Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Engberg ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
257
Engberg’—Englanti
258
Engberg [eqbärjj, Karl Gabriel (s. 1872),
suom. taidemaalari ja museonjohtaja, kävi
Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1895-98, opiskeli
sitten maalausta Pariisissa 1899-1900, ollen samalla
apuna Suomen nävttelypaviljongin
koristamis-töissä, sekä sittemmin valtion apurahalla
Italiassa 1901-02 ja Pariisissa 1911. E. on
maalannut varhemmin maisema- ja henkilökuvia
m. m. Lapista, mutta myöhemmin etusijassa
maisemia osoittautuen niissä erittäin herkäksi
väri-taiteilijaksi. Joskus värien hieno soinnutus estää
muotoja pääsemästä kyllin selvästi näkyviin.
Hän on ottanut osaa lukuisiin näyttelyihin
koti-ja ulkomailla, kuten Pariisissa, Budapestissä
(siellä on valtion kokoelmissa hänen
maalauksensa „Takaa-ajo"), Pietarissa, Tukholmassa ja
Kööpenhaminassa. — E. on myöskin innokas
museomies; hän on järjestänyt Hämeen museon
Tampereella 1908 sekä toiminut siitä lähtien sen
hoitajana. F. L.
Englannin kanaali ks. Kanaali, IV Os.
♦Englanti. Historia. Asquithin tultua
1908 pääministeriksi siirtyi hänen entiselle
paikalleen raha-asiainministeriksi Lloyd George, joka
siitä lähtien on näytellyt erittäin huomattavaa
osaa E:n valtiollisessa historiassa. Huhtik. 1909
viimemainittu esitti meno- ja
tuloarvioehdotuk-sen, joka sisälsi m. m. joukon uusia maaveroja
(arvonnoususta, käyttämättömästä maasta y. m.)
ja joka sen vuoksi herätti ylihuoneen
maanomis-tajapiireissä suurta tyytymättömyyttä.
Yli-huone, joka ei pitkiin aikoihin ollut kieltäytynyt
vahvistamasta finanssilakiehdotuksia, päättikin
marrask. sam. v., ettei se hyväksyisi
budjettiehdotusta, ennenkuin valitsijat olivat saaneet
lausua siitä mielensä. Uusissa vaaleissa (tammik.
1910) vapaamieliset kyllä menettivät paljon
sijoja, mutta jäivät kuitenkin työväenpuolueen
ja Irlannin natsionalistien kannattamina
edelleen valtaan. Vapaamieliset aloittivat nyt
taistelun ylihuoneen oikeuksien rajoittamiseksi, ja
Asquith esitti maalisk. 1910 alihuoneessa sarjan
päätösehdotuksia, joiden mukaan ylihuoneella ei
olisi oikeutta muuttaa tai hylätä
finanssilakiehdotuksia ja jotka myönsivät sille muissa asioissa
ainoastaan väliaikaisen veto-oikeuden, s. o.
ylihuoneen kaksi kertaa hylkäämä lakiehdotus sai
lainvoiman, jos sama alihuone hyväksyi sen vielä
kolmannen kerran. Asquithin ehdotukset
hyväksyttiin alihuoneessa huhtik., samaten edellisen
vuoden tulo- ja menoarvioehdotus molemmissa
huoneissa. Ennenkuin valtiosääntötaistelu oli
loppuunsaatettu, kuoli kuningas Edvard VII
toukok. 1910. Valtaistuimelle nousi hänen
poikansa Yrjö V, joka turhaan yritti
valtiosääntö-kysymyksessä saada aikaan sovintoa puolueiden
kesken. Syksyllä sam. v. ylihuoneelle annettiin
hallituksen valtiosääntöä koskevat
muutosehdotukset. Ylihuone teki niihin kuitenkin tärkeitä
muutoksia ja esitti samalla, että sen omaa
kokoonpanoa muutettaisiin m. m. niin, että
ylihuo-neessa vastedes tulisi olemaan myöskin valittuja
jäseniä. Jo sitä ennen hallitus oli päättänyt
vedota asiassa valitsijoihin. Jouluk. 1910
toimeenpannut vaalit pysyttivät puolueiden
voimasuhteet entisellään. Toukok. 1911 uusi alihuone
hyväksyi hallituksen vetobillin, ja elok. sam. v.
yiihuonekin antoi siihen suostumuksensa,
sittenkuin hallitus oli uhannut hätätilassa murtaa
Täyd. 9. Painettu 4/a 21.
