaan
kuitenkin aina ajatella toinen, joka suhtautuu
edelliseen kuin sen peilikuva, ja näin
ajatellaan-kin juuri eri aktiivisten muotojen toisiinsa
suhtautuvan. Jos toinen muoto kääntää
polari-satsionitason oikealle, kääntää toinen sen juuri
saman verran vasemmalle. Jos sekoitetaan
yhteen samat määrät kumpaakin aktiivista muotoa,
saadaan n. s. raseeminen, polarisoidun valon
suhteen inaktiivinen seos. — A:ia h:eja sisältäviä,
valo-opillisesti aktiivisia aineita ovat esim.
sokeri-lajit, viinihappo, maitohappo, terpeenit y. m.
N. J. T.
Asymmetrinen synteesi. Kun tavallisen
synteesin kautta valmistetaan sellaisia yhdistyksiä,
joiden molekylit voivat olla rakenteeltaan
asymmetrisiä, saadaan aina seoksia, joissa on yhtä
paljon kumpaakin vastakkaista asymmetristä
muotoa. Vain eräät kemialliset fermentit (ks.
Käyte, V Os.) voivat aiheuttaa vain
jommankumman asymmetrisen muodon syntymisen
inaktiivisista lähtöaineista. — Ne aineet, joiden
yhteydessä elämänilmiöitä esiintyy, ovat
säännöllisesti asymmetrisistä molekyleistä
kokoonpantuja ja tämä seikka lisää suuresti
mielenkiintoa fermenttien aikaansaamaa a:tä s:iä
kohtaan. N. J. T.
Atargatis, myöhäisempi muoto syyrialaista
Ast arte jumalatarta. A. on sama kuin
etu-aasialainen „suuri emo" ja hänen elementtinsä on
vesi. Roomal. ajalla oli hänen yleinen
nimityksensä „dea Syra". Lähimpinä vuosis. e. ja j. Kr.
oli A:n palvonta hyvin laajalle levinnyt.
Hänen pääpyhäkkönsä oli Hieropoliissa, mutta
pienempiä pyhäkköjä oli varsinkin Kreikan ja
Rooman satamakaupungeissa. Idässä on A.
kaikkialla Astarten ja Istarin seuraaja.
Pyhäkköihin kuului lammikoita, joissa viljeltiin pyhiä
kaloja; erityisesti mainehikas oli Askalonin
lammikko. Palvonnassa harjoitettiin siveettömiä
menoja. Palestiinaankin tunkeutui A:n
palvelus. 2 Makk. 1226 mainitaan pyhäkkö
Atar-gation. vrt. I s t a r, III Os. ja Astar te,
I Os. E. K-a.
Ateles paniscus ks. H ä m ä h ä k k i a p i n a„
iii os. Mi
A tergo (lat.), selkäpuolella.
Ateriatunkiot ks. Esihistorialliset
ajanjaksot, ii Os. p. 814.
Atlialia eolibri ks. R a p s i p i s t i ä i n e n>
Täyd.
Athymia [-ijmi’ü] (kreik.), raskas- I.
synkkämielisyys. . ’
* Atlantin valtameri. Suolanpitoisuus.
A:n pohjoisosissa on suolaisuus 3,5%. Pitkin
Grönlannin itärannikkoa on suolaisuus runsaan
sulamisveden vuoksi melkoista alempi.
Varsinaisella A:lla lisääntyy pintaveden suolaisuus
päiväntasaajaa kohden. N. 40° pohj. lev. kohdalla
on se 3,6%, 30°-20° pohj. lev. 3,?%,
saderik-kaassa päiväntasaajan vyöhykkeessä 5° pohj.
Iev.-15° etel. lev. 3,5 %, pasaativyöhykkeessä
3,6%. Eteläisimmissä osissa on suolaisuus vähän
yli 3,3%. Syvyyksissä vaihtelee
suolanpitoi-suus 3,5% ja 3,6% välillä. M. E. H.
Å tout prix [atupri9] (ransk.), mistä hinnasta
hyvänsä.
Afra, Kaarlo (s. 1879), suom. kirjailija ja
taidemaalari (ent. nimi Enqvist); opiskellut
Italiassa ja Ranskassa. Julkaissut: „Valhetta"
(1906, romaani), „Laura" (1908, romaani), „Musta
siipi’* (1909, draama), „Kunnian vuoksi" (1910,
draama), „Ariane" (1912, romaani), „Taiteellinen
teatteri" (1913, komedia), „Pyhä Cecilia" (1915,
romaani), „Etelästä ja Pohjolasta" (1915,
novelleja), „Salaisia syitä" (1916, draama), „Uppoavia
laivoja" (1918, romaani). T. L.
Atrappi (ransk. atirape), pahvista, paperista,
kankaasta t. m. s. aineista valmistettu ja
maalaamalla todellisia esineitä (omenoita, hedelmiä,
munia) jäljittelevä pila- ja yllätysesine.
Afropatene ks. Aserbei dzan, I Os.
Atsiiniväriaineet, aromaattisia väriaineita,
joiden perusryhmänä on .fenatsiini y
tai jokin sen kanssa analoginen yh- 7 N, y
distys. Pelkistävien aineiden vaikutuk- y\/
sesta muuttuvat a. värittömiksi Ieu- v
koyhdistyksiksensä, hapettuen ilmassa taas
väriaineiksi. Tähän ryhmään kuuluvia väriaineita
ovat m. m. safraniinit, indaliinit ja nigrosiinit.
N. J. T.
Atterberg f-ärj’], A 1 b e r t M a u r i t s (s. 1846),
ruots. maanviljelyskemisti ja -kasvitieteilijä, fil.
toht. 1872, kemian dosentti Upsalassa 1874,
Kalmarin kemiallisen laitoksen johtaja 1877,
missä toimessa edelleen on. A. on
osoittanut, että kasvien sisältämien kivennäisaineiden
määrät ovat fikipitäin suhteelliset maassa
oleviin samojen aineiden määriin, joten
kasvi-analyvsin perustuksella voi vetää johtopäätöksiä
eri kasvinravintoaineiden runsauteen tai puuttee-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
