- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 11. Täydennysosa /
313-314

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Golombo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

313

Golomb«)—Gorjkij

314

etusijassa hermoston rakenteen selvittämiseen;
ennen muuta on tätä tutkimusta edistänyt
hänen keksimänsä värjäysmenettelytapa (,,G:n
kromihopeamenetelmä"), jonka avulla
hermosolujen ja niiden haarakkeiden sisäinen rakenne
saadaan näkyviin. Hän 011 myös tutkinut
ansiokkaalla tavalla vilutaudin plasmodin kehitystä.
Sai 1906 toisen puolen lääket. Nobel-palkinnosta,
toisen puolen joutuessa Cajalille. G:n kootut
teokset („Opera omnia" I, II ja III) ilmestyivät
1903. A. J. P.

Goloinbo [-h’-] l.J G o 1 u m b o, paiKKaKunta
Puolassa, Veikselin oikealla rannalla, jossa Kaarle
X Kustaa 8 p. helmik. 1656 voitti luvultaan
kaksinkertaisen Czarnecki’n johtaman puol.
armeian; siinä kunnostautuivat m. m. erittäin
muassa olevat suom. rykmentit. K. G.

Goltz. 1. C o 1 m a r v"o n der G. (1843-1916),
vapaanerra, saks. sotapäällikkö, meni
sotapalvelukseen 1861, otti osaa vv. 1870-71 sotaan toisen
armeian esikunnassa. Vv. 1883-95 G. toimi
Turkin palveluksessa sotilasopetuslaitoksen johtajana
yleten pasaksi. Kotiin palattuaan hän 1898
tuli insinööri- ja pionieerikunnan sekä
linnoitusten ylitarkastajaksi, 1902 armeiakunnan
päälliköksi ja 1907 kuudennen armeiapiirin
ylitarkastajaksi. Vv. 1909-10 G. pani toimeen Turkin
sotalaitoksen uudistamisen ja ylennettiin 1911
kenraalisotamarsalkaksi. Suurvaltain sodan
sytyttyä hän elok. määrättiin Belgian
kenraalikuvernööriksi, mutta lähetettiin Turkin
sekaannuttua sotaan tähän maahan, missä huhtik. 1915
tuli Mesopotamiassa toimivan armeian
päälliköksi. Teoksia: „Léon Gambetta und seine
Armeen" (1877), „Rossbach und Jena" (1883),
„Das Volk in Waffen" (1883), „Kriegführung"
<1895), y. m. J. F.

2. Gustav Adolph Joachim
Rüdiger von der G. (s. 1865), kreivi, saks. soturi

ja valtiollinen
toimihenkilö, antautui
ylioppilaaksi tultuaan
sotilas-alalle, tullen 1911
sota-akatemian johtajakunnan
jäseneksi ja 1917
kenraalimajuriksi. Maailmansodassa hän taisteli
etupäässä länsirintamalla,
ensinnä rykmentin- ja
sittemmin prikaatinpäällik-könä tehden itsensä
tunnetuksi päättäväisenä ja
lujatahtoisena johtajana.
Kun Saksa maalisk. 1918
oli päättänyt avustaa
Suomen hallitusta
taistelussa ven. bolsevikkeja
ja oman maamme
kapinaan nousseita punaisia vastaan, määrättiin G. saks.
avustusvoimain päälliköksi. Danzigissa
järjestet-tyään joukkonsa, „Itämeren divisioonan"
(Ostseedi-vision), joihin kuului erilaisia kaartin joukkoja,
likemmäs 10,000 miestä, hän amiraali Meurerin
komentaman saks. laivueen saattamana huhtik. 4 p.
nousi maihin Hangossa ja alkoi sieltäkäsin
hyökkäyksen kenraali Mannerheimin pohjoisesta
työntämien vihollisjoukkojen selkään. Saksalaisten
täytyi edetä vain maanteitä pitkin, sillä
viholliset olivat peräytyessään vieneet mukanaan kai-