vastarinnan nimittämällä riittävän määrän uusia
päärejä. Sam. v. säädettiin laki sairaus- ja
työttömyysvakuutuksen järjestämisestä; jo 1908 oli
hyväksytty laki vanhuuden eläkkeistä. — Seur.
v. oli E:n parlamentaarisessa elämässä
etualalla Irlannin homerule-kysymys. Irlannin
natsionalistien kannatuksen varassa oleva
vapaamielinen hallitus esitti huhtik. 1912 alihuoneessa
uuden homerule-ehdotuksen, jonka mukaan
Irlanti oli saava oman ministeristön, joka oli
oleva vastuunalainen Irlannin kaksikamariselle
parlamentille; valtakunnanparlamentissa oli oleva
42 Irlannin edustajaa, ja sillä oli oleva korkein
valta ulkomaan-, puolustus- ja muissa
valtakun-nanasioissa. Kun Asquith samalla ilmoitti
hallituksen suunnittelevan samanlaista itsehallintoa
Skotlannille ja Walesille, yhdistyivät molemmat
unionistipuolueet, töryt ja vapaamieliset
unionistit, jotka tahtoivat pysyttää valtakunnan
yhteyden entisellään, toukok. 1912 yhdeksi
puolueeksi. Tammik. 1913 Irlantia koskeva ehdotus
hyväksyttiin alihuoneessa, mutta hylättiin
yli-huoneessa. Irlannissa se oli herättänyt kiivasta
vastustusta protestanttisessa Ulsterin
maakunnassa. Ulsterin unionistit, joiden johtajana
oli Sir Edward Carson, julkaisivat syysk.
1912 sitoumuksen (covenant), etteivät tulisi
tunnustamaan Irlannin homerule-parlamentia,
ja tähän sitoumukseen keräytyi n. 470,000
allekirjoitusta. V. 1912 tapahtui myöskin
suuria työlakkoja, m. m. laaja hiilikaivostyöläisten
lakko, joka taukosi vasta, sittenkuin
parlamentti oli hyväksynyt lain minimipalkoista,
jotka kussakin piirissä määräisi työntekijöistä
ja työnantajista muodostettu piirineuvosto.
Irlannissa olivat mielet edelleen kiihdyksissä,
varsinkin Ulsterissa, missä unionistien neuvosto
järjestyi „väliaikaiseksi hallitukseksi", samalla kuin
siellä muodostettiin aseellisia vapaaehtoisia
joukkoja. Maalisk. 1914 hallitus teki sovitteluyritys
sen esittämällä „muutosbillin", jonka mukaan
Ulster oli saava oikeuden pysyä 6 v. erillään
Irlannin itsehallinnosta, mutta näiden vuosien kuluttua
se oli ilman muuta siihen alistettava, ellei
valtakun-nanparlamentti toisin määrännyt. Tämä ehdotus
ei kuitenkaan tyydyttänyt Ulsterin miehiä. Kun
hallitus Ulsterissa odotettavien levottomuuksien
varalta aikoi ryhtyä eräisiin sotilaallisiin
toimenpiteisiin, kieltäytyi suuri joukko unionistisia
upseereja (kenraali Gough etunenässä) ottamasta
niihin osaa (maalisk. 1914). Tämän johdosta
yleisesikunnan päällikkö kenraali French ja
sotaministeri Seely erosivat ja Asquith itse rupesi
sotaministeriksi, mutta hallituksen arvovalta oli
saanut pahan kolauksen. Toukok. homerule-laki
hyväksyttiin kolmannen kerran alihuoneessa, ja
ylihuoneessa „muutosbilli" sai sellaisen
sisällyksen, että Ulster oli pysyväisesti erotettava
Irlannin itsehallinnosta. Uudet sovitteluyritykset
raukesivat tyhjiin (heinäk.), ja asema kävi
Irlannissa vallitsevan kiihtymyksen tähden erittäin
vakavaksi. Hallituksen kiellosta huolimatta
kuljetettiin Ulsteriin ja muualle Irlantiin aseita, ja
myöskin natsionalistit alkoivat järjestää vapaa
ehtoista armeiaa. Sisällinen sota näytti olevan
syttymäisillään, kun suurvaltain sodan
puhkeaminen elok. sai mielet toistaiseksi rauhoittumaan.
Homerule-billi, joka nyt oli kolme kertaa
hyväksytty alihuoneessa, vahvistettiin v:n 1911 sään-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