G. A. J. R. V. d. Goltz.

ken rautatiekaluston. Siitä huolimatta G:n
joukot etenivät nopeasti Helsinkiä kohden, joka
vallattiin punaisilta huhtik. 13 p.
Hämeenlinnaan johtavaa tietä ja yhteyttään Lahden ja
Kouvolan kanssa viholliset puolustivat
lukumäärältään ylivoimaisilla joukoilla, joten taistelut
näillä suunnilla muodostuivat verisiksi. Tavalla,
joka asiantuntevalta taholta on saanut
yksimielisen tunnustuksen, G. verraten pienillä voimilla
vapautti muutamassa viikossa Etelä-Suomen,
samalla kuin saks. laivasto esti venäläisiä
auttamasta punaisia mereltä käsin. Suomen
hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla osa
G:n saks. joukkoja jäi maahan vielä sen jälkeen
kuin vapaussota jo oli päättynyt. G. osoitti
lämmintä harrastusta maamme armeiaa kohden
ja hänen välityksellään Suomen hallituksen
pyynnöstä hankitut saks. upseerit ottivat tehokkaasti
osaa Suomen sotalaitoksen järjestämiseen. Jouluk.
7 p.. 1918 saks. joukot jättivät Suomen.
Avomielisellä, tahdikkaalla ja miehekkäällä
esiintymisellään sekä kiintymyksellään maahamme saavutti
G. laajojen kansalaispiirien luottamuksen ja
lämpimän myötätunnon. Keväällä 1919 hän Saksan
hallituksen määräyksestä Kuurinmaalle
lähetettyjen saks. joukkojen johtajana taisteli
bolsevikkeja vastaan. Sotatoimet kehittyivät
menestyksellisesti, mutta vastakohdat G:n ja
Lätin-maan hallituksen sekä Englannin ja Ranskan
hallituksen välillä tulivat niin jyrkiksi, että
Saksan hallituksen syksyllä 1919 liittolaisvaltojen
pakotuksesta täytyi kutsua G. joukkoinensa
takaisin Saksaan. V. 1920 hän otti eron
sotapalveluksesta. G. on esiintynyt myöskin
sotilaallis-valtiollisena kirjailijana sanomalehdissä ja
aikakautisissa julkaisuissa. V. 1920 ilmestyi häneltä
„Meine Sendung in Finnland und in Baltikum"
(myös suom. ja ruots.). J. J. M.

*Gomboez, Z o 1 t å n, nimitettiin 1914
ura’i-altailaisen kielitieteen professoriksi Kolozsvårin
yliopistoon ja 1920 unkarin kielen ja
kirjallisuuden professoriksi Budapestin yliopistoon. G:n
uudemmista julkaisuista on huomattavin „Die
bulgarisch-türkischen lehnwörter in der
ungarischen spräche" (1912). Julkaisee v:sta 1914
yhdessä J. Melichin kanssa laajasti suunniteltua
unkarin kielen etymologista sanakirjaa:
„Magyar etymologiai szotar".

*Gomperz, Theodor, kuoli 1912.

Gonatopus ks. Loispistiäiset, V Os.

Gontard fgotä’r], Karl von (1736-1802),
saks. arkkitehti, astui 1764 Fredrik Suuren
palvelukseen tätä varten Potsdamissa rakentaen
uuden palatsin pihanpäätteet kolonnadeineen ja
Sanssouci’!! ystävyydentemppelin, Berliinissä
molemmat Gendarmenmarktin kupolitornit sekä
Kuninkaankadun ja Spittdelrücken kolonnadit
(1777-80). Hänen viimeinen luomansa oli
Potsdamin marmoripalatsi pyhän järven rannalla
(1788-90). G. liittyi ransk. klassisismiin;
sommittelujen luonne on pohjaltaan kumminkin
usein barokki. U-o N.

*Goos, August Herman Ferdinand
Karl, kuoli 1917.

*Goremykin, Ivan Logginovits, oli
toisen kerran pääministerinä helmik. 1914-helmik.
1916; murhattiin 1917.

*Gorjkij, Maksi m, toimittanut Pietarissa
ilmestynyttä, suurta jokapäiväistä sosialistilehteä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:54:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/11/0165.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free